Löydettävänä ikääntyvät vieraskieliset

Naiset sauvakävelemässä

Moikka!

Olen Metropolia Ammattikorkeakoulun Vanhustyön YAMK-opiskelija. Syksyllä 2019 JADE:n työntekijät yhdessä muutaman ryhmäläisen kanssa kävi luennoimassa moninaisesta ikääntymisestä opiskeluryhmällemme. Silloin minuun iski kipinä, kuinka haluan omalla opinnäytetyölläni lisätä ikääntyneiden vieraskielisten näkyvyyttä vanhuspalveluissamme. Ikääntyvistä vieraskielisistä on vielä vähän tutkimustietoa saatavilla, minkä myötä jokainen tutkimus on tärkeä lisäämään aiheen tunnettavuutta ja tietämystä.

Alkuvuodesta 2020 opinnäytetyön aiheekseni varmistui etsivä ja löytävä vanhustyö ikääntyvien vieraskielisten keskuudessa. Etsivä vanhustyö on tärkeä osa gerontologista sosiaalityötä. Etsivän työn ohella on aloitettu puhumaan myös löytävästä työstä. Etsivässä ja löytävässä vanhustyössä halutaan löytää ne haastavissa tilanteissa, palvelujen ulkopuolella sekä syrjäytymisvaarassa olevat, vaikeasti tavoitettavissa olevat ikääntyvät, joiden lähipiiri voi myös olla olematon (Pietilä & Saarenheimo 2017). Tarkoituksena on kyetä vähentämään ikääntyvien yksinäisyyttä ja lisätä heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan (Fingerroosin säätiö 2017).

Tutkimuskysymykseni opinnäytetyössä:

  • Millaiset etsivän ja löytävän työn menetelmät on todettu toimiviksi?
  • Miten hyväksi havaittuja etsivän ja löytävän työn toimintatapoja voidaan soveltaa ikääntyvien vieraskielisten parissa tehtävään sosiaalityöhön?
  • Mitkä etsivän ja löytävän työn menetelmät soveltuvat parhaiten syrjäytymisvaarassa olevien ikääntyvien vieraskielisten löytämiseen?

Tutkimustietoa etsivästä vanhustyöstä on heikosti saatavilla, minkä myötä kirjallisuuskatsauksen sijasta päädyin haastattelemaan kuutta etsivän vanhustyön asiantuntijaa joko teamsin tai puhelimen kautta. Haastatteluiden pohjalta koostin keskeisimmät ja toimivimmat etsivän työn menetelmät, mitkä halusin sitten käydä läpi yhdessä ikääntyneiden vieraskielisten kanssa.

JADE:n ollessa työelämäyhteistyökumppanini, minulle avautui loistava mahdollisuus päästä mukaan heidän keskusteluryhmiinsä, käymään aihettani läpi yhdessä kohderyhmän edustajien kanssa. Marraskuun alussa olin mukana neljässä eri keskusteluryhmässä, mitkä toteutettiin etäsovellusten jitsin ja wechatin kautta koronatilanteen vuoksi. Ryhmissä käytin yhteiskehittelymenetelmistä ryhmähaastattelua. Minut yllätti täysin, kuinka avoimesti ja lämpimästi minut otettiin vastaan ryhmissä, vaikka etsivä vanhustyö aiheena voi olla monelle vaikeasti ymmärrettävä.

Opinnäytetyöni etenee nyt ryhmäkeskustelujen litteroinnin ja analysoinnin myötä, minkä jälkeen työstän loppuraporttini valmiiksi. Tässä vaiheessa haluan kiittää jo kaikkia opinnäytetyöhöni osallistuneita asiantuntijoita sekä JADE:n keskusteluryhmään osallistuneita kokemusasiantuntijoita, sekä varsinkin ryhmänohjaajia Jilaa, Hediiliä ja Judya, jotka mahdollistivat omalla lämpimällä vastaanotollaan sekä tulkkauksellaan ryhmähaastatteluiden onnistumisen. 

Sen voi jo nyt sanoa, että JADE:n kaltainen toiminta on arvokasta toimintaa. Tämän kaltaisia, matalan kynnyksen paikkoja tarvitaan lisää kaikille ikääntyville, taustaan katsomatta. Parhaimmillaan näillä paikoilla voidaan edistää ikääntyvien asumista pidempään omassa kodissaan sekä tuoda näkyville kaikkien ikääntyvien tarpeet.

Anne Heiskanen-Erhinmwingbovo

Lähteet:

Fingerroosin säätiö 2017. ”Paljosta olisin jäänyt, ellen ovea olisi avannut” – Löytävän työn tulokset ja vaikuttavuus. Saatavana osoitteessa: < http://ajatustalo.fi/wp-content/uploads/2017/06/Paljosta_olisin_jäänyt.pdf.> Luettu 21.10.2019.

Pietilä, Minna & Saarenheimo, Marja 2018. Löydettynä: Etsivä vanhustyö ja ikäihmisten psykososiaalinen hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka 83: 5-6. Saatavana osoitteessa: <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137892/YP1805-6_Pietilä%26Saarenheimo.pdf?sequence=1&isAllowed=y.> Luettu 24.02.2020.

