Löydettävänä ikääntyvät vieraskieliset

"Naiset sauvakavelemassa."

Moikka!

Olen Metropolia Ammattikorkeakoulun Vanhustyön YAMK-opiskelija. Syksyllä 2019 JADE:n työntekijät yhdessä muutaman ryhmäläisen kanssa kävi luennoimassa moninaisesta ikääntymisestä opiskeluryhmällemme. Silloin minuun iski kipinä, kuinka haluan omalla opinnäytetyölläni lisätä ikääntyneiden vieraskielisten näkyvyyttä vanhuspalveluissamme. Ikääntyvistä vieraskielisistä on vielä vähän tutkimustietoa saatavilla, minkä myötä jokainen tutkimus on tärkeä lisäämään aiheen tunnettavuutta ja tietämystä.

Alkuvuodesta 2020 opinnäytetyön aiheekseni varmistui etsivä ja löytävä vanhustyö ikääntyvien vieraskielisten keskuudessa. Etsivä vanhustyö on tärkeä osa gerontologista sosiaalityötä. Etsivän työn ohella on aloitettu puhumaan myös löytävästä työstä. Etsivässä ja löytävässä vanhustyössä halutaan löytää ne haastavissa tilanteissa, palvelujen ulkopuolella sekä syrjäytymisvaarassa olevat, vaikeasti tavoitettavissa olevat ikääntyvät, joiden lähipiiri voi myös olla olematon (Pietilä & Saarenheimo 2017). Tarkoituksena on kyetä vähentämään ikääntyvien yksinäisyyttä ja lisätä heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan (Fingerroosin säätiö 2017).

Tutkimuskysymykseni opinnäytetyössä:

  • Millaiset etsivän ja löytävän työn menetelmät on todettu toimiviksi?
  • Miten hyväksi havaittuja etsivän ja löytävän työn toimintatapoja voidaan soveltaa ikääntyvien vieraskielisten parissa tehtävään sosiaalityöhön?
  • Mitkä etsivän ja löytävän työn menetelmät soveltuvat parhaiten syrjäytymisvaarassa olevien ikääntyvien vieraskielisten löytämiseen?

Tutkimustietoa etsivästä vanhustyöstä on heikosti saatavilla, minkä myötä kirjallisuuskatsauksen sijasta päädyin haastattelemaan kuutta etsivän vanhustyön asiantuntijaa joko teamsin tai puhelimen kautta. Haastatteluiden pohjalta koostin keskeisimmät ja toimivimmat etsivän työn menetelmät, mitkä halusin sitten käydä läpi yhdessä ikääntyneiden vieraskielisten kanssa.

JADE:n ollessa työelämäyhteistyökumppanini, minulle avautui loistava mahdollisuus päästä mukaan heidän keskusteluryhmiinsä, käymään aihettani läpi yhdessä kohderyhmän edustajien kanssa. Marraskuun alussa olin mukana neljässä eri keskusteluryhmässä, mitkä toteutettiin etäsovellusten jitsin ja wechatin kautta koronatilanteen vuoksi. Ryhmissä käytin yhteiskehittelymenetelmistä ryhmähaastattelua. Minut yllätti täysin, kuinka avoimesti ja lämpimästi minut otettiin vastaan ryhmissä, vaikka etsivä vanhustyö aiheena voi olla monelle vaikeasti ymmärrettävä.

Opinnäytetyöni etenee nyt ryhmäkeskustelujen litteroinnin ja analysoinnin myötä, minkä jälkeen työstän loppuraporttini valmiiksi. Tässä vaiheessa haluan kiittää jo kaikkia opinnäytetyöhöni osallistuneita asiantuntijoita sekä JADE:n keskusteluryhmään osallistuneita kokemusasiantuntijoita, sekä varsinkin ryhmänohjaajia Jilaa, Hediiliä ja Judya, jotka mahdollistivat omalla lämpimällä vastaanotollaan sekä tulkkauksellaan ryhmähaastatteluiden onnistumisen. 

Sen voi jo nyt sanoa, että JADE:n kaltainen toiminta on arvokasta toimintaa. Tämän kaltaisia, matalan kynnyksen paikkoja tarvitaan lisää kaikille ikääntyville, taustaan katsomatta. Parhaimmillaan näillä paikoilla voidaan edistää ikääntyvien asumista pidempään omassa kodissaan sekä tuoda näkyville kaikkien ikääntyvien tarpeet.

Anne Heiskanen-Erhinmwingbovo

Lähteet:

Fingerroosin säätiö 2017. ”Paljosta olisin jäänyt, ellen ovea olisi avannut” – Löytävän työn tulokset ja vaikuttavuus. Saatavana osoitteessa: < http://ajatustalo.fi/wp-content/uploads/2017/06/Paljosta_olisin_jäänyt.pdf.> Luettu 21.10.2019.

Pietilä, Minna & Saarenheimo, Marja 2018. Löydettynä: Etsivä vanhustyö ja ikäihmisten psykososiaalinen hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka 83: 5-6. Saatavana osoitteessa: <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137892/YP1805-6_Pietilä%26Saarenheimo.pdf?sequence=1&isAllowed=y.> Luettu 24.02.2020.

Monikulttuurisen vanhustyön yhteenliittymä on perustettu

"alppiruusu"

TIEDOTE 

15.10.2020

Monikulttuurisen vanhustyön yhteenliittymä on perustettu 

Kuusi monikulttuurista vanhustyötä tekevää järjestötoimijaa yhdistyivät yhteenliittymäksi vahvistaakseen ja edistääkseen kohderyhmiensä asemaa Suomessa.

Monikulttuurisen vanhustyön osaamiselle on kasvava tarve, johon yhteenliittymä toiminnallaan vastaa. Tarvitsemme enemmän yhteistyötä ja vuoropuhelua eri toimijoiden välille sekä käytännön työkaluja, koulutusta, ohjaamista ja tiedon jakamista, jotta etnisiin vähemmistöihin kuuluvat iäkkäät voivat saada heidän hyvinvointiaan edistävät palvelut yhdenvertaisesti. Tämä on merkittävä yhteiskunnallinen asia, myös taloudellisesti.

