Teknologian tulisi olla esteetöntä ja mahdollista kaikille

Heippa Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijat täällä! Olemme tehneet nyt syksyn aikana yhteistyötä Jade -toimintakeskuksen kanssa ja se alkaa olla loppusuoralla, joten jaamme nyt projektin kulkua teille. Ensinnäkin iso kiitos Jaden henkilöstölle tästä mahdollisuudesta, jonka me saimme, yhteistyö kanssanne on ollut antoisaa ja opettavaa. Projektin lopputuotoksista tuli hyvät ja toivomme todella, että saatte ne käyttöönne mahdollisimman pian ja, että saatte niistä apua työssänne.

Yhteisen kokouksen jälkeen mietimme haasteita, joita nykyinen poikkeusoloaika Jaden toiminnalle aiheuttaa, ja mahdollisuudet etäyhteyksiin olivat rajalliset. Ehdotimmekin, että toteuttaisimme ohjevideot yleisimmille käyttöjärjestelmille (Ios ja Android) jonkin etäyhteysaplikaation lataamisesta sekä käyttämisestä. Helppokäyttöiseksi sovellukseksi osoittautui Microsoft Teams. Toimme myös esille, että arjessa itseohjautuvuutta voisi olla tukemassa tulkkaus -sovellus, joka voisi esimerkiksi tukea keskustelua muun kielisten kanssa. Tulkkaukseen toimivin sovellus on Microsoft Translator, jonka käyttöön ohjeistamme toisella videolla. Kolmanneksi loimme Jadelle valmiin etäyhteyksin toteutettavan tuokion käsikirjan, jota on helppo ohjata ja soveltaa ryhmien mukaan. Jaden toiveiden mukaisesti tuotimme kaikkiin materiaaleihin todella selkokieliset video-ohjeet.

Halusimme projektissamme ottaa huomioon sen, että tekniikka vie koko ajan sosiaalista elämää ja yhteisöllisyyttä enemmän verkkoon. Teknologian tulisi olla esteetöntä ja mahdollista kaikille aikuisille. Yhteydenpito internetin välityksellä on edullista ja joissakin tapauksissa jopa ilmaista. Videopuheluiden aikana voi esimerkiksi jakaa kuvia. (Multisilta 2014: 227-229.) Erilaiset tutkimukset tuovat esiin, että läheskään kaikilla ikääntyvillä ei ole käytössään tietokonetta tai erillistä internetyhteyttä. Monella nykypäivänä kuitenkin on jo puhelin. Norlundin (2010) mukaan ikääntyvät itse kaipaavat erilaisia virikkeitä mahdollistavaa teknologiaa. Selkokieliset ja yksinkertaiset ohjeet tukevat ikääntyviä rohkaistumaan ja opettelemaan uutta teknologiaa. (Stenberg 2014: 119-125.)

Ensimmäisten videoiden teema valikoitui siis siksi, että mahdollisuus toteuttaa tapaamisia etäyhteyksillä kasvaisi, kun ryhmiä ja yksilöitä voitaisiin ohjeistaa etäyhteysaplikaation lataamiseen. Etäryhmillä pystytään ennaltaehkäisemään syrjäytymistä. Monella on koti-ikävä omaan synnyinmaahansa. Jotta muun kieliset maahanmuuttajat löytäisivät erilaiset heille tarkoitetut ryhmät, tarvitaan uudenlaisia keinoja tavoittaa ja tarjota heille näitä ryhmiä. (Sundell 2010: 11-12.)

Toiset videot tulkkausaplikaation lataamiseen valitsimme, koska luimme Sisäministeriön teettämän selvityksen, jossa selviää, että ikääntyvät maahanmuuttajat jättävät usein omia asiointejaan hoitamatta tai lykkäävät niitä pitkään, koska kielitaidon puuttuminen estää heitä ymmärtämästä asioita. Ymmärryksen puute ja osaamattomuus pelottaa ja asiat, kuten ajan varaaminen, tuntuu kovin vaikealta. (Törmä & Huotari & Toukkola & Pitkänen 2014: 115-116.)  Sillä tulkkia saattaa joutua odottamaan muutaman viikon varsinkin, jos tarve on tietyn sukupuoliselle tulkille. Esimerkiksi jotkut musliminaiset eivät voi käyttää miestulkkia. (Törmä & Huotari & Toukkola & Pitkänen 2014: 122.)

Kolmas projektituotoksemme oli elämänkaari ohjauskerran materiaali, joka rakentuu Power Point -esitykseen, johon jokaiseen diaan on tallennettu myös selkokielinen ääneen luku mahdollisuus. Elämänkerta -teema tukee muistelua ja vahvistaa identiteettiä. Ikääntyvä maahanmuuttaja pääsee myös itse tuomaan itseään esille haluamallaan tavalla, jolloin merkityksellisyys yhteisön jäsenenä vahvistuu. Mölsän (2008) mukaan oman elämänkokemuksen jakaminen on tärkeää. Se saa ikääntyneen maahanmuuttajan tiedostamaan, että heitä ja heidän kokemuksiaan arvostetaan. (Vainio 2010: 24-25.)

Ilman tätä projektia emme olisi ymmärtäneet ikääntyvien maahanmuuttajien ikääntyvän keskimäärin aikaisemmin kuin enemmistö Suomessa ikääntyy. Tämä vaatii ehdottomasti ennalta jo aikaisempaa reagointia palveluiden muokkaamiseen heidän tarpeitaan vastaaviksi. Tällä hetkellä pääsääntöisesti kolmas sektori kuten järjestöt tai kirkko vastaavat ikääntyvien maahanmuuttajien kotouttamisesta sekä kielen harjoittelusta. Ikääntyville maahanmuuttajille ei ole omia palveluita eikä heidän tarpeitaan välttämättä ymmärretä tietämättömyyden vuoksi. Olemme todella kiitollisia tästä yhteistyöstä, kiitos vielä!

Lotta Surakka, Emma Manninen, Olga Hannunen & Noora Einola, Geronomiopiskelijat, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lähteet

Multisilta, Jari 2014. Media ja yhteisölliset sovellukset. Teoksessa: Leikas, Jaana (toim.). Ikäteknologia. Raisio: Newprint Oy. 227-237. 

Sundell, Päivi 2010. Ikääntyvät maahanmuuttajat Suomessa. Teoksessa: Vainio, Sanna & Pietarinen, Kati (toim.). Ikätovereita ja ilon hetkiä. Näkökulmien ikääntyvien maahanmuuttajien ryhmätoimintaan. Helsinki: Suomen Pakolaisapu ry. 9-19.

Stenberg, Lea 2014. Ikäihmisten asenteet, toiveet ja käyttökokemus. Teoksessa: Leikas, Jaana (toim.) Ikäteknologia. Raisio: Newprint Oy. 119-129

Törmä, Sinikka & Huotari, Kari & Toukkola, Kati & Pitkänen, Sari 2014. Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sisäministeriön julkaisu 14/2014. Helsinki: Grano Oy. 11-227.

Vainio, Sanna 2010. Kasvokkain ei olla yksin. Teoksessa: Vainio, Sanna & Pietarinen, Kati (toim.) Ikätovereita ja ilon hetkiä. Näkökulmien ikääntyvien maahanmuuttajien ryhmätoimintaan. Helsinki: Suomen Pakolaisapu ry. 20-36.

Kuva: Kuvia Suomesta – Joona Kotilainen