Rikastuttavia oppimiskokemuksia ja arvokkaita kiinnekohtia

Ikääntyviä ulkoilemassa kasvitarhalla

Työelämän harjoittelupaikka on arvokas kiinnekohta opinnoissa. Harjoittelusta on mahdollista saada itselle rikastuttavia oppimiskokemuksia ja näköalapaikka, josta riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Näin oli JADE -toimintakeskuksenkin kohdalla. Tähän blogiin olen koonnut muutamia ajatuksiani harjoittelusta JADEssa menneeltä keväältä ja kesältä.

JADE toimii ikääntyvien maahan muuttaneiden kohtaamispaikkana ja myös monikulttuurisen vanhustyön osaamiskeskuksena. Tätä kautta JADE on antanut harjoitteluuni aivan uudenlaisen toimintaympäristön ja kiinnostavan yhdistelmän käytännön toimintaa kummankin osa-alueen parissa. On ollut arvokasta kohdata joka päivä uutta ja saada olla mukana aidossa, työelämän tekemisessä laajalla skaalalla. Niin kohtaamispaikan kuin monikulttuurisen vanhustyön osaamisen kohdalla.

JADEn toimintaympäristön keskiössä ovat ikääntyvät vieraskieliset. Heidän kanssaan toimiminen on tuonut harjoittelussa uuden ulottuvuuden tarkastella kohtaamista, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Nämä ovat vahvasti läsnä JADEn toiminnassa. Myös oman kielen merkitys, vertaisuus, monikulttuurisuus, moninaisuus ja hyvinvoinnin rakentuminen ovat teemoja, jotka kulkevat mukana osana arjen toimintaa JADEssa. Näitä olemme tuon tuostakin sivunneet myös käytännön tekemisessä ja JADElaisten kanssa keskusteluissa työn tekemisen lomassa.

Harjoittelujaksolla poikkeuksellista on ollut koronatilanne ja etätyöskentely. Toimiminen etäyhteyksien varassa on herättänyt uudenlaisia ajatusmalleja. Etätilanteessa olen saanut konkreettisesti asettua ikääntyvien vieraskielisten asemaan ja sitä kautta miettiä ryhmien toimintaa ja luonnetta ja työstää etäilyn toimivuutta. Etätilanteessa on ollut kiinnostavaa olla mukana tekemässä jotain uutta. On innovoitu yhdessä, tehty kokeiluja ja ehkä myös löydetty uusia tapoja toteuttaa toimintaa – aika näyttää. Yllättävän monenlaista tekemistä on mahtunut mukaan. Ainakin itse koen oppineeni uutta, se on selvää.

Mitä sitten tarvitaan monikulttuurisen vanhustyön osaamisen edistämiseen? Rakennusaineina toimivat tieto ikääntyvistä vieraskielisistä, yhteistyö ja verkostoituminen, viestinnän rooli sekä lisäksi paikat ja tilaisuudet, missä vaikuttaa. Varmasti siihen tarvitaan paljon muutakin, mutta itselleni ainakin nämä ovat käyneet tutuksi JADEssa.

JADE on toimintaympäristönä tarjonnut mahdollisuuksia kehittää omia valmiuksiani monesta suunnasta, niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Paljon on ehtinyt tapahtua ja moneen olen ehtinyt mukaan. Harjoittelussa se ehkä kaikkein hyödyllisin tieto ei kuitenkaan taida mahtua tähän blogiin. Se puhuu hiljaisella äänellä ja täyttää päivät nopeasti. Ja sitä olen pyrkinyt kuuntelemaan.

Jari

Yhteisöpedagogiharjoittelija (AMK),  kevät/kesä 2020

Etäilyä ja yhteisöllisyyttä

Kuinka moni meistä on mahtanut löytää itsensä tänä vuonna tilanteesta, jossa yhteydenpito omaan lähipiiriin ja muuhun sosiaaliseen verkostoon on ollut etäyhteyksien varassa? Veikkaanpa, että aika moni.

Itsellenikin etäyhteydet ovat käyneet tänä vuonna tutuiksi. Monesti ne ovat olleet se ensimmäinen tai miltei ainoa vaihtoehto, jolla pitää yhteyttä – läheisiin, ystäviin ja harraste- tai opiskelupiireihin. Jäipä jokunen kontakti varmasti ottamattakin, kun vaihtoehtona oli etäily. Miltä etäyhteydenpito tuntuu? Miten se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen?

Me ihmiset olemme moninainen joukko. Etäyhteydet sopivat toisille paremmin kuin toisille. Etäyhteyksissä joutuu miettimään sitä, että kaikkien äänet eivät ehkä kantaudukaan kuuluviin entiseen tapaan. Itsensä ilmaiseminen etänä voi olla hankaluus, etänä on helppo hävitä. Tai sitten tilanne voi olla aivan päinvastoin. Joka tapauksessa – etä tai lähi – yhteisöllisyyttä täytyy kuulostella, tunnustella ja vaalia. Yhteisöllisyys ja mukanaolo vaatii huomiota kaikilta osapuolilta, etenkin etänä. Etäyhteyksissä vuorovaikutukselle ei ole yhtä standardimuotoa.

