Löydettävänä ikääntyvät vieraskieliset

Naiset sauvakävelemässä

Moikka!

Olen Metropolia Ammattikorkeakoulun Vanhustyön YAMK-opiskelija. Syksyllä 2019 JADE:n työntekijät yhdessä muutaman ryhmäläisen kanssa kävi luennoimassa moninaisesta ikääntymisestä opiskeluryhmällemme. Silloin minuun iski kipinä, kuinka haluan omalla opinnäytetyölläni lisätä ikääntyneiden vieraskielisten näkyvyyttä vanhuspalveluissamme. Ikääntyvistä vieraskielisistä on vielä vähän tutkimustietoa saatavilla, minkä myötä jokainen tutkimus on tärkeä lisäämään aiheen tunnettavuutta ja tietämystä.

Alkuvuodesta 2020 opinnäytetyön aiheekseni varmistui etsivä ja löytävä vanhustyö ikääntyvien vieraskielisten keskuudessa. Etsivä vanhustyö on tärkeä osa gerontologista sosiaalityötä. Etsivän työn ohella on aloitettu puhumaan myös löytävästä työstä. Etsivässä ja löytävässä vanhustyössä halutaan löytää ne haastavissa tilanteissa, palvelujen ulkopuolella sekä syrjäytymisvaarassa olevat, vaikeasti tavoitettavissa olevat ikääntyvät, joiden lähipiiri voi myös olla olematon (Pietilä & Saarenheimo 2017). Tarkoituksena on kyetä vähentämään ikääntyvien yksinäisyyttä ja lisätä heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan (Fingerroosin säätiö 2017).

Tutkimuskysymykseni opinnäytetyössä:

  • Millaiset etsivän ja löytävän työn menetelmät on todettu toimiviksi?
  • Miten hyväksi havaittuja etsivän ja löytävän työn toimintatapoja voidaan soveltaa ikääntyvien vieraskielisten parissa tehtävään sosiaalityöhön?
  • Mitkä etsivän ja löytävän työn menetelmät soveltuvat parhaiten syrjäytymisvaarassa olevien ikääntyvien vieraskielisten löytämiseen?

Tutkimustietoa etsivästä vanhustyöstä on heikosti saatavilla, minkä myötä kirjallisuuskatsauksen sijasta päädyin haastattelemaan kuutta etsivän vanhustyön asiantuntijaa joko teamsin tai puhelimen kautta. Haastatteluiden pohjalta koostin keskeisimmät ja toimivimmat etsivän työn menetelmät, mitkä halusin sitten käydä läpi yhdessä ikääntyneiden vieraskielisten kanssa.

JADE:n ollessa työelämäyhteistyökumppanini, minulle avautui loistava mahdollisuus päästä mukaan heidän keskusteluryhmiinsä, käymään aihettani läpi yhdessä kohderyhmän edustajien kanssa. Marraskuun alussa olin mukana neljässä eri keskusteluryhmässä, mitkä toteutettiin etäsovellusten jitsin ja wechatin kautta koronatilanteen vuoksi. Ryhmissä käytin yhteiskehittelymenetelmistä ryhmähaastattelua. Minut yllätti täysin, kuinka avoimesti ja lämpimästi minut otettiin vastaan ryhmissä, vaikka etsivä vanhustyö aiheena voi olla monelle vaikeasti ymmärrettävä.

Opinnäytetyöni etenee nyt ryhmäkeskustelujen litteroinnin ja analysoinnin myötä, minkä jälkeen työstän loppuraporttini valmiiksi. Tässä vaiheessa haluan kiittää jo kaikkia opinnäytetyöhöni osallistuneita asiantuntijoita sekä JADE:n keskusteluryhmään osallistuneita kokemusasiantuntijoita, sekä varsinkin ryhmänohjaajia Jilaa, Hediiliä ja Judya, jotka mahdollistivat omalla lämpimällä vastaanotollaan sekä tulkkauksellaan ryhmähaastatteluiden onnistumisen. 

Sen voi jo nyt sanoa, että JADE:n kaltainen toiminta on arvokasta toimintaa. Tämän kaltaisia, matalan kynnyksen paikkoja tarvitaan lisää kaikille ikääntyville, taustaan katsomatta. Parhaimmillaan näillä paikoilla voidaan edistää ikääntyvien asumista pidempään omassa kodissaan sekä tuoda näkyville kaikkien ikääntyvien tarpeet.

Anne Heiskanen-Erhinmwingbovo

Lähteet:

Fingerroosin säätiö 2017. ”Paljosta olisin jäänyt, ellen ovea olisi avannut” – Löytävän työn tulokset ja vaikuttavuus. Saatavana osoitteessa: < http://ajatustalo.fi/wp-content/uploads/2017/06/Paljosta_olisin_jäänyt.pdf.> Luettu 21.10.2019.