Yhteenliittymän tarkoitus on vahvistaa alan toimijoiden vaikuttamismahdollisuuksia, hyödyntää toistensa osaamista ja resursseja edunvalvontatyössä sekä tiivistää keskinäistä yhteistyötä etnisten ja kielellisten vähemmistöjen iäkkäiden aseman parantamiseksi Suomessa. Yhteenliittymällä saadaan koottua toimijoiden moniammatillista osaamista yhteen ja vaikuttamaan ikääntyvien vieraskielisten tilanteeseen alueellisesti ja valtakunnallisesti.

Yhteenliittymän tavoite on parantaa vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä. Tavoite saavutetaan tekemällä työtä  vieraskielisten ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden parissa heidän arkensa tukemiseksi, hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä lisäämällä eri toimijoiden tietoisuutta vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden tilanteista, tarpeista ja mahdollisuuksista.

Yhteenliittymän toiminta vahvistaa mukana olevien tahojen osaamista ja tiivistää yhteistä asiantuntemusta. Lisäksi yhteenliittymä tukee vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden parissa toimivia uusia tahoja, kuten kuntatyöntekijät, järjestöt ja hankkeet, verkostomaisella työotteella, jakamalla tietoa valtakunnallisesti sekä kutsumalla aiheesta kiinnostuneita mukaan tapahtumiin ja keskustelutilaisuuksiin. Tulevaisuuden visiona on toimia työkentän uusille tahoille tukijana ja kouluttajana. Yhteenliittymässä mukana olevat toimijat ovat pitkäaikaisia monikulttuurisen vanhustyön asiantuntijoita, joilla on omat toimintamuodot, vaikuttamiskanavat ja verkostot, laaja-alaista koulutuskokemusta aiheesta sekä syvällistä asiantuntemusta vieraskielisten ikääntyvien tukemisesta.

Yhteenliittymän toimijat:

1. järjestävät edunvalvontatilaisuuksia, kuten keskustelutilaisuuksia, seminaareja ja vierailuja

2. laativat kannanottoja, lausuntoja ja selvityksiä

3. järjestävät koulutuksia ammattilaisille ja alan opiskelijoille

4. ohjaavat kohderyhmien ikääntyneitä toisten toimijoiden erityisosaamisen pariin

5. syventävät yhteistyötä viranomaisten suuntaan

6. toimivat toisilleen vertaistukena työn haasteellisissa kysymyksissä

Monikulttuurisen vanhustyön yhteenliittymän jäsenet:

  • Jade yhteisö ry (valtakunnallinen toiminta) 
  • ETNIMU-toiminta, Suomen muistiasiantuntijat ry (valtakunnallinen) www.etnimu.fi
  • Omaisneuvo-toiminta, Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry (pk-seudun toiminta) www.polli.fi 

Ryhmätoimintaa etäyhteyksin – kokemuksia keväältä 2020

"Tervetuloa Jaden luontokerhoon."

JADE-toimintakeskus on kohtaamispaikka ikääntyville maahan muuttaneille ja toiminnan keskiössä on kasvokkainen ohjattu ryhmätoiminta ja vertaisryhmät. Maaliskuun puolivälistä lähtien tämä ryhmätoiminta on kuitenkin ollut muutoksessa, kun Suomi on poikkeusoloissa siirtynyt etäyhteydenpidon aikaan.

Miten luonnistuu ryhmätoiminta etäyhteyksin ikääntyviltä vieraskielisiltä?

Jadessa on otettu kevään aikana käyttöön monia työkaluja ja toimintatapoja mahdollistamaan jäsenten kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Myös ryhmätoimintaan on lähdetty kehittämään ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Ensimmäisenä Jaden jäsenille on tarjottu mahdollisuutta osallistua etänä suomen kielen keskusteluryhmään ja uuteen luontokerhoon.

Toukokuussa käynnistyi kokeiluna yhden viikoittaisen suomen kielen keskusteluryhmän siirtäminen nettiin. Tosin siirtäminen on tässä kohdin ontuva sanavalinta, sillä mistään automatiikasta ei ole kyse. Jo ennen yhtäkään ryhmäkeskustelua jäseniä tuettiin ottamaan käyttöön uusi etäohjelma ja sen käyttöä harjoiteltiin monenkirjavilla taidoilla. Samoin edessä oli keskustelu- ja opetusmateriaalin tuottaminen kokonaan uudelta pohjalta, etävälineen ehdoilla.

Vaativinta etäohjauksessa lienee silti ollut keskustelutilanteen vetäminen. Miten löytää sopiva rytmi ja vaikeustaso ja pitää kaikki osallistujat mukana ja ”samalla sivulla”, kun apuna on livekuva kasvoista etäyhteyden päässä, jos aina sitäkään? Etunamme kokeilussa on ollut etäohjauksen tiimi. Ryhmän keskusteluista on huolehtinut tuttu vapaaehtoinen opettaja, tukenaan omakielinen ryhmänohjaaja. Lisäksi on tarvittu kolmatta tiimiläistä työstämässä uutta sisältöä materiaaliin keskustelujen tahdissa, ikään kuin liitutaulun korvikkeena. Ajatus suomen kielen keskusteluihin etänä on kehittynyt kerta kerralta. Niin materiaalit kuin ohjaajien roolit ovat hakeneet muotoaan. Rutiinien löytyminen on tuonut helpotusta myös jäsenten osallistumiseen. Tässä toki tutut ryhmäläiset ovat olleet avuksi alusta lähtien. Yhteisöllisyys on tärkeää.