Luulenpa, että moni jakaa tuntemukseni sitä, että etäyhteyksissä jää kaipaamaan jotakin. Yhteisöllisyyden sävy on erilaista. Yhteisöllisyys syntyy ja kehittyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kun vuorovaikutus jää pelkän kuvan tai vain pelkän äänen varaan älypuhelimessa tai läppärin uumenissa, ei tunne yhteisöllisyydestä ole enää sitä samaa kuin ihmisiä aidosti kasvokkain kohdatessa. Etäyhteyksissä asiat kyllä hoituvat, mutta varsinkin se sanaton vuorovaikutus muuttuu helposti kokonaan näkymättömiksi. Etäyhteyksissä kaipaan kasvojen lukemista – hiljaisia mutta näkyviä nyökkäyksiä, kysyviä ilmeitä, tunnetta yhteisestä ymmärryksestä. Yhteisöllisyys on muutakin kuin pää ja puhetta tai lyhyttä viestittelyä pienellä näytöllä. Yhteisöllisyyteen tarvitaan läsnäoloa, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja siihen ainakin minä kaipaan ehjää vuorovaikutusta.

Etäyhteyksissä jään väliin myös kaipaamaan ylimääräistä aikaa ja epävirallisuutta – sitä tuikitavallista, mutta toisaalta niin tarpeellista arkista puhetta. Ehdotankin etäyhteyksien alkuun vähintään vartin pituista verbaalista virtuaalikättelyä!

Yhteisöllisyys etäyhteyksin on erilaista, mutta kuitenkin sellaisenaankin arvokasta. Yhteisöllisyys etäyhteyksin on sosiaalisen luonteemme toteutumista. Onneksi on kuva, onneksi on ääni. Etäily kun tuo kuitenkin ihmiset yhteen, yhteisen asian ääreen, yhteistä merkitystä luomaan ja tuntemaan. Etäily vaatii toteuttelua ja pitkässä juoksussa uusia, yhteisiä oivalluksia yhteisöllisyyden vaalimisesta. Yhteydenpito etänä on yhteisöllisyyttä, vaikka sitten diginäyttöjen välkkeessä.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Ryhmätoimintaa etäyhteyksin – kokemuksia keväältä 2020

JADE-toimintakeskus on kohtaamispaikka ikääntyville maahan muuttaneille ja toiminnan keskiössä on kasvokkainen ohjattu ryhmätoiminta ja vertaisryhmät. Maaliskuun puolivälistä lähtien tämä ryhmätoiminta on kuitenkin ollut muutoksessa, kun Suomi on poikkeusoloissa siirtynyt etäyhteydenpidon aikaan.

Miten luonnistuu ryhmätoiminta etäyhteyksin ikääntyviltä vieraskielisiltä?

Jadessa on otettu kevään aikana käyttöön monia työkaluja ja toimintatapoja mahdollistamaan jäsenten kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Myös ryhmätoimintaan on lähdetty kehittämään ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Ensimmäisenä Jaden jäsenille on tarjottu mahdollisuutta osallistua etänä suomen kielen keskusteluryhmään ja uuteen luontokerhoon.

Toukokuussa käynnistyi kokeiluna yhden viikoittaisen suomen kielen keskusteluryhmän siirtäminen nettiin. Tosin siirtäminen on tässä kohdin ontuva sanavalinta, sillä mistään automatiikasta ei ole kyse. Jo ennen yhtäkään ryhmäkeskustelua jäseniä tuettiin ottamaan käyttöön uusi etäohjelma ja sen käyttöä harjoiteltiin monenkirjavilla taidoilla. Samoin edessä oli keskustelu- ja opetusmateriaalin tuottaminen kokonaan uudelta pohjalta, etävälineen ehdoilla.

Vaativinta etäohjauksessa lienee silti ollut keskustelutilanteen vetäminen. Miten löytää sopiva rytmi ja vaikeustaso ja pitää kaikki osallistujat mukana ja ”samalla sivulla”, kun apuna on livekuva kasvoista etäyhteyden päässä, jos aina sitäkään? Etunamme kokeilussa on ollut etäohjauksen tiimi. Ryhmän keskusteluista on huolehtinut tuttu vapaaehtoinen opettaja, tukenaan omakielinen ryhmänohjaaja. Lisäksi on tarvittu kolmatta tiimiläistä työstämässä uutta sisältöä materiaaliin keskustelujen tahdissa, ikään kuin liitutaulun korvikkeena. Ajatus suomen kielen keskusteluihin etänä on kehittynyt kerta kerralta. Niin materiaalit kuin ohjaajien roolit ovat hakeneet muotoaan. Rutiinien löytyminen on tuonut helpotusta myös jäsenten osallistumiseen. Tässä toki tutut ryhmäläiset ovat olleet avuksi alusta lähtien. Yhteisöllisyys on tärkeää.

Luontokerhokin on käynnistynyt toukokuussa

Luontokerhossa Jade yhteisölle on tarjottu uudenlaista mahdollisuutta hakea virkistystä lähiympäristöstä ja sen luonnosta, poikkeusolojen suomissa puitteissa. Luontokerhoa ei ole lähdetty toteuttamaan etäyhteyksillä, vaan sen toimintamallia on haettu viikoittain vaihtuvilla videotehtävillä, hyödyntäen samalla eri somekanavien vuorovaikutusmahdollisuuksia. Kasvi- ja eläinkuntaa ja muita luonnonilmiöitä löytyy tutustuttavaksi hyvinkin läheltä. Etäohjauksessa kimuranteinta ohjaajaan näkökulmasta onkin toimivien tehtävien ideointi ja soveltuvuus Jaden yhteisön moninaiselle jäsenistölle.