Pietilä, Minna & Saarenheimo, Marja 2018. Löydettynä: Etsivä vanhustyö ja ikäihmisten psykososiaalinen hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka 83: 5-6. Saatavana osoitteessa: <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137892/YP1805-6_Pietilä%26Saarenheimo.pdf?sequence=1&isAllowed=y.> Luettu 24.02.2020.

Terveiset TET-harjoittelusta Jadesta!

Kuvassa puita syksyllä

Olen Shahad ja olen 9-luokalla Maunulan yhteiskoulussa. Minä tulin JADE -toimintakeskukseen TET-harjoitteluun syyskuun lopussa. Olen ollut kaksi viikkoa harjoittelussa täällä ja sain tässä ajassa monia kokemuksia. Vaikka korona-tilanne esti monia tehtävistäni, sain silti muita mielenkiintoisia tehtäviä.

Minulla on ollut monenlaisia tehtäviä täällä Jadessa. Pidin suuresta osasta tehtävistä ja tein niitä innokkaasti. Paras tehtävistä oli logon suunnittelu, sillä minä tykkään piirtämisestä. Lisäksi tein Jaden luontokerholle tehtäviä luonnosta. Kuvasin videoita ja annoin ryhmäläisille siinä tehtävän, jonka he tekevät ottamalla kuvia sanomastani asiasta.

Minulla oli myös järjestelytehtäviä, kuten kaappien ja kuvatiedostojen järjestelyä. Avustin ohjaajia tarvittaessa, kuten digitaalisissa asioissa. Tein Jitsi Meet -linkkejä Jaden jokaiselle ryhmälle, mikä oli haastavaa alussa. Lisäksi minä seurasin arabian kielen ryhmiä ja avustin kielen kääntämisessä tarvittaessa.

Minulla oli myös sosiaalisen median tehtäviä, sillä minun piti julkaista viikossa kaksi julkaisua Jaden Facebookiin ja Instagramiin.

Opin näissä kahdessa viikossa monta uutta asiaa ja kehitin itseäni monissakin asioissa. Lisäksi oli kivaa kokeilla kahvin keittämistä.

Kaikki työntekijät Jadessa olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Olen iloinen, että olin harjoittelussa heidän kanssaan. Tämä oli hyvä kokemus ja toivon sen toistuvan.

Shahad, Jaden TET-harjoittelija

Rikastuttavia oppimiskokemuksia ja arvokkaita kiinnekohtia

Ikääntyviä ulkoilemassa kasvitarhalla

Työelämän harjoittelupaikka on arvokas kiinnekohta opinnoissa. Harjoittelusta on mahdollista saada itselle rikastuttavia oppimiskokemuksia ja näköalapaikka, josta riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Näin oli JADE -toimintakeskuksenkin kohdalla. Tähän blogiin olen koonnut muutamia ajatuksiani harjoittelusta JADEssa menneeltä keväältä ja kesältä.

JADE toimii ikääntyvien maahan muuttaneiden kohtaamispaikkana ja myös monikulttuurisen vanhustyön osaamiskeskuksena. Tätä kautta JADE on antanut harjoitteluuni aivan uudenlaisen toimintaympäristön ja kiinnostavan yhdistelmän käytännön toimintaa kummankin osa-alueen parissa. On ollut arvokasta kohdata joka päivä uutta ja saada olla mukana aidossa, työelämän tekemisessä laajalla skaalalla. Niin kohtaamispaikan kuin monikulttuurisen vanhustyön osaamisen kohdalla.

JADEn toimintaympäristön keskiössä ovat ikääntyvät vieraskieliset. Heidän kanssaan toimiminen on tuonut harjoittelussa uuden ulottuvuuden tarkastella kohtaamista, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Nämä ovat vahvasti läsnä JADEn toiminnassa. Myös oman kielen merkitys, vertaisuus, monikulttuurisuus, moninaisuus ja hyvinvoinnin rakentuminen ovat teemoja, jotka kulkevat mukana osana arjen toimintaa JADEssa. Näitä olemme tuon tuostakin sivunneet myös käytännön tekemisessä ja JADElaisten kanssa keskusteluissa työn tekemisen lomassa.