Luontokerhokin on käynnistynyt toukokuussa

Luontokerhossa Jade yhteisölle on tarjottu uudenlaista mahdollisuutta hakea virkistystä lähiympäristöstä ja sen luonnosta, poikkeusolojen suomissa puitteissa. Luontokerhoa ei ole lähdetty toteuttamaan etäyhteyksillä, vaan sen toimintamallia on haettu viikoittain vaihtuvilla videotehtävillä, hyödyntäen samalla eri somekanavien vuorovaikutusmahdollisuuksia. Kasvi- ja eläinkuntaa ja muita luonnonilmiöitä löytyy tutustuttavaksi hyvinkin läheltä. Etäohjauksessa kimuranteinta ohjaajaan näkökulmasta onkin toimivien tehtävien ideointi ja soveltuvuus Jaden yhteisön moninaiselle jäsenistölle.

On tärkeää kehittää ja kokeilla erilaisia ryhmäohjauksen etämuotoja. Jadessa on pidettävä aivan erityisesti huolta niiden toimivuudesta ikääntyvien maahan muuttaneiden kohdalla. Digitaidot ja niistä innostuminen ei ole aina helppo yhtälö. Osallistumisen vaivattomuus, kielellinen tuki ja hyvä meininki ovat tässä isossa roolissa. Jadessa ryhmien etäohjauksen kehittäminen ja arviointi jatkuu kesäkuussa. Kuka tietää missä mittakaavassa näitä menetelmiä tarvitaan vielä jatkossa. Siksi on tärkeää pitää digitaitojen ja etäohjauksen osaaminen ja kehittäminen työlistalla, monella tasolla.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Vieraskielisten ikääntyvien tukeminen poikkeusoloissa

"Kukkia maljakossa."

Kevät 2020 jäänee kaikkien mieleen pysyvästi suuren kriisin ja muutoksen aikakautena, kun koronavirus sekoitti koko Suomen maaliskuun puolivälissä. Järjestökentällä se tarkoitti pikaista reagointia ja kevään toimintasuunnitelman muutosta. Jadessa ydintoimintaamme ovat vertaisryhmät ja jokaisen kävijämme kohtaaminen kasvokkain. Pahin pelkomme oli, että uudessa tilanteessa ikääntyvät jäävät yksin koteihinsa vailla tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Siispä meidänkin oli sopeuduttava tilanteeseen ja improvisoitava uusia toimintamuotoja mahdollisimman pian.

Jaden toimintaan koronavirus alkoi vaikuttaa jo ennen kuin se rantautui Suomeen. Kiinankieliset ikääntyvät pelästyivät ja jäivät pois toiminnasta jo tammikuun lopulla, kun virus levisi Wuhanissa. Samoihin aikoihin juhlittiin kiinalaista uutta vuotta, jolloin monet matkustelivat ja pelkäsivät olleensa kontaktissa tartunnan saaneiden kanssa. Silloin me työntekijät yritimme rauhoitella ryhmäläisiä ja kerroimme heille kuinka virusta ei ole Suomessa, ja he voivat turvallisin mielin osallistua toimintaamme. Vaan kuinkas kävikään muutamaa viikkoa myöhemmin…

Maaliskuussa jouduimme muuttamaan koko toimintamallimme parissa päivässä. Piti äkkiä keksiä, miten ikääntyvien vieraskielisten ryhmätoiminta voidaan toteuttaa etäyhteyksin. Sitä emme olleet edes kokeilleet aikaisemmin, koska tiesimme kuinka haastavaa jo älypuhelimen käyttö on monille, puhumattakaan eri sovelluksista ja tietokoneesta. Onneksi kaikille ryhmille oli perustettu WhatsApp -ryhmät jo aikaisemmin ja sitä kautta pystyimme tavoittamaan kävijöistämme suurimman osan. Lisäksi teimme Jaden jäsenille suljetun Facebook-ryhmän, mutta jo sen kohdalla törmäsimme siihen faktaan, että suurin osa ikääntyvistä ei somea käytä eikä se voi olla pääasiallinen viestintäkanavamme.

Viikkojen aikana olemme tajunneet, että digimaailman hienouksien sijaan ryhmänohjaajan puhelinsoitto, kuulumisten kyseleminen ja kuuntelevana korvana oleminen on kaikista tärkeintä ikääntyville kävijöillemme, ja ehdottomasti paras tapa tavoittaa heidät. Monilla ryhmäläisillä on ollut kova tarve puhua ja purkaa sydäntä ohjaajalle kriisitilanteessa. Sosiaalinen eristys on ollut monelle se kaikkein vaikein asia. Toisilla aikaisemmat elämän traumat ovat muistuneet mieleen ja arjen vaikeudet lisääntyneet, kun asioiden hoito on hankaloitunut ja terveyspalveluitakin on karsittu. Kriisi aiheuttaa myös paljon psyykkistä stressiä ja epätietoisuutta, mikä voi heijastua myös fyysisenä oireiluna ja psykososiaalisen tuen tarpeen lisääntymisenä. Tilanne herättää pelkoa ja epävarmuutta vieraskielisissä ikäihmisissä, jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa ja toisten ihmisten avun varassa.

Kriisiaikana Suomen viranomaisten julkaiseman koronatiedon välittäminen Jaden kävijöille on ollut tärkeimpiä tehtäviämme. Omakielisten ryhmänohjaajien merkitys viestinviejinä on ollut korvaamaton. Valmista tiedotusmateriaalia eri kielillä on ollut myös mukavasti saatavilla. Huhtikuussa tekemämme puhelinkyselyn mukaan miltei kaikki ikääntyvät kokevat saaneensa riittävästi tietoa koronasta. Linkki Miten meillä menee? -raporttiin: Miten meillä menee_raportti_final Väitän, että ilman Jaden ja muun järjestökentän aktiivista roolia tiedon välittämisessä moni olisi jäänyt pimentoon Suomea koskevasta uutisoinnista. Moni seuraa myös lähtömaidensa mediaa, jonka tiedotus voi olla osin ristiriidassa Suomen käytäntöjen kanssa. Lisäksi sukulaisten ja tuttavien merkitys tietolähteenä ja arjen apuna korostui kyselyssä. Eri lähteistä saatavan tiedon oikeellisuudesta emme voi olla varmoja, siksi luotettavan tiedon antaminen on meille erityisen tärkeää.