On tärkeää kehittää ja kokeilla erilaisia ryhmäohjauksen etämuotoja. Jadessa on pidettävä aivan erityisesti huolta niiden toimivuudesta ikääntyvien maahan muuttaneiden kohdalla. Digitaidot ja niistä innostuminen ei ole aina helppo yhtälö. Osallistumisen vaivattomuus, kielellinen tuki ja hyvä meininki ovat tässä isossa roolissa. Jadessa ryhmien etäohjauksen kehittäminen ja arviointi jatkuu kesäkuussa. Kuka tietää missä mittakaavassa näitä menetelmiä tarvitaan vielä jatkossa. Siksi on tärkeää pitää digitaitojen ja etäohjauksen osaaminen ja kehittäminen työlistalla, monella tasolla.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Vieraskielisten ikääntyvien tukeminen poikkeusoloissa

Kevät 2020 jäänee kaikkien mieleen pysyvästi suuren kriisin ja muutoksen aikakautena, kun koronavirus sekoitti koko Suomen maaliskuun puolivälissä. Järjestökentällä se tarkoitti pikaista reagointia ja kevään toimintasuunnitelman muutosta. Jadessa ydintoimintaamme ovat vertaisryhmät ja jokaisen kävijämme kohtaaminen kasvokkain. Pahin pelkomme oli, että uudessa tilanteessa ikääntyvät jäävät yksin koteihinsa vailla tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Siispä meidänkin oli sopeuduttava tilanteeseen ja improvisoitava uusia toimintamuotoja mahdollisimman pian.

Jaden toimintaan koronavirus alkoi vaikuttaa jo ennen kuin se rantautui Suomeen. Kiinankieliset ikääntyvät pelästyivät ja jäivät pois toiminnasta jo tammikuun lopulla, kun virus levisi Wuhanissa. Samoihin aikoihin juhlittiin kiinalaista uutta vuotta, jolloin monet matkustelivat ja pelkäsivät olleensa kontaktissa tartunnan saaneiden kanssa. Silloin me työntekijät yritimme rauhoitella ryhmäläisiä ja kerroimme heille kuinka virusta ei ole Suomessa, ja he voivat turvallisin mielin osallistua toimintaamme. Vaan kuinkas kävikään muutamaa viikkoa myöhemmin…

Maaliskuussa jouduimme muuttamaan koko toimintamallimme parissa päivässä. Piti äkkiä keksiä, miten ikääntyvien vieraskielisten ryhmätoiminta voidaan toteuttaa etäyhteyksin. Sitä emme olleet edes kokeilleet aikaisemmin, koska tiesimme kuinka haastavaa jo älypuhelimen käyttö on monille, puhumattakaan eri sovelluksista ja tietokoneesta. Onneksi kaikille ryhmille oli perustettu WhatsApp -ryhmät jo aikaisemmin ja sitä kautta pystyimme tavoittamaan kävijöistämme suurimman osan. Lisäksi teimme Jaden jäsenille suljetun Facebook-ryhmän, mutta jo sen kohdalla törmäsimme siihen faktaan, että suurin osa ikääntyvistä ei somea käytä eikä se voi olla pääasiallinen viestintäkanavamme.

Viikkojen aikana olemme tajunneet, että digimaailman hienouksien sijaan ryhmänohjaajan puhelinsoitto, kuulumisten kyseleminen ja kuuntelevana korvana oleminen on kaikista tärkeintä ikääntyville kävijöillemme, ja ehdottomasti paras tapa tavoittaa heidät. Monilla ryhmäläisillä on ollut kova tarve puhua ja purkaa sydäntä ohjaajalle kriisitilanteessa. Sosiaalinen eristys on ollut monelle se kaikkein vaikein asia. Toisilla aikaisemmat elämän traumat ovat muistuneet mieleen ja arjen vaikeudet lisääntyneet, kun asioiden hoito on hankaloitunut ja terveyspalveluitakin on karsittu. Kriisi aiheuttaa myös paljon psyykkistä stressiä ja epätietoisuutta, mikä voi heijastua myös fyysisenä oireiluna ja psykososiaalisen tuen tarpeen lisääntymisenä. Tilanne herättää pelkoa ja epävarmuutta vieraskielisissä ikäihmisissä, jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa ja toisten ihmisten avun varassa.

Kriisiaikana Suomen viranomaisten julkaiseman koronatiedon välittäminen Jaden kävijöille on ollut tärkeimpiä tehtäviämme. Omakielisten ryhmänohjaajien merkitys viestinviejinä on ollut korvaamaton. Valmista tiedotusmateriaalia eri kielillä on ollut myös mukavasti saatavilla. Huhtikuussa tekemämme puhelinkyselyn mukaan miltei kaikki ikääntyvät kokevat saaneensa riittävästi tietoa koronasta. Linkki Miten meillä menee? -raporttiin: Miten meillä menee_raportti_final Väitän, että ilman Jaden ja muun järjestökentän aktiivista roolia tiedon välittämisessä moni olisi jäänyt pimentoon Suomea koskevasta uutisoinnista. Moni seuraa myös lähtömaidensa mediaa, jonka tiedotus voi olla osin ristiriidassa Suomen käytäntöjen kanssa. Lisäksi sukulaisten ja tuttavien merkitys tietolähteenä ja arjen apuna korostui kyselyssä. Eri lähteistä saatavan tiedon oikeellisuudesta emme voi olla varmoja, siksi luotettavan tiedon antaminen on meille erityisen tärkeää.