Harjoittelujaksolla poikkeuksellista on ollut koronatilanne ja etätyöskentely. Toimiminen etäyhteyksien varassa on herättänyt uudenlaisia ajatusmalleja. Etätilanteessa olen saanut konkreettisesti asettua ikääntyvien vieraskielisten asemaan ja sitä kautta miettiä ryhmien toimintaa ja luonnetta ja työstää etäilyn toimivuutta. Etätilanteessa on ollut kiinnostavaa olla mukana tekemässä jotain uutta. On innovoitu yhdessä, tehty kokeiluja ja ehkä myös löydetty uusia tapoja toteuttaa toimintaa – aika näyttää. Yllättävän monenlaista tekemistä on mahtunut mukaan. Ainakin itse koen oppineeni uutta, se on selvää.

Mitä sitten tarvitaan monikulttuurisen vanhustyön osaamisen edistämiseen? Rakennusaineina toimivat tieto ikääntyvistä vieraskielisistä, yhteistyö ja verkostoituminen, viestinnän rooli sekä lisäksi paikat ja tilaisuudet, missä vaikuttaa. Varmasti siihen tarvitaan paljon muutakin, mutta itselleni ainakin nämä ovat käyneet tutuksi JADEssa.

JADE on toimintaympäristönä tarjonnut mahdollisuuksia kehittää omia valmiuksiani monesta suunnasta, niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Paljon on ehtinyt tapahtua ja moneen olen ehtinyt mukaan. Harjoittelussa se ehkä kaikkein hyödyllisin tieto ei kuitenkaan taida mahtua tähän blogiin. Se puhuu hiljaisella äänellä ja täyttää päivät nopeasti. Ja sitä olen pyrkinyt kuuntelemaan.

Jari

Yhteisöpedagogiharjoittelija (AMK),  kevät/kesä 2020

Etäilyä ja yhteisöllisyyttä

Kuinka moni meistä on mahtanut löytää itsensä tänä vuonna tilanteesta, jossa yhteydenpito omaan lähipiiriin ja muuhun sosiaaliseen verkostoon on ollut etäyhteyksien varassa? Veikkaanpa, että aika moni.

Itsellenikin etäyhteydet ovat käyneet tänä vuonna tutuiksi. Monesti ne ovat olleet se ensimmäinen tai miltei ainoa vaihtoehto, jolla pitää yhteyttä – läheisiin, ystäviin ja harraste- tai opiskelupiireihin. Jäipä jokunen kontakti varmasti ottamattakin, kun vaihtoehtona oli etäily. Miltä etäyhteydenpito tuntuu? Miten se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen?

Me ihmiset olemme moninainen joukko. Etäyhteydet sopivat toisille paremmin kuin toisille. Etäyhteyksissä joutuu miettimään sitä, että kaikkien äänet eivät ehkä kantaudukaan kuuluviin entiseen tapaan. Itsensä ilmaiseminen etänä voi olla hankaluus, etänä on helppo hävitä. Tai sitten tilanne voi olla aivan päinvastoin. Joka tapauksessa – etä tai lähi – yhteisöllisyyttä täytyy kuulostella, tunnustella ja vaalia. Yhteisöllisyys ja mukanaolo vaatii huomiota kaikilta osapuolilta, etenkin etänä. Etäyhteyksissä vuorovaikutukselle ei ole yhtä standardimuotoa.

Luulenpa, että moni jakaa tuntemukseni sitä, että etäyhteyksissä jää kaipaamaan jotakin. Yhteisöllisyyden sävy on erilaista. Yhteisöllisyys syntyy ja kehittyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kun vuorovaikutus jää pelkän kuvan tai vain pelkän äänen varaan älypuhelimessa tai läppärin uumenissa, ei tunne yhteisöllisyydestä ole enää sitä samaa kuin ihmisiä aidosti kasvokkain kohdatessa. Etäyhteyksissä asiat kyllä hoituvat, mutta varsinkin se sanaton vuorovaikutus muuttuu helposti kokonaan näkymättömiksi. Etäyhteyksissä kaipaan kasvojen lukemista – hiljaisia mutta näkyviä nyökkäyksiä, kysyviä ilmeitä, tunnetta yhteisestä ymmärryksestä. Yhteisöllisyys on muutakin kuin pää ja puhetta tai lyhyttä viestittelyä pienellä näytöllä. Yhteisöllisyyteen tarvitaan läsnäoloa, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja siihen ainakin minä kaipaan ehjää vuorovaikutusta.

Etäyhteyksissä jään väliin myös kaipaamaan ylimääräistä aikaa ja epävirallisuutta – sitä tuikitavallista, mutta toisaalta niin tarpeellista arkista puhetta. Ehdotankin etäyhteyksien alkuun vähintään vartin pituista verbaalista virtuaalikättelyä!