Jaden kevätkausi on lähenemässä loppuaan, mutta ryhmätoiminnan osalta yritämme yhä kehittää uusia ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Touko-kesäkuussa kokeillaan suomen kielen etäopetusta ja vuorovaikutteista luontokerhoa. Kävijämme kaipaavat kuitenkin kovasti normaalia ryhmätoimintaa, vertaistukea ja sosiaalista kanssakäymistä – asioita, joita ei voi saada digiyhteyksien välityksellä. Jännitämme jo sitä, voimmeko avata toimintakeskuksen syksyn tullen. Moni kävijämme kuuluu riskiryhmään, joten toiminta voi palata normaaliin vasta sitten kun se kaikille turvallista. Epävarmuus hankaloittaa toiminnan suunnittelemista; mitä keksimme syksyllä, jos uusi virusaalto hyökkää?

Varmoja olemme vain siitä, että haluamme pitää yhteyttä kävijöihimme tavalla tai toisella. Tiedämme, että jotkin riskiryhmäläiset ovat linnoittautuneet neljän seinän sisälle eivätkä välttämättä uskalla edes ulkoilla tai peloissaan oleva lähiomainen on sen heiltä kieltänyt. On tärkeää, että pystymme puuttumaan tilanteeseen ja puhumaan myös omaisten kanssa. He eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi, että iäkkään omaisen yleiskunto ja henkinen hyvinvointi romahtavat liikkumattomuuden seurauksena.

On myös yksin asuvia iäkkäitä, joilla ei ole lähiomaisia pääkaupunkiseudulla tai edes Suomessa. Näihin henkilöihin yritämme olla tiiviisti yhteydessä puhelimitse ja varmistaa, että heillä on asiat hyvin. Helppoa tilannearvioinnin tekeminen puhelimitse ei kuitenkaan ole. Kokonaiskuva kevään vaikutuksista ihmisten terveyteen selviää meille vasta myöhemmin kun näemme heidät jälleen. Siihen asti tärkein tehtävämme on tarjota kävijöillemme etäyhteyksin tietoa, tukea ja mielekästä tekemistä poikkeusoloissa pärjäämiseksi.

Inka Lehtonen
Koordinaattori

"Ryhmalaisia ulkona pelaamassa."
Vuosi sitten Jadessa nautittiin yhteisestä retkipäivästä Mustasaaressa. Ensi vuonna uudestaan?

Palvelukeskuksen käytön esteettömyys ikääntyneen vieraskielisen näkökulmasta

"Valaistut puut."

Kun esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, puhutaan usein lähinnä fyysisestä esteettömyydestä. Kuitenkin monia ihmisiä koskettaa myös toisenlaiset, ei niin helposti havaittavat esteet heidän liikkuessaan julkisilla paikoilla. Julkiset paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön, mutta välillä kaikki eivät tunne oloaan syystä tai toisesta tervetulleeksi. Esteettömyydellä siis kuvataan usein fyysisiä esteitä kun taas saavutettavuudella yleensä abstrakteja esteitä kuten tiedon saamista tai asenneilmapiiriä.

Kaikille saavutettavissa olevan asian lähtökohtana on suunnittelu. Kun esimerkiksi viestintä suunnitellaan kaikille saavutettavaksi, ei tarvita erillistä selkokielisen viestinnän suunnittelua. Monipuoliset, valittavissa olevat vaihtoehdot tiedonsaantiin ovat saavutettavuuden perusta. Yksilöt voivat tällöin itse valita heille sopivimman tavan saada tietoonsa informaatiota. (Kurppa 2017.) Ikääntyneiden maahan muuttaneiden palvelutarpeista on vielä vähän tietoa. Kielitaidon ollessa heikko vieraassa kulttuurissa syrjäytymisen riski on suuri. Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan lisää myös vieraskielisten tarpeiden huomioimista. Toiveena maahan muuttaneilla usein on tulla osaksi uutta yhteisöä. Parasta siis olisi, jos nykyisiä palveluita voitaisiin monipuolistaa niin, että ne palvelisivat aidosti kaikkia. (Laitinen 2018.)

Kävimme tutustumassa Kampin palvelukeskukseen 26.11.2019, jossa somalinaisten kuntosaliryhmä aloitti syksyllä 2019. Ryhmäläiset koottiin Jade -toimintakeskuksen asiakkaista, jotka olivat toivoneet kuntosalille pääsyä. Islamilaisessa kulttuurissa miehen ja naisen roolit ovat selkeästi eroteltuja. Naiset liikkuvat mielellään omissa ryhmissään (Hallenberg 2014). Tämä erottelu asetti kuntosalille tiettyjä ehtoja. Tilan tuli olla suojaisa, joka mahdollistaa naisten kuntoilun sopivissa varusteissa. Sopivat tilat ja aika löytyivät Kampin palvelukeskuksesta.
Jadessa järjestetään ryhmämuotoista, ohjattua toimintaa omalla kielellä eri ryhmien tarpeet huomioiden sekä yksilön tarpeen huomioivaa neuvontaa ja ohjausta annetaan tarpeen mukaan. Tavoitteena on tukea vieraskielisten ikääntyvien kokonaisvaltaista hyvinvointia, toimijuutta ja osallisuutta Suomessa.

Kampissa sijaitseva palvelukeskus taas on tarkoitettu kaikille iäkkäille ja työttömille kävijöille. Mutta kuinka helposti ikääntynyt vieraskielinen paikan löytää ja tuntee omakseen? Selvitimme tätä esteettömyyskartoituksella, jonka tarkoituksena oli selvittää Kampin palvelukeskuksen tilojen ja tunnelman esteettömyyttä ikääntyneiden vieraskielisten näkökulmasta. Taustamateriaalina kartoitukselle toimi Marja Säikän Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä- kysymyspatteristo (Säikkä 2019).