Jaden kevätkausi on lähenemässä loppuaan, mutta ryhmätoiminnan osalta yritämme yhä kehittää uusia ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Touko-kesäkuussa kokeillaan suomen kielen etäopetusta ja vuorovaikutteista luontokerhoa. Kävijämme kaipaavat kuitenkin kovasti normaalia ryhmätoimintaa, vertaistukea ja sosiaalista kanssakäymistä – asioita, joita ei voi saada digiyhteyksien välityksellä. Jännitämme jo sitä, voimmeko avata toimintakeskuksen syksyn tullen. Moni kävijämme kuuluu riskiryhmään, joten toiminta voi palata normaaliin vasta sitten kun se kaikille turvallista. Epävarmuus hankaloittaa toiminnan suunnittelemista; mitä keksimme syksyllä, jos uusi virusaalto hyökkää?

Varmoja olemme vain siitä, että haluamme pitää yhteyttä kävijöihimme tavalla tai toisella. Tiedämme, että jotkin riskiryhmäläiset ovat linnoittautuneet neljän seinän sisälle eivätkä välttämättä uskalla edes ulkoilla tai peloissaan oleva lähiomainen on sen heiltä kieltänyt. On tärkeää, että pystymme puuttumaan tilanteeseen ja puhumaan myös omaisten kanssa. He eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi, että iäkkään omaisen yleiskunto ja henkinen hyvinvointi romahtavat liikkumattomuuden seurauksena.

On myös yksin asuvia iäkkäitä, joilla ei ole lähiomaisia pääkaupunkiseudulla tai edes Suomessa. Näihin henkilöihin yritämme olla tiiviisti yhteydessä puhelimitse ja varmistaa, että heillä on asiat hyvin. Helppoa tilannearvioinnin tekeminen puhelimitse ei kuitenkaan ole. Kokonaiskuva kevään vaikutuksista ihmisten terveyteen selviää meille vasta myöhemmin kun näemme heidät jälleen. Siihen asti tärkein tehtävämme on tarjota kävijöillemme etäyhteyksin tietoa, tukea ja mielekästä tekemistä poikkeusoloissa pärjäämiseksi.

Inka Lehtonen
Koordinaattori

Vuosi sitten Jadessa nautittiin yhteisestä retkipäivästä Mustasaaressa. Ensi vuonna uudestaan?

 

 

Kieli hyvinvoinnin edistäjänä

MEDIATIEDOTE

KIELI HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ

Kieli ei ole vain viestinvaihdon väline, vaan mahdollisuus itseilmaisuun, tunteiden välittämiseen ja ympäröivän maailman jäsentämiseen. Viestintätilanne täydentyy eri aistein havaittavista vivahteista, kuten esimerkiksi huokauksista ja äänenpanoista, mutta siitä voi myös tehdä päätelmiä puhujan mielialasta ja persoonasta.

Kieli on tärkeä osa myös yksilön identiteettiä. Vieraan kielen osaamattomuuden on tutkitusti todettu voivan vaikuttaa negatiivisesti ikääntymisprosessiin. Maahan muuttaneilla on samanlaisia tarpeita ja odotuksia vanhenemisesta kuin muillakin ikääntyvillä, mutta heikko suomen kielen taito voi hankaloittaa arkea ja palveluiden saamista sekä heikentää näin hyvinvointia.

Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössämme perehdyimme JADE –toimintakeskuksessa toteutettavaan omakieliseen ohjaukseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millainen merkitys omakielisellä ohjauksella on ikääntyneen maahan muuttaneen arjessa. Omakielinen ohjaus tarkoittaa äidinkielellä tai tutuksi koetulla kielellä tapahtuvaa ohjausta, joka on lähtökohdiltaan sovitettu ikääntyvän maahan muuttaneen tarpeisiin.

Opinnäytetyömme mukaan kieli sekä vahvistaa että heikentää arjen toimijuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Yhteiseksi koettu kieli edistää erityisesti monipuolista tiedon saatavuutta ja sen soveltamista arjessa. Tiedon saanti korostui terveyttä koskevan tiedon osalta, mikä on huomionarvoista siksi, että aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet terveystiedon lukutaidon korreloivan hyväksi koetun terveyden kanssa. Ikääntyvälle maahan muuttaneelle yhteiseksi koettu kieli luo yhteyden toisiin ihmisiin. Yhteinen kieli ehkäisee yksinäisyyttä ja on olennainen keino tavoittaa keskustelukumppani yksinäisessä arjessa. JADE –toimintakeskus mahdollistaa kävijöillensä paikan kohdata saman kielisiä ja saada tietoa mitä he eivät muualta saa.

Lisätietoja sähköpostitse: meritta.posio@student.diak.fi ja pia.heinipuro@student.diak.fi

Meritta Posio ja Pia Heinipuro, sosionomi (YAMK)

Heinipuro, P. & Posio, M. (2019). Pelkkää puhetta? Omakielisen ohjauksen merkitys JADE -toimintakeskuksessa (Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma). Saatavilla http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522222

Liikunta kuuluu kaikille?