Yhteisöllisyys etäyhteyksin on erilaista, mutta kuitenkin sellaisenaankin arvokasta. Yhteisöllisyys etäyhteyksin on sosiaalisen luonteemme toteutumista. Onneksi on kuva, onneksi on ääni. Etäily kun tuo kuitenkin ihmiset yhteen, yhteisen asian ääreen, yhteistä merkitystä luomaan ja tuntemaan. Etäily vaatii toteuttelua ja pitkässä juoksussa uusia, yhteisiä oivalluksia yhteisöllisyyden vaalimisesta. Yhteydenpito etänä on yhteisöllisyyttä, vaikka sitten diginäyttöjen välkkeessä.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Ryhmätoimintaa etäyhteyksin – kokemuksia keväältä 2020

JADE-toimintakeskus on kohtaamispaikka ikääntyville maahan muuttaneille ja toiminnan keskiössä on kasvokkainen ohjattu ryhmätoiminta ja vertaisryhmät. Maaliskuun puolivälistä lähtien tämä ryhmätoiminta on kuitenkin ollut muutoksessa, kun Suomi on poikkeusoloissa siirtynyt etäyhteydenpidon aikaan.

Miten luonnistuu ryhmätoiminta etäyhteyksin ikääntyviltä vieraskielisiltä?

Jadessa on otettu kevään aikana käyttöön monia työkaluja ja toimintatapoja mahdollistamaan jäsenten kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Myös ryhmätoimintaan on lähdetty kehittämään ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Ensimmäisenä Jaden jäsenille on tarjottu mahdollisuutta osallistua etänä suomen kielen keskusteluryhmään ja uuteen luontokerhoon.

Toukokuussa käynnistyi kokeiluna yhden viikoittaisen suomen kielen keskusteluryhmän siirtäminen nettiin. Tosin siirtäminen on tässä kohdin ontuva sanavalinta, sillä mistään automatiikasta ei ole kyse. Jo ennen yhtäkään ryhmäkeskustelua jäseniä tuettiin ottamaan käyttöön uusi etäohjelma ja sen käyttöä harjoiteltiin monenkirjavilla taidoilla. Samoin edessä oli keskustelu- ja opetusmateriaalin tuottaminen kokonaan uudelta pohjalta, etävälineen ehdoilla.

Vaativinta etäohjauksessa lienee silti ollut keskustelutilanteen vetäminen. Miten löytää sopiva rytmi ja vaikeustaso ja pitää kaikki osallistujat mukana ja ”samalla sivulla”, kun apuna on livekuva kasvoista etäyhteyden päässä, jos aina sitäkään? Etunamme kokeilussa on ollut etäohjauksen tiimi. Ryhmän keskusteluista on huolehtinut tuttu vapaaehtoinen opettaja, tukenaan omakielinen ryhmänohjaaja. Lisäksi on tarvittu kolmatta tiimiläistä työstämässä uutta sisältöä materiaaliin keskustelujen tahdissa, ikään kuin liitutaulun korvikkeena. Ajatus suomen kielen keskusteluihin etänä on kehittynyt kerta kerralta. Niin materiaalit kuin ohjaajien roolit ovat hakeneet muotoaan. Rutiinien löytyminen on tuonut helpotusta myös jäsenten osallistumiseen. Tässä toki tutut ryhmäläiset ovat olleet avuksi alusta lähtien. Yhteisöllisyys on tärkeää.

Luontokerhokin on käynnistynyt toukokuussa

Luontokerhossa Jade yhteisölle on tarjottu uudenlaista mahdollisuutta hakea virkistystä lähiympäristöstä ja sen luonnosta, poikkeusolojen suomissa puitteissa. Luontokerhoa ei ole lähdetty toteuttamaan etäyhteyksillä, vaan sen toimintamallia on haettu viikoittain vaihtuvilla videotehtävillä, hyödyntäen samalla eri somekanavien vuorovaikutusmahdollisuuksia. Kasvi- ja eläinkuntaa ja muita luonnonilmiöitä löytyy tutustuttavaksi hyvinkin läheltä. Etäohjauksessa kimuranteinta ohjaajaan näkökulmasta onkin toimivien tehtävien ideointi ja soveltuvuus Jaden yhteisön moninaiselle jäsenistölle.