Kysymyspatteristo pohjautuu Säikän 2018 julkaisemaan Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina YAMK julkaisuun. Tarkastelimme kartoituksessa sosiaalista-, kulttuurista-, hengellistä- sekä kognitiivista esteettömyyttä. Käytännössä esteettömyyskartoitus koostui Kampin palvelukeskuksen tilojen havainnoinnista sekä Jade-toimintakeskuksen asiakkaiden ja työntekijän haastattelusta, lisäksi saimme tilaisuuden keskustella Kampin palvelukeskuksen työntekijän kanssa.

Jaden asiakkaat kokivat palvelukeskuksen ilmapiirin hyväksi. Tähän vaikutti etenkin työntekijöiden lämmin vastaanotto ja kohtaaminen. Kävi ilmi, että ryhmäläiset kaipasivat enemmän tietoa palvelukeskuksessa järjestettävästä toiminnasta. He totesivat, että mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi liikuntaryhmiin saisi olla enemmänkin. Ryhmäläiset olivat kiinnostuneita myös yhteisestä toiminnasta palvelukeskuksen vakikävijöiden kanssa. Asiakkaat kokivat kuntosaliryhmässä käymisen todella hyödyllisenä omalle terveydelle. Tulevaisuus näyttää, millaista yhteistoimintaa jatkossa kehitellään ja kuinka vieraskieliset kokisivat palvelukeskustoiminnan entistä avoimemmaksi. Myös jatkossa on tarpeen toimia avoimuuden vahvistamiseksi sekä kynnysten madaltamiseksi.

Geronomiopiskelijat Tanja Rönkä & Henna Järvinen Metropolia

Lähteet:
Hallenberg, Helena 2014. Sukupuoliroolit ja seksuaalisuuden alue islamissa. Duodecim terveyskirjasto. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.1.2020.

Kurppa, Ari 2017. Saavutettavuus. Invalidiliitto. Saatavana osoitteessa:. Luettu 14.12.2019.

Laitinen, Jaana 2018. Ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä nousee lähivuosina nopeasti. Talentia lehti 5.11.2018. Saatavana osoitteessa: . Luettu 20.12.2019.

Säikkä, Marja 2019. Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä. Saatavana osoitteessa: . Luettu 7.12.2019.

Liikunta kuuluu kaikille?

"Ryhmalaiset kavelyfutiksessa."

Liikunnan tarkoitus on parantaa ja ylläpitää henkilön toimintakykyä sekä terveyttä. Liikuntapalveluita tulisi myös tarjota kaikille tasavertaisesti ja palveluissa huomioida yhdenvertaisuus ikään tai henkilön taustaan katsomatta.

Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Iäkkäiden maahan muuttaneiden liikuntamahdollisuudet ovat selkeästi heikommat kuin kantaväestöön kuuluvien.

Ryhmiä on tarjolla muutama. Ryhmien löytäminen on kuitenkin vaikeata, koska digitaalinen tiedottaminen ei aina löydä kohderyhmäänsä. Lisäksi vaikeasti käytettävät digitaaliset ilmoittautumisjärjestelmät heikentävät muutenkin iäkkäiden, mutta erityisesti vieraskielisten pääsyä palveluiden piiriin. Ryhmien hyödyntämistä vaikeuttaa myös maahanmuuttajataustaisten omat monenlaiset terveyskäsitykset ja tietämättömyys liikunnan hyödystä arjen hyvinvointiin (terveyslukutaito). Myös yksinliikkumisen pelko vaikeuttaa monen ikääntyneen itsenäistä liikkumista. Kaikki liikuntaryhmät ja paikat eivät myöskään ole esteettömiä maahanmuuttajille.

Harjoitteluni aikana olen työstänyt selvitystä Jadelle ja Eläkeläiset ry:lle, jossa olen tarkastellut liikuntamahdollisuuksien, yhdenvertaisuuden, sekä tasa-arvon kehittymistä ikääntyneiden maahanmuuttajien liikuntamahdollisuuksien saralla pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kaupungissa. (Helsinki, Espoo, Vantaa).

Selvityksessäni korostuu järjestöjen merkitys maahanmuuttajataustaisten liikuntamahdollisuuksien tarjoajina merkittävänä kunnan tarjoavien palveluiden lisänä. Huomattavaa kuitenkin on, että ikääntyvien maahanmuuttajien liikuntaa tukevaa toimintaa tarjoaa vain muutama järjestö ja yhdistys.

Jadella on tarjota erilaisia liikuntamahdollisuuksia kävijöilleen hyvinvointiryhmiä, kävelyfutista, kuntosalivuoro somalinkielisille naisille, sekä uintia musliminaisille. Jaden toiminnasta liikunta onkin ollut vuodesta toiseen suosituin ryhmätoimintamuoto.

Sonja

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Ikääntyvät vieraskieliset palvelukeskuksessa

"Ryhmalaiset ulkona kavelylla."

Olimme Kampin palvelukeskuksessa, jossa somalitaustainen työntekijämme kertoi palvelukeskuksen työntekijöille somalikulttuurista ja islaminuskosta. Palvelukeskuksen työntekijät olivat toivoneet yhteistä tapaamista ja keskustelua, koska heillä oli alkanut somalinaisten kuntosaliryhmä yhteistyössä Jaden kanssa. Kävijämäärät ovat syksyn mittaan kasvaneet maksimiin, mikä kertoo ryhmän tarpeellisuudesta ja mielekkyydestä. Ryhmässä vuorottelevat ohjaajina Kampista muutama työntekijä sekä Jaden somalitaustainen työntekijä, joka toimii myös tulkkina. Tavoitteena on saada asiakkaat käymään ryhmässä itsenäisesti niin, että Jaden työntekijä jää aikanaan pois aktiiviohjaajista ja antaa taustatukea tarvittaessa.