Liikunnan tarkoitus on parantaa ja ylläpitää henkilön toimintakykyä sekä terveyttä. Liikuntapalveluita tulisi myös tarjota kaikille tasavertaisesti ja palveluissa huomioida yhdenvertaisuus ikään tai henkilön taustaan katsomatta.

Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Iäkkäiden maahan muuttaneiden liikuntamahdollisuudet ovat selkeästi heikommat kuin kantaväestöön kuuluvien.

Ryhmiä on tarjolla muutama. Ryhmien löytäminen on kuitenkin vaikeata, koska digitaalinen tiedottaminen ei aina löydä kohderyhmäänsä. Lisäksi vaikeasti käytettävät digitaaliset ilmoittautumisjärjestelmät heikentävät muutenkin iäkkäiden, mutta erityisesti vieraskielisten pääsyä palveluiden piiriin. Ryhmien hyödyntämistä vaikeuttaa myös maahanmuuttajataustaisten omat monenlaiset terveyskäsitykset ja tietämättömyys liikunnan hyödystä arjen hyvinvointiin (terveyslukutaito). Myös yksinliikkumisen pelko vaikeuttaa monen ikääntyneen itsenäistä liikkumista. Kaikki liikuntaryhmät ja paikat eivät myöskään ole esteettömiä maahanmuuttajille.

Harjoitteluni aikana olen työstänyt selvitystä Jadelle ja Eläkeläiset ry:lle, jossa olen tarkastellut liikuntamahdollisuuksien, yhdenvertaisuuden, sekä tasa-arvon kehittymistä ikääntyneiden maahanmuuttajien liikuntamahdollisuuksien saralla pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kaupungissa. (Helsinki, Espoo, Vantaa).

Selvityksessäni korostuu järjestöjen merkitys maahanmuuttajataustaisten liikuntamahdollisuuksien tarjoajina merkittävänä kunnan tarjoavien palveluiden lisänä. Huomattavaa kuitenkin on, että ikääntyvien maahanmuuttajien liikuntaa tukevaa toimintaa tarjoaa vain muutama järjestö ja yhdistys.

Jadella on tarjota erilaisia liikuntamahdollisuuksia kävijöilleen hyvinvointiryhmiä, kävelyfutista, kuntosalivuoro somalinkielisille naisille, sekä uintia musliminaisille. Jaden toiminnasta liikunta onkin ollut vuodesta toiseen suosituin ryhmätoimintamuoto.

Sonja

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Edunvalvontavaltuutus, edunvalvonta ja hoitotahto ikäihmisen itsemääräämisoikeuden turvana

Jadessa olivat 20.11.2019 yliopistomaailmasta  asiantuntijat  Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Auli Vähäkangas kertomassa Jaden ryhmälle, kuinka he voivat varautua ”vajaakykyisyyteen”. Termillä vajaakykyinen asiantuntijat tarkoittivat henkilön heikentynyttä kykyä tehdä itse päätöksiä, liittyen omien talousasioiden hoitoon tai henkilön varsinaiseen hoitoon. Aihe on tärkeä, vaikka se tuntuu äkkiä ajateltuna kovin vieraalta ja kaukaiselta asialta. Näin ei kuitenkaan ole. Meistä jokainen ikääntyy. Meistä jokainen voi myös joutua onnettomuuteen, jonka seurauksena saatamme menettää niin kognitiivisen – kuin fyysisen toimintakykymme. Voimme myös sairastua muistisairauteen, joka vaikuttaa niin kognitioomme kuin psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyymme.

Asiantuntija kertoi osallistujille edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä tapauksessa, jossa henkilö haluaa valtuuttaa valmiiksi oman lapsensa, puolisonsa tai ystävänsä hoitamaan esimerkiksi taloudellisia tai hoidollisia asioita henkilön oman tilanteen muuttuessa ”vajaakykyiseksi”. Edunvalvontavaltuutuksessa on hyvä huomioida, ettei valtuutus tule voimaan heti kun siinä on nimet alla ja se on lähetetty Maistraattiin, vaan valtuutuksen voimaantuloa haetaan erikseen Maistraatista, kun on sen aika. Aihe herätti kiinnostusta osallistujissa, mutta sai heidät miettimään, mitä jos edunvalvontavaltuutettu käyttää henkilön varoja väärin tai kuolee? Hyvä kysymys eikä lainkaan aiheeton. Varsinkin nykypäivänä ikääntyneiden taloudellinen hyväksikäyttö ei ole kaukaa tempaistu huolenaihe. Asiantuntijan sanoma tässä tilanteessa toi osallistujille mielenrauhan. Asiantuntija painotti, että edunvalvontavaltuutetun tulee toimia aina henkilön etua ajatellen. Edunvalvontavaltuutuksen voi myös purkaa, jos herää epäilys taloudellisesta hyväksikäytöstä. Edunvalvontavaltuutuksen voi purkaa myös, jos henkilön tilanne muuttuu siten, ettei valtuutusta enää tarvita. Jos edunvalvontavaltuutettu kuolee, edunvalvontavaltuutus raukeaa automaattisesti.