On tärkeää kehittää ja kokeilla erilaisia ryhmäohjauksen etämuotoja. Jadessa on pidettävä aivan erityisesti huolta niiden toimivuudesta ikääntyvien maahan muuttaneiden kohdalla. Digitaidot ja niistä innostuminen ei ole aina helppo yhtälö. Osallistumisen vaivattomuus, kielellinen tuki ja hyvä meininki ovat tässä isossa roolissa. Jadessa ryhmien etäohjauksen kehittäminen ja arviointi jatkuu kesäkuussa. Kuka tietää missä mittakaavassa näitä menetelmiä tarvitaan vielä jatkossa. Siksi on tärkeää pitää digitaitojen ja etäohjauksen osaaminen ja kehittäminen työlistalla, monella tasolla.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Vieraskielisten ikääntyvien tukeminen poikkeusoloissa

Kevät 2020 jäänee kaikkien mieleen pysyvästi suuren kriisin ja muutoksen aikakautena, kun koronavirus sekoitti koko Suomen maaliskuun puolivälissä. Järjestökentällä se tarkoitti pikaista reagointia ja kevään toimintasuunnitelman muutosta. Jadessa ydintoimintaamme ovat vertaisryhmät ja jokaisen kävijämme kohtaaminen kasvokkain. Pahin pelkomme oli, että uudessa tilanteessa ikääntyvät jäävät yksin koteihinsa vailla tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Siispä meidänkin oli sopeuduttava tilanteeseen ja improvisoitava uusia toimintamuotoja mahdollisimman pian.

Jaden toimintaan koronavirus alkoi vaikuttaa jo ennen kuin se rantautui Suomeen. Kiinankieliset ikääntyvät pelästyivät ja jäivät pois toiminnasta jo tammikuun lopulla, kun virus levisi Wuhanissa. Samoihin aikoihin juhlittiin kiinalaista uutta vuotta, jolloin monet matkustelivat ja pelkäsivät olleensa kontaktissa tartunnan saaneiden kanssa. Silloin me työntekijät yritimme rauhoitella ryhmäläisiä ja kerroimme heille kuinka virusta ei ole Suomessa, ja he voivat turvallisin mielin osallistua toimintaamme. Vaan kuinkas kävikään muutamaa viikkoa myöhemmin…

Maaliskuussa jouduimme muuttamaan koko toimintamallimme parissa päivässä. Piti äkkiä keksiä, miten ikääntyvien vieraskielisten ryhmätoiminta voidaan toteuttaa etäyhteyksin. Sitä emme olleet edes kokeilleet aikaisemmin, koska tiesimme kuinka haastavaa jo älypuhelimen käyttö on monille, puhumattakaan eri sovelluksista ja tietokoneesta. Onneksi kaikille ryhmille oli perustettu WhatsApp -ryhmät jo aikaisemmin ja sitä kautta pystyimme tavoittamaan kävijöistämme suurimman osan. Lisäksi teimme Jaden jäsenille suljetun Facebook-ryhmän, mutta jo sen kohdalla törmäsimme siihen faktaan, että suurin osa ikääntyvistä ei somea käytä eikä se voi olla pääasiallinen viestintäkanavamme.

Viikkojen aikana olemme tajunneet, että digimaailman hienouksien sijaan ryhmänohjaajan puhelinsoitto, kuulumisten kyseleminen ja kuuntelevana korvana oleminen on kaikista tärkeintä ikääntyville kävijöillemme, ja ehdottomasti paras tapa tavoittaa heidät. Monilla ryhmäläisillä on ollut kova tarve puhua ja purkaa sydäntä ohjaajalle kriisitilanteessa. Sosiaalinen eristys on ollut monelle se kaikkein vaikein asia. Toisilla aikaisemmat elämän traumat ovat muistuneet mieleen ja arjen vaikeudet lisääntyneet, kun asioiden hoito on hankaloitunut ja terveyspalveluitakin on karsittu. Kriisi aiheuttaa myös paljon psyykkistä stressiä ja epätietoisuutta, mikä voi heijastua myös fyysisenä oireiluna ja psykososiaalisen tuen tarpeen lisääntymisenä. Tilanne herättää pelkoa ja epävarmuutta vieraskielisissä ikäihmisissä, jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa ja toisten ihmisten avun varassa.

Kriisiaikana Suomen viranomaisten julkaiseman koronatiedon välittäminen Jaden kävijöille on ollut tärkeimpiä tehtäviämme. Omakielisten ryhmänohjaajien merkitys viestinviejinä on ollut korvaamaton. Valmista tiedotusmateriaalia eri kielillä on ollut myös mukavasti saatavilla. Huhtikuussa tekemämme puhelinkyselyn mukaan miltei kaikki ikääntyvät kokevat saaneensa riittävästi tietoa koronasta. Linkki Miten meillä menee? -raporttiin: Miten meillä menee_raportti_final Väitän, että ilman Jaden ja muun järjestökentän aktiivista roolia tiedon välittämisessä moni olisi jäänyt pimentoon Suomea koskevasta uutisoinnista. Moni seuraa myös lähtömaidensa mediaa, jonka tiedotus voi olla osin ristiriidassa Suomen käytäntöjen kanssa. Lisäksi sukulaisten ja tuttavien merkitys tietolähteenä ja arjen apuna korostui kyselyssä. Eri lähteistä saatavan tiedon oikeellisuudesta emme voi olla varmoja, siksi luotettavan tiedon antaminen on meille erityisen tärkeää.