Tällaista yhteistyötä palvelukeskusten ja Jaden välille muodostuu pikkuhiljaa lisää. Yhteistyön tavoitteena on totuttaa vieraskieliset kävijät palvelukeskukseen sekä sen työntekijöihin niin, että he rohkaistuisivat jossain vaiheessa tutustumaan myös muuhun palvelukeskustoimintaan. Haasteena eri kulttuuritaustasta tuleville kävijöille on havaittu esimerkiksi rauhallisen rukouspaikan löytäminen palvelukeskuksesta. Tilat ovat kovin varattuja ja rukous on monille tärkeä osa arkea ja päivän rukousaikoja täytyy noudattaa. Ratkaisuna Kampissa tulee mahdollisesti olemaan kutomotila, jota on jo aiemmin suunniteltu rentoutus- ja hiljentymistilaksi.

Toinen havaittu haaste oli, etteivät kävijät välttämättä muista kuinka kuntosalitilaan kuljetaan. Joka viikko tavataan eksyneen näköisiä ryhmäläisiä aulasta. Ratkaisuksi ehdotettiin somalinkielisten opasteiden kiinnittämistä aulaan aina kuntosalipäivänä. Ehdotus oli mielestäni hyvä ja vaikkeivat kaikki ryhmäläiset osaisi lukea, he ehkä tunnistavat oman kielensä. Jos opasteessa olisi nuoli ja myös kuva, se helpottaisi hahmottamista.

Geronomin näkökulmasta tällainen yhteistyö on mahtavaa. Oli ihan huippua päästä osalliseksi tähän tapaamiseen. Vaikutti vahvasti siltä, että kumpikin osapuoli haluaa aidosti luoda yhteisiä käytäntöjä ja on valmis tulemaan vastaan. Tapaaminen oli eteenpäin vievä ja avoin. Kampin työntekijät olivat kiinnostuneita Somalian kulttuurista ja uskonnosta ja halusivat ymmärtää asiakkaitaan paremmin. Jatkoehdotuksina kaavailtiin yhteistä käsityökerhoa sekä ruoanlaittoa niin, että eri kulttuurien edustajat saisivat opettaa toisilleen esimerkiksi ruokareseptejä.

"Kasipainot."
-Geronomiopiskelija Henna

JADE -toimintakeskuksen visio ja tulevaisuuden suunnitelmat

"Jaden kehitys toimintakeskukseksi."

JADE -toimintakeskus aloitti toimintansa virallisesti maaliskuussa 2018 Jade II -projektin päättymisen jälkeen. Ikääntyvien maahan muuttaneiden somalin-, arabian- ja kiinankielisten ryhmien toiminnat jatkuivat keskeytyksettä siirtymävaiheen yli ja kevät on kulunut hujauksessa. Kevään aikana kaikissa kolmessa ryhmässä on toiminut omakielinen ryhmänohjaaja, kaksi tuntityöntekijöinä (Khallata ja Fahmo) ja yksi harjoittelijana (Judy). Ryhmänohjaajat ovat antaneet tärkeän panoksen ryhmätoimintojen toteutukseen ja ovat olleet valmiita hyppäämään puikkoihin nopealla aikataululla. Kevään ryhmätoiminnoissa toteutettiin kokeilua omakielisten keskusteluryhmien ja palveluohjauksen toteutuksesta ja saimme kerättyä tärkeitä havaintoja tulevaisuuden suunnittelua varten.

JADE -toimintakeskuksen tarkoituksena on rakentaa ikääntyville Suomeen muuttaneille jäsenyhteisö ja kohtaamispaikka. Toimintakeskuksessa ikääntyvät voivat osallistua omakielisiin ryhmätoimintoihin tai kaikille avoimiin harrastus- ja virkistysryhmiin, suomen kielen opiskeluun. Toimintakeskukseen voi tulla myös vain kahvittelemaan ja tapaamaan muita iäkkäitä rennossa yhteisesti rakennetussa tilassa. Ikääntyville pyritään tarjoamaan palveluohjausta ja -neuvontaa omalla kielellä kulloistenkin toimintakeskusten resurssien mukaan. Toiveenamme on tehdä jatkossa tiiviimpää yhteistyötä Helsingin kaupungin seniori-infon ja palvelukeskusten kanssa omakielisen palveluneuvonnan kehittämisessä ja toteutuksessa.

Jade ja Jade II -projektit ovat toimineet Helsingin alueella, mutta toimintakeskuksen tavoitteena on laajentaa toimintaa pääkaupunkiseudun muihin suuriin kaupunkeihin, Espooseen ja Vantaalle (sekä Kauniaisiin). Toimintakeskus on monikulttuurisen vanhustyön osaamiskeskus, joka tukee kunnallisten toimijoiden ja erilaisten järjestöjen toteuttamaa toimintaa ikääntyneille Suomeen muuttaneille. Ajatuksena on tuottaa ikääntyvien ryhmätoimintoja omassa toimipisteessä; JADE -toimintakeskuksessa, mutta samanaikaisesti kehittää yhteistyössä kaupunkien ja järjestöjen kanssa uusia ryhmätoimintoja myös kaupunkien palvelukeskuksiin tai muihin toimintaan soveltuviin yksiköihin. JADE toimii tällöin mentorina tai kummina ikääntyvien maahanmuuttajien ryhmätoiminnan käynnistysvaiheessa.

"Inka ja Susanna."
" "

JADEssa työskentelevät koordinaattorina Inka Lehtonen (vas.) ja suunnittelijana Susanna Lehtovaara. Inkan vastuulla ovat JADEn ryhmätoiminnan koordinointi, suunnittelu ja kehittäminen yhdessä ryhmänohjaajien kanssa. Susanna vastaa JADEn vaikuttamistoiminnan suunnittelusta, koulutuksista ja oppilaitosyhteistyöstä. Työtä tehdään tiiviisti yhdessä sekä usein myös erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

JADE -toimintakeskus saa rahoituksensa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA) kohdennettuna toiminta-avustuksena vuosille 2018 – 2020. Avustusta haetaan uudelleen joka vuosi jatkohakemuksella ja sitä myönnetään aina vuodeksi kerrallaan. JADE -toimintakeskusta hallinnoi Käpyrinne ry, joka on vanhuspalveluita tuottava sosiaalialan järjestö. Toimintakeskus käyttää toiminnan alkuvaiheessa järjestön omia tiloja Kantin pysäkin palvelutalossa Töölössä ja yhteistyön kautta tiloja Helsingin kaupungin Kinaporin monipuolisessa palvelukeskuksessa. Ryhmätoiminnan vakinaistuessa ja laajentuessa tavoitteena on perustaa toimintakeskukselle uusi, helposti saavutettava toimipiste Helsinkiin.