Asiantuntija kertoi osallistujille myös hoitotahdosta ja erilaisista hoitotahtojen muodoista. Sanoma olikin, että jos tahdot vaikuttaa omaan hoitoosi tulevaisuudessa, tee se nyt, kun olet vielä terve ja täydessä ymmärryksen tilassa. Muun muassa THL:n sivuilta löytyy hoitotahto-pohja, jossa henkilö voi vaikuttaa siihen, miten hänen elämänsä loppuvaiheen hoito toteutetaan. Haluaako henkilö siis, että hänen elämänsä loppuvaiheessa otetaan enemmän huomioon se, että elinpäiviä pyritään samaan lisää, vai siihen, että henkilön jäljellä olevien päivien ajan, hän saa laadukasta hoitoa. Hoitotahdon tekeminen on varsin monelle kynnyskysymys. Hoitotahto kuitenkin turvaa sen, että henkilön oma tahto saadaan tuotua esille, vaikka henkilö ei enää sitä pystyisi itse kertomaan. Hoitotahdosta on tärkeää kertoa myös omaisille ja hoitohenkilökunnalle siinä vaiheessa, kun henkilö siirtyy pitkäaikaishoivan piiriin. Saimme kuulla myös, mikä on laajennettu hoitotahto. Laajennetun hoitotahdon avulla henkilön on mahdollista vaikuttaa myös siihen, miten esimerkiksi hänen kauneudenhoito tai musiikkimaku tulisi ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun henkilö ei osaa enää itse siitä kertoa hoitajille.

Asiantuntija kertoi kävijöille myös, mikä on edunvalvontavaltuutuksen  ja edunvalvonnan ero. Vaikka näiden helposti ajatellaan olevan yksi ja sama asia, edunvalvontavaltuutuksella ja edunvalvonnalla on selkeä ero. Suurin ero on byrokratia, lisäksi edunvalvontapäätöstä ei voida purkaa. Edunvalvontavaltuutus on aina henkilölle vapaaehtoinen. Edunvalvonta taas ei sitä ole. Edunvalvonta on viimeinen ratkaisu ja toimintakeino, kun huomataan, että henkilö ei ole enää kykenevä hoitamaan esimerkiksi omia laskuasioitaan. Edunvalvonta päätös tehdään käräjäoikeudessa, ja voi olla, että edunvalvoja on yleinen edunvalvoja eli viranomainen tai edunvalvojaksi suostuva omainen. Edunvalvoja pystyy hakemaan tarvittaessa myös sosiaalietuuksia henkilön puolesta.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös lyhyesti kotisaattohoitoa, joka on yleistymässä Suomessa.

 

Sonja,

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Digitalisaatio monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Hei, olen sosionomiopiskelija Sonja Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja teen viimeistä työharjoitteluani tällä hetkellä Jadessa. ”Digitalisaatio monikulttuurisessa yhteiskunnassa” seminaari pidettiin Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön tiloissa 15.10.2019, missä olin mukana edustamassa Jadea. Seuraavassa onkin hieman seminaarista mitä se piti sisällään. Sekä ajatuksiani digitaaliosta ylipäätään.

Tällä hetkellä palvelut ovat yhä enenevässä määrin siirtyneet tai siirtymässä internettiin. Digitalisaation myötä myös henkilökohtaiset palvelutilanteet ovat vähentyneet huomattavasti. Internetissä tehtävät hakemukset ovat tarkoitettu helpottamaan elämäämme, enää ei tarvitse lähteä esimerkiksi Kelaan räntäsateessa, mutta mitä jos sinulla ei ole kirjoitus- tai lukutaitoa? Kuulostaa aluksi vieraalta ja kaukaiselta asialta. Täällä Suomessa olemme tottuneet käymään peruskoulua ja tätä kautta saneet luku- ja kirjoitustaidon.

Mutta mitä jos asiakas onkin maahanmuuttajataustainen? Henkilö, joka ei ole oppinut vielä riittävästi suomen kieltä, tai ei osaa kieltä lainkaan? Tai henkilöltä puuttuu täysin luku- ja kirjoitustaito puhumattakaan digitaidoista, miten hän saa asioitaan hoidettua internetissä?

Seminaarissa kuultiin puheenvuorot Helsingin kaupungin, Kelan, Uudenmaan Digituen, Pakolaisavun Kurvi-toiminnon, Elämän laatu ry:n, sekä Helsingin yliopiston asiantuntijoilta. Puheenvuorot pitivät sisällään tietoa, mistä maahanmuuttajien on mahdollista saada digitukea, sekä mitä haasteita maahanmuuttajilla on verkossa asioinnin kanssa. Helsingin kaupungin ”Helsinki-info ” tarjoaa digitukea maanantaista- perjantaihin kaiken ikäisille Oodin keskuskirjastossa klo 9-18 välillä. Oodissa on mahdollista saada digitukea ja palveluneuvontaa myös esimerkiksi arabiankielellä. Helsinki-info ei ole kuitenkaan suinkaan ainoa digitukea tarjoava palveluntarjoaja. Digitukea on mahdollista saada myös Elämänlaatu ry:ltä.

Seminaarissa nousi myös esille, ettei digituki ole ainoa asia missä maahanmuuttajataustaiset tarvitsevat tukea ja apua. Tarvetta on myös peruspalveluohjaukselle. Monet digitukea tarjoavat palveluntarjoajat antavatkin myös tavanomaista palveluohjausta.