Jaden kevätkausi on lähenemässä loppuaan, mutta ryhmätoiminnan osalta yritämme yhä kehittää uusia ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Touko-kesäkuussa kokeillaan suomen kielen etäopetusta ja vuorovaikutteista luontokerhoa. Kävijämme kaipaavat kuitenkin kovasti normaalia ryhmätoimintaa, vertaistukea ja sosiaalista kanssakäymistä – asioita, joita ei voi saada digiyhteyksien välityksellä. Jännitämme jo sitä, voimmeko avata toimintakeskuksen syksyn tullen. Moni kävijämme kuuluu riskiryhmään, joten toiminta voi palata normaaliin vasta sitten kun se kaikille turvallista. Epävarmuus hankaloittaa toiminnan suunnittelemista; mitä keksimme syksyllä, jos uusi virusaalto hyökkää?

Varmoja olemme vain siitä, että haluamme pitää yhteyttä kävijöihimme tavalla tai toisella. Tiedämme, että jotkin riskiryhmäläiset ovat linnoittautuneet neljän seinän sisälle eivätkä välttämättä uskalla edes ulkoilla tai peloissaan oleva lähiomainen on sen heiltä kieltänyt. On tärkeää, että pystymme puuttumaan tilanteeseen ja puhumaan myös omaisten kanssa. He eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi, että iäkkään omaisen yleiskunto ja henkinen hyvinvointi romahtavat liikkumattomuuden seurauksena.

On myös yksin asuvia iäkkäitä, joilla ei ole lähiomaisia pääkaupunkiseudulla tai edes Suomessa. Näihin henkilöihin yritämme olla tiiviisti yhteydessä puhelimitse ja varmistaa, että heillä on asiat hyvin. Helppoa tilannearvioinnin tekeminen puhelimitse ei kuitenkaan ole. Kokonaiskuva kevään vaikutuksista ihmisten terveyteen selviää meille vasta myöhemmin kun näemme heidät jälleen. Siihen asti tärkein tehtävämme on tarjota kävijöillemme etäyhteyksin tietoa, tukea ja mielekästä tekemistä poikkeusoloissa pärjäämiseksi.

Inka Lehtonen
Koordinaattori

Vuosi sitten Jadessa nautittiin yhteisestä retkipäivästä Mustasaaressa. Ensi vuonna uudestaan?

 

 

Palvelukeskuksen käytön esteettömyys ikääntyneen vieraskielisen näkökulmasta

Kun esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, puhutaan usein lähinnä fyysisestä esteettömyydestä. Kuitenkin monia ihmisiä koskettaa myös toisenlaiset, ei niin helposti havaittavat esteet heidän liikkuessaan julkisilla paikoilla. Julkiset paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön, mutta välillä kaikki eivät tunne oloaan syystä tai toisesta tervetulleeksi. Esteettömyydellä siis kuvataan usein fyysisiä esteitä kun taas saavutettavuudella yleensä abstrakteja esteitä kuten tiedon saamista tai asenneilmapiiriä.

Kaikille saavutettavissa olevan asian lähtökohtana on suunnittelu. Kun esimerkiksi viestintä suunnitellaan kaikille saavutettavaksi, ei tarvita erillistä selkokielisen viestinnän suunnittelua. Monipuoliset, valittavissa olevat vaihtoehdot tiedonsaantiin ovat saavutettavuuden perusta. Yksilöt voivat tällöin itse valita heille sopivimman tavan saada tietoonsa informaatiota. (Kurppa 2017.) Ikääntyneiden maahan muuttaneiden palvelutarpeista on vielä vähän tietoa. Kielitaidon ollessa heikko vieraassa kulttuurissa syrjäytymisen riski on suuri. Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan lisää myös vieraskielisten tarpeiden huomioimista. Toiveena maahan muuttaneilla usein on tulla osaksi uutta yhteisöä. Parasta siis olisi, jos nykyisiä palveluita voitaisiin monipuolistaa niin, että ne palvelisivat aidosti kaikkia. (Laitinen 2018.)