Toimintakeskukselle on tehty toimintasuunnitelma vuosille 2018-2020, joka on luettavissa ja ladattavissa oheisesta linkistä: Toimintasuunnitelma JADE 2018-2020

"Jaden kehitys toimintakeskukseksi."

JADE -toiminnan matka vuodesta 2013, ja tulevaisuuden hahmotus toimintakeskuksessa.

Sisäministeriön syrjintäselvitys vähemmistöihin kuuluvista ikäihmisistä nostaa esille Jadelle tuttuja teemoja

"Equal Rights - All human beings are born free and equal. Universal Declaration of human rights 1948."

Sisäministeriön julkaisu vähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten kokemuksista sosiaali- ja terveyspalveluissa nosti esille suomalaisen palvelujärjestelmän epäkohdan: yhdenmukaistetut palvelut eivät ole yhdenvertaisia. Liian moni joutuu kohtamaan sekä suoraa, välillistä että rakenteellista syrjintää.

Sisäministeriön julkaisu ”Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa.” on ensimmäinen laatuaan Suomessa (Sisäministeriö 14/2014). Nimensä mukaisesti se käsittelee eri vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden kokemuksia syrjinnästä (ruotsinkieliset, saamelaiset, romanit, vieraskieliset ja maahanmuuttajataustaiset, vammaiset henkilöt, viittomakieliset, näkövammaiset, CP-vammaiset, kehitysvammaiset, Jehovan todistajat, ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt). Selvitys perustuu suoriin haastatteluihin, kirjoitettuihin syrjintäkokemuksiin, asiantuntijalausuntoihin sekä sosiaali- ja terveyshuollon asiakirjoihin.

Vieraskieliset, maahanmuuttajataustaiset ja välillinen syrjintä

Maahanmuuttajataustaisten ikääntyneiden henkilöiden tilanne vaikuttaa selvityksessä verrannollisesti melko hyvältä. Kokemuksia ns. suorasta syrjinnästä ei tullut selvityksessä ilmi. Sen sijaan useat ikääntyneet kertoivat tuntevat kiitollisuutta Suomen palvelujärjestelmää kohtaan, ja sen tasoa pidetään yleisesti hyvänä (Op.cit.). Vertauskohtana ovat kuitenkin heidän lähtömaansa, joissa julkisen sektorin tuottamien sosiaali- ja terveyspalveluiden taso on monen kohdalla varsin heikko, ja tukijärjestelmä henkilön oman verkoston varassa.

Maahanmuuttajien kokema syrjintä onkin enimmäkseen ns. välillistä syrjintää: oikeuksien toteutumattomuutta, tiedonsaannin vaikeuksia, neuvonnan ja opastuksen puutetta ja ymmärtämättömyyttä (Op.cit.). Ongelmia nousee esille erityisesti heikon suomen kielen taidon vuoksi. Tulkkien käyttö on vähäistä ja liian usein asiakkaan/potilaan oma lapsi tai läheinen joutuu toimimaan asiointitilanteissa tulkkina. Tilannetta heikentää se, että ikääntyneille ei ole järjestetty heille sopivaa suomen kielen opetusta, joka voisi korjata tilannetta pitkällä aikavälillä. Maahanmuuttajataustaisten riski altistua syrjintäkokemuksille on kantasuomalaisia korkeampi (Op.cit.).

Samoja ongelmia on noussut esille myös Jaden ryhmäläisten kautta. Esim. yksi suomen kansalaisuuden saaneista ryhmäläisistä kertoi kokemuksestaan sosiaalipalveluissa. Virkailija oli sanonut hänelle, että koska asiakas on suomen kansalainen, häntä kohdellaan Suomen kansalaisena ja häneltä edellytetään riittävää suomen kielen taitoa. Tulkkia asioimistilanteeseen ei ollut mahdollisuutta saada.

Virkailija piti kommunikaation sujuvuutta toisarvoisena, siitäkin huolimatta että edellytys kielitaidosta johti tilanteeseen, jossa ei pystytty toimimaan sujuvasti niin asiakkaan kuin virkailijankaan kannalta. Asiakkaan oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun ja tiedonsaantiin jäi toteutumatta.

Jaden projektityöntekijä Hamdi nostaa esille toisen tapauksen, joka kuvaa maahanmuuttajien ja vieraskielisten kokemaa syrjintää. Hän kertoo toimineensa sairaalassa tulkkina asiakkaalle, joka oli psykoosissa. Hoitohenkilökunta oli kiireinen eikä heillä ollut aikaa perehtyä potilaaseen. Koulutuksensa ansiosta Hamdi huomasi potilaan tilan, ja pystyi estämään tämän ennen aikaisen kotiuttamisen. Mitä olisi tapahtunut ilman asiantuntevaa tulkkia, on mahdotonta sanoa.

Normikansalaiselle suunnitellut, yhtenäistetyt palvelut polkevat yhdenvertaisuutta

Liian moni Jaden ryhmäläisistä onkin ilmaissut tuntevansa itsensä näkymättömiksi ja tarpeettomiksi Suomen palvelujärjestelmässä. Heidän kapasiteettia ei osata tunnistaa eikä hyödyntää palvelujärjestelmässä, ja henkilöt itse eivät puolestaan tunne omia oikeuksiaan. Asioiminen läheisten kanssa jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi.