Seminaarissa kuulimme, että ammattilaisten luokse tullaan kysymään apua hyvin monenlaisissa asioissa. Avun tarve voi liittyä älypuhelimenkäytön haasteista Kelan etuuksiin ja päätöksiin. Maahanmuuttajille myös oleskelulupa-asiat ovat sellaisia missä moni maahanmuuttaja tarvitsee apua. Myös työnhakuun ja työllistymiseen liittyvät asiat ovat sellaisia missä apua tarvitaan. Seminaarissa tuli ilmi myös, että palveluohjauksessa eniten haasteita tuo Kela. Asiantuntijat kokevat hankalana sen, että Kelan tukihakemuksissa on paljon eroa riippuen siitä, onko kyseessä verkkohakemus vai paperinen hakemus. Myös Maahanmuuttoviraston sivut koettiin hankaliksi ja epäkäytännöllisiksi.

Seminaarissa tuotiin esille myös pian voimaantuleva Saavutettavuus-direktiivi, jonka myötä verkkosivujen käytön pitäisi tulla helpommaksi ja sujuvammaksi jokaiselle. Saavutettavuusdirektiivin myötä verkkopalvelusivustojen tulisikin olla helpompikäyttöiset sekä selkeämmät. Myös sivuilla olevan suomen kielen tulee olla selkeästi ymmärrettävää. Verkkosivujen materiaali tulee olla myös kuunneltavissa. Onkin mielenkiintoista nähdä, tulevatko verkkosivut saavutettavuusdirektiivin myötä muuttumaan selkeimmiksi, ja tuleeko muutos vaikuttamaan verkkopalveluiden käytön lisääntymiseen. Maahanmuuttajien osalta koen direktiivin hyväksi muutokseksi. Mutta minusta on tärkeää, että palvelut pysyvät myös fyysisessä muodossa. Ilman henkilökohtaista palveluohjausta ja neuvontaa, monilta jää apu saamatta.

– Sonja

 

 

Ikääntyvät vieraskieliset palvelukeskuksessa

Olimme Kampin palvelukeskuksessa, jossa somalitaustainen työntekijämme kertoi palvelukeskuksen työntekijöille somalikulttuurista ja islaminuskosta. Palvelukeskuksen työntekijät olivat toivoneet yhteistä tapaamista ja keskustelua, koska heillä oli alkanut somalinaisten kuntosaliryhmä yhteistyössä Jaden kanssa. Kävijämäärät ovat syksyn mittaan kasvaneet maksimiin, mikä kertoo ryhmän tarpeellisuudesta ja mielekkyydestä. Ryhmässä vuorottelevat ohjaajina Kampista muutama työntekijä sekä Jaden somalitaustainen työntekijä, joka toimii myös tulkkina. Tavoitteena on saada asiakkaat käymään ryhmässä itsenäisesti niin, että Jaden työntekijä jää aikanaan pois aktiiviohjaajista ja antaa taustatukea tarvittaessa.

Tällaista yhteistyötä palvelukeskusten ja Jaden välille muodostuu pikkuhiljaa lisää. Yhteistyön tavoitteena on totuttaa vieraskieliset kävijät palvelukeskukseen sekä sen työntekijöihin niin, että he rohkaistuisivat jossain vaiheessa tutustumaan myös muuhun palvelukeskustoimintaan. Haasteena eri kulttuuritaustasta tuleville kävijöille on havaittu esimerkiksi rauhallisen rukouspaikan löytäminen palvelukeskuksesta. Tilat ovat kovin varattuja ja rukous on monille tärkeä osa arkea ja päivän rukousaikoja täytyy noudattaa. Ratkaisuna Kampissa tulee mahdollisesti olemaan kutomotila, jota on jo aiemmin suunniteltu rentoutus- ja hiljentymistilaksi.

Toinen havaittu haaste oli, etteivät kävijät välttämättä muista kuinka kuntosalitilaan kuljetaan. Joka viikko tavataan eksyneen näköisiä ryhmäläisiä aulasta. Ratkaisuksi ehdotettiin somalinkielisten opasteiden kiinnittämistä aulaan aina kuntosalipäivänä. Ehdotus oli mielestäni hyvä ja vaikkeivat kaikki ryhmäläiset osaisi lukea, he ehkä tunnistavat oman kielensä. Jos opasteessa olisi nuoli ja myös kuva, se helpottaisi hahmottamista.

Geronomin näkökulmasta tällainen yhteistyö on mahtavaa. Oli ihan huippua päästä osalliseksi tähän tapaamiseen. Vaikutti vahvasti siltä, että kumpikin osapuoli haluaa aidosti luoda yhteisiä käytäntöjä ja on valmis tulemaan vastaan. Tapaaminen oli eteenpäin vievä ja avoin. Kampin työntekijät olivat kiinnostuneita Somalian kulttuurista ja uskonnosta ja halusivat ymmärtää asiakkaitaan paremmin. Jatkoehdotuksina kaavailtiin yhteistä käsityökerhoa sekä ruoanlaittoa niin, että eri kulttuurien edustajat saisivat opettaa toisilleen esimerkiksi ruokareseptejä.


-Geronomiopiskelija Henna