Kävimme tutustumassa Kampin palvelukeskukseen 26.11.2019, jossa somalinaisten kuntosaliryhmä aloitti syksyllä 2019. Ryhmäläiset koottiin Jade -toimintakeskuksen asiakkaista, jotka olivat toivoneet kuntosalille pääsyä. Islamilaisessa kulttuurissa miehen ja naisen roolit ovat selkeästi eroteltuja. Naiset liikkuvat mielellään omissa ryhmissään (Hallenberg 2014). Tämä erottelu asetti kuntosalille tiettyjä ehtoja. Tilan tuli olla suojaisa, joka mahdollistaa naisten kuntoilun sopivissa varusteissa. Sopivat tilat ja aika löytyivät Kampin palvelukeskuksesta.
Jadessa järjestetään ryhmämuotoista, ohjattua toimintaa omalla kielellä eri ryhmien tarpeet huomioiden sekä yksilön tarpeen huomioivaa neuvontaa ja ohjausta annetaan tarpeen mukaan. Tavoitteena on tukea vieraskielisten ikääntyvien kokonaisvaltaista hyvinvointia, toimijuutta ja osallisuutta Suomessa.

Kampissa sijaitseva palvelukeskus taas on tarkoitettu kaikille iäkkäille ja työttömille kävijöille. Mutta kuinka helposti ikääntynyt vieraskielinen paikan löytää ja tuntee omakseen? Selvitimme tätä esteettömyyskartoituksella, jonka tarkoituksena oli selvittää Kampin palvelukeskuksen tilojen ja tunnelman esteettömyyttä ikääntyneiden vieraskielisten näkökulmasta. Taustamateriaalina kartoitukselle toimi Marja Säikän Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä- kysymyspatteristo (Säikkä 2019).

Kysymyspatteristo pohjautuu Säikän 2018 julkaisemaan Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina YAMK julkaisuun. Tarkastelimme kartoituksessa sosiaalista-, kulttuurista-, hengellistä- sekä kognitiivista esteettömyyttä. Käytännössä esteettömyyskartoitus koostui Kampin palvelukeskuksen tilojen havainnoinnista sekä Jade-toimintakeskuksen asiakkaiden ja työntekijän haastattelusta, lisäksi saimme tilaisuuden keskustella Kampin palvelukeskuksen työntekijän kanssa.

Jaden asiakkaat kokivat palvelukeskuksen ilmapiirin hyväksi. Tähän vaikutti etenkin työntekijöiden lämmin vastaanotto ja kohtaaminen. Kävi ilmi, että ryhmäläiset kaipasivat enemmän tietoa palvelukeskuksessa järjestettävästä toiminnasta. He totesivat, että mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi liikuntaryhmiin saisi olla enemmänkin. Ryhmäläiset olivat kiinnostuneita myös yhteisestä toiminnasta palvelukeskuksen vakikävijöiden kanssa. Asiakkaat kokivat kuntosaliryhmässä käymisen todella hyödyllisenä omalle terveydelle. Tulevaisuus näyttää, millaista yhteistoimintaa jatkossa kehitellään ja kuinka vieraskieliset kokisivat palvelukeskustoiminnan entistä avoimemmaksi. Myös jatkossa on tarpeen toimia avoimuuden vahvistamiseksi sekä kynnysten madaltamiseksi.

Geronomiopiskelijat Tanja Rönkä & Henna Järvinen Metropolia

Lähteet:
Hallenberg, Helena 2014. Sukupuoliroolit ja seksuaalisuuden alue islamissa. Duodecim terveyskirjasto. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.1.2020.

Kurppa, Ari 2017. Saavutettavuus. Invalidiliitto. Saatavana osoitteessa:. Luettu 14.12.2019.

Laitinen, Jaana 2018. Ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä nousee lähivuosina nopeasti. Talentia lehti 5.11.2018. Saatavana osoitteessa: . Luettu 20.12.2019.

Säikkä, Marja 2019. Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä. Saatavana osoitteessa: . Luettu 7.12.2019.

Yhteistoimintaa yli kulttuurirajojen: Kontulan eläkeläisten ja JADE -toimintakeskuksen kiinankielisen ryhmän välinen ystävyyskerho

Hei, olen geronomiopiskelija Henna ja parhaillaan työharjoittelussa Jadessa. Kuulin jo keväällä kiinan- ja suomenkielisen ryhmän ystävyyskerhosta. Toiminta kiinnosti minua siinä määrin että halusin jo silloin tietää siitä lisää. Sain harjoitteluni aikana hyvän tilaisuuden haastatella Kontulan eläkeläisten jäsentä, joka on ollut mukana ystävyyskerhossa alusta asti.