Usein ikääntyneiden maahanmuuttajien kohtaama syrjintä pohjautuu yhtenäistettyyn palveluntarjonnan malliin: palvelutilanteeseen on asetettu ns. normikansalaiselle sopivat parametrit, joista poiketaan harvoin. Kun eriytyneitä palveluntarpeita ei tunnusteta ja esim. tulkkaukseen kuluvaa aikaa huomioida, vähemmistöihin kuuluvat henkilöt joutuvat palvelunsaajana epätasa-arvoiseen asemaan. Osuvasti Sisäministeriön selvitys osoittaakin, että vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden täytyy osata vaatia heille kuuluvia oikeuksia, saadakseen heille kuuluvat palvelut (Op.cit.). Asianomaisilta tämä vaatii taitoa, rohkeutta ja oikeuksien tuntemista. Heikosti suomea taitavalle se on haasteellista. Syrjintätapaukset jäävät helposti käsittelemättä, sillä ne eivät ole ensisijainen murheenaihe.

Kynnys hakea oikeuksia on korkea: uutta mallia etsimään Norjasta?

Julkaisu osoittaa nykyisen valitusjärjestelmän sekavaksi: järjestelmässä on päällekkäisyyksiä, jotka lisäävät asianomaisten epävarmuutta oikeista toimintamalleista. Esim. maahanmuuttajien kohdalla syrjintäasioista vastaa tilanteesta riippuen potilasasiamies- ja vähemmistövaltuutetun kanslia, mutta eri vähemmistöihin kuuluvien asioista vastaavat toiset kansliat. Valituskanavia ei usein osata tai uskalleta käyttää (Op.Cit.). Julkaisun kehittämisehdotuksia -osiossa ehdotetaan kehitettävän yhtä matalan kynnyksen valitusjärjestelmää, joka olisi helpommin eri vähemmistöihin kuuluvien käytettävissä. Ehdotus kuulostaa kaivatulta, ja toimiessaan se voisi yksinkertaistaa myös ammattilaisten työtä.

Jade-projektin osallistuessa ENIEC konferenssiin Oslossa huhtikuussa 2014 meillä oli mahdollisuus tutustua paikalliseen sosiaali-, terveys- ja vanhuspalveluiden Ombudsmaniin. 19 virkailijan toimisto teki meihin vaikutuksen, sillä hallituksesta ja puolueista riippumaton virasto teki suoraa asiakastyötä. Kynnys kertoa syrjinnästä ja epäasianmukaisesta kohtelusta oli matala ja toimistoa käytettiin. Järjestely tuntui toimivalta myös siksi, että se takasi asiakkaan äänen palveluiden laadun seurantaprosessissa.

Sisäministeriön syrjintäselvitys on ollut kaivattu. Vaikka syrjintätapauksista on tietoa mm. järjestöillä, pienillä toimijoilla ei aina ole ollut resursseja viedä asiaa eteenpäin. Nyt onkin syytä toivoa, että selvitys johtaa selkeämmän valitusjärjestelmän käyttöönottoon. Ennen kaikkea selvityksen on tärkeää saada sen kaipaamaa näkyvyyttä. Näin sen tulokset voivat johtaa laajempaan vähemmistöjen oikeuksien, tarpeiden ja kykyjen tunnistamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Sisäministeriön syrjintäselvityksen voi ladata täältä.

Sen voi myös tilata paperisena. Julkaisu on maksuton ja tilaaja maksaa vain lähetyksestä aiheutuvat postituskulut.

Monikulttuurisuus nostettiin osaksi Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton strategiaa

"Vallin uusi liittokokous."

Jade-projekti ei rantautunut Kanttiin sattumalta. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry:ssä (Valli) toimi vuosina 2007–2009 Raha-automaattiyhdistyksen tukema Kotoutuminen vanhustyöhön – Monikulttuurisuus mahdollisuudeksi vanhustenhuoltoon – projekti. Kantti lähti vuonna 2008 mukaan Vallin monikulttuurisuushankkeeseen, mikä johti somalinkielisille naisille suunnatun ryhmätoiminnan perustamiseen. Siitä lähtien monikulttuurisuus on ollut tärkeä osa Kantin arkea ja arvoja.

Viisi vuotta myöhemmin Jade on nostanut monikulttuurisuuden erottamattomaksi osaksi Kantin vaikutustyötä. Ei siis ollut sattumaa sekään, että Vallin edustajakokous sai käsiteltäväkseen Kantin monikulttuurisuutta koskevan strategiaehdotuksen tänä syksynä. Siinä Kantti pyysi, että Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry huomioi omassa strategiassaan monikulttuurisen vanhustyön, ja että se toiminnassaan tukee ikääntyvien maahanmuuttajien kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi Kantti pyysi Vallia huomioimaan sen omassa vaikutustyössään ikääntyneiden maahanmuuttajien aseman ja toimintamahdollisuuksien parantamisen, sekä monikulttuurisuuden hoito- ja palvelujärjestelmän kehittämisen.

Liittokokous toi meille erinomaisia uutisia: Valli kiitti Kanttia ”aktiivisuudesta tärkeän aiheen esiin nostamisessa”. Monikulttuurisuus sai puoltavia kannanottoja paitsi edustajakokoukselta myös Vallin jäsenjärjestöiltä. Tämän ansiosta liiton arvoiksi määriteltiin ”avoimuus, vastuullisuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja erilaisuuden kunnioittaminen”. Monikulttuurisuus nostettiin selkeämmin esille liiton strategian kehittämistyön osiossa, jossa ”Suomen kansainvälistymisen ja monikulttuurisuuden lisääntymisen” katsottiin kuuluvan yhteiskunnan kehittämishaasteisiin sekä osaksi tulevaisuuden muuttuvaa ikäpolitiikkaa.

Me lähetämme suuren kiitoksen Vallin työyhteisölle, liittokokouksen uusille jäsenille sekä kaikille jäsenjärjestöille, ja toivomme työn iloa!

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry on vuonna 1953 perustettu valtakunnallinen vanhustyötä tekevä asiantuntijajärjestö. Liitolla on 70 jäsenjärjestöä eri puolilla Suomea. Sen visiona on edistää hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikkien on hyvä kasvaa ja vanheta. Liittotoimikunnan puheenjohtajana toimii ministeri Vappu Taipale. Lisätietoja www.valli.fi