Eri kulttuurien välinen ystävyys syntyi sattumalta: Ryhmät tapasivat yhden tapahtuman yhteydessä vuonna 2017, kun päätyivät syömään samaan pöytään. Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja yhteistoimintaa alettiin pian suunnittelemaan. Yhteisen kielen puuttuminen ei ole tapaamisia hidastanut.

‘’Kiinalaiset ovat niin ystävällisiä ja eläväisiä, että heidän asenteeseensa ihastuu välittömästi!’’

Tapaamisilla on tutustuttu sekä kiinalaiseen että suomalaiseen kulttuuriin. Yhdessäolossa jakaminen ja uusien asioiden oppiminen on rikkaus. Tarvitaan vain avoin asenne, sillä pääsee pitkälle.

Ystävyyskerho tekee myös yhteisiä retkiä ympäri Suomea ja kiinalaisten oma tanssiryhmä esiintyy eri tapahtumissa. Kiinalaisessa kulttuurissa suomalaisiin tekeekin vaikutuksen rohkeus. Ennakkoluulot ovat karisseet ja tilalle on tullut uskallus kohdata muista kulttuureista tulevia ihmisiä. Yhteistyö antaa voimaa myös muuhun toimintaan yhdistyksessä. Yhteistoiminta on ennen kaikkea elämää rikastavaa.

‘’Tällaista toimintaa voisi olla enemmänkin’’ toteaa haastattelemani Kontulan eläkeläisten jäsen.

 

Iloisin terveisin

Henna

 

Toimintakeskuksen ensimmäinen vuosi

Alppiruusu

JADE-toimintakeskus muutti uusiin tiloihin Töölössä tasan vuosi sitten ja toiminta avattiin kävijöille elokuussa 2018. Ensimmäinen syksy oli suurten muutosten aikaa, kun jo muutaman vuoden muualla kokoontuneet iäkkäiden vieraskielisten ryhmämme totuttelivat uusiin tiloihin ja ottivat ne pikkuhiljaa omakseen. Muutos ei ollut kaikille helppo, kovasti kaipailtua kuntosalia ei uusista tiloista löytynytkään ja välillä tulijat eksyivät naapurirappuun, josta heidät ystävällisesti saatettiin oikealle ovelle. Jaden ovisummerin löytymisen kanssakin on hapuiltu ja vihaisia naapureita on lepytelty oven raossa useaan kertaan.

Uuteen aikakauteen siirtymistä pyrittiin helpottamaan ottamalla kävijät osaksi muutosta ja muuttoa. Kiinankielinen ryhmä toi mukanaan sisustuskankaita ja auttoi mm. pesemällä ikkunoita ja istuttamalla viherkasveja. Arabiankielisen ryhmän miehet maalasivat seiniä ja kokivat sitä kautta olevansa mukana rakentamassa uutta Jadea. Syksyn mittaan opeteltiin myös kahvinkeittimen käyttöä, kierrätyssääntöjä ja tiskikoneen ihmeellistä maailmaa, eikä suotta. Paras palkinto tehdystä työstä oli jadelaisten huulille kohonnut hymy sekä useaan otteeseen kuultu lausahdus, jonka mukaan toimintakeskus on monelle kuin toinen koti ja ovesta sisään astuessaan tuntee aina olevansa tervetullut, tulee kohdatuksi omana itsenään.

Selatessani kävijätilastoja viimeisen vuoden ajalta hoksasin, että Jaden kävijämäärät ovat lisääntyneet vauhdilla etenkin tämän kevään aikana. Olemme tavoittaneet kaikkiin neljään kieliryhmäämme lisää ikääntyviä, jotka tarvitsevat Jaden kaltaista matalan kynnyksen vertaistoimintaa ikääntymisen mukanaan tuoman näkökulman huomioiden. Kevään aikana uusia jadelaisia on tullut joukkoomme peräti 50 henkilöä! Uudet iäkkäät löytävät meille pääasiassa puskaradion kautta, mutta ilahduttavasti myös sosiaaliohjaajien suorat yhteydenotot meihin päin ovat lisääntyneet ja eniten tukea tarvitsevia on jopa saatettu ovellemme asti, hatunnosto siitä!

Pyrimme jatkuvasti kehittämään Jadesta entistäkin parempaa ikääntyvien vieraskielisten jäsenyhteisöä ja syksylle on luvassa jo lähes 20 viikoittaista ryhmää, joista osa toteutetaan sekä vanhojen että uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Syksyn viikko-ohjelma löytyy jo nettisivuiltamme, käy vilkaisemassa ja tervetuloa moikkaamaan Jaden kevään aikana kasvanutta tiimiä Topeliuksenkadulle!

Inka – Jaden koordinaattori