Digitalisaation haasteet


Palveluita on siirretty ja niitä siirretään yhä enemmän digitaaliseen muotoon ja internetissä käytettäväksi. Digitaalisuuden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa, mikä parantaa palveluiden saavutettavuutta, koska niitä on mahdollista käyttää ajasta ja paikasta riippumatta. Tämä parantaa joidenkin ihmisten elämänlaatua ja avaa tulevaisuuteen uusia mahdollisuuksia.

Vaikka digitalisaatio lisää monien mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin, saattaa se silti jättää monet ihmiset palveluiden ulkopuolelle. Digisyrjäytymisen taustalla on monia syitä. Esteenä verkossa asioimiseen voi olla muun muassa laitteen puuttuminen, taloudellinen tilanne, heikot digitaidot, vamma tai muu toimintarajoite. Myös korkea ikä ja kokemattomuus verkkopalveluiden käytössä aiheuttaa digisyrjäytymistä (Papunet, i.a.)  Suomessa on yli 65-vuotiaita henkilöitä noin 1,18 miljoonaa. Tilastokeskus (2017) arvioi, että heistä noin 500 000 henkilöä ei käytä tietotekniikkaa lainkaan. Neuvottelukunnan vanhusjärjestöt arvioivat, että tietotekniikkaa käyttävistä suurin osa tarvitsee siihen opastusta ajoittain. (Valtiovarainministeriö, i.a.) Verkkopalveluiden käytössä on haasteena niiden vaikea käytettävyys sekä saavutettavuus. (Papunet, i.a.) 

Iäkkäiden ihmisten haasteena sähköisessä asioinnissa voivat olla erilaiset terveydelliset ongelmat. Lisäksi osa palveluista on saatettu tehdä niin mutkikkaiksi, että ne pelottavat iäkkäämpiä. (Valtiovarainministeriö, i.a.) Saavutettavuudessa tulisi huomioida ja tunnistaa erilaisten ihmisten tarpeet. Vieraskielisten osalta on tärkeää, että he osaavat käyttää erilaisia verkkopalveluita sujuvasti, jotta he löytävät tarvitsemansa palvelut. Selkokieliset verkkopalvelut hyödyttäisivät monia vieraskielisiä, mutta myös monia valtakieliä puhuvia. Selkokielisyys helpottaa myös lomakkeiden ja muun informaation kääntämistä toiselle kielelle. (Uudenmaan liitto, 2019.) 

Lain säädännössä edellytetään, että julkisten palveluiden käyttäjiä tulee kohdella yhdenvertaisesti. Kaikilla ei ole kykyä tai edes mahdollisuutta käyttää sähköisiä palveluita ja tämän vuoksi tulee olla tarjolla muitakin vaihtoehtoja asiointiin ja tiedon saantiin. (Kotimaisten kielten keskus, 2018) Harjoittelun aikana olen huomannut, etteivät kaikki palvelut olekaan kaikkien tavoitettavissa. Iäkkäät vieraskieliset ovat heikommassa asemassa, sillä heidän kohdallansa tulisi huomioida iän ja kielitaidon tuomat haasteet. Monista palveluista löytyy tietoa, ainoastaan suomen ja ruotsin kielellä, mikä ei tavoita iäkkäitä vieraskielisiä. Suomen kielen ja digiosaamisen puutteet vaikeuttavat merkittävästi iäkkäiden vieraskielisten yhteiskunnassa toimimista. Harjoittelussa JADEssa minusta hienointa oli nähdä, kuinka vieraskieliset iäkkäät saivat palveluneuvontaa ja opastusta omalla äidinkielellä. Jäinkin pohtimaan harjoittelussani, järjestötyön merkitystä yhteiskunnassa, koska ilman sitä moni heikossa asemassa oleva jäisi ilman tukea.

Johanna, sosionomiharjoittelija DIAK

Lähteet:

Uudenmaan liitto Digitukea maahanmuuttajille – haasteena tarpeeksi yksilölliset palvelut – Uudenmaan liitto

Valtiovarainministeriö Digitalisaatio ei saa syrjäyttää – Valtiovarainministeriö (vm.fi)

Papunet Digisyrjäytyminen | Papunet

Kotimaisten kielten keskus Mistä on selkeät ja helppokäyttöiset digipalvelut tehty? – Kotimaisten kielten keskus (kotus.fi)

Mielen hyvinvointi ja yksinäisyys mietityttävät korona-ajassa

Ikääntyvien pärjäämistä selvittänyt kysely

Olemme neljän geronomiopiskelijan projektiryhmä Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Tehtävänämme oli kurssiprojektina tutustua JADE-toimintakeskuksen ryhmänohjaajien teettämään psykososiaaliseen arviointikyselyyn Vieraskieliset ikääntyvät korona-ajassa, jonka avulla pyrittiin selvittämään, minkälaisia muutoksia asiakkaina olevien ikäihmisten elämässä on tapahtunut koronapandemian aikana ja kuinka he voivat tällä hetkellä. Lisäksi haluttiin tietää, miten JADE:n toiminta on pystynyt tukemaan heidän arjessa jaksamistaan ja kuinka toimintakeskus voisi jatkossa parantaa toimintaa entisestään poikkeustilanteeseen sopivaksi ikäihmisten tarpeet ja toiveet huomioiden. Kysely tehtiin osana JADE:n arviointia joulukuussa 2020.

Aiheeseen tutustuessamme panimme merkille, ettei palveluiden saatavuus ole suinkaan sama asia kuin saavutettavuus. Suomessa kyllä halutaan pitää yllä tasa-arvoa ja tarjota monipuolisia palveluita, mutta vieraskielisiin ikääntyneisiin liittyviä erityispiirteitä ei aina huomioida palveluita suunniteltaessa tai järjestettäessä. Vanhustyön kentälle saadaan tulevaisuudessa yhä enemmän kulttuurisensitiivisiä osaajia, jolloin myös palvelujärjestelmää kehitetään asiakaslähtöisemmäksi. Muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Tällä hetkellä omaisilla, järjestöillä ja vapaaehtoisilla on suuri merkitys vieraskielisen ikääntyneen palveluohjauksessa ja palveluiden saavutettavuuteen liittyvien haasteiden ratkaisuissa. JADEn kyselyvastauksista käy ilmi, että omankieliset ryhmätoiminnot ovat hyvin merkityksellisiä, ja asiakkaat kokevat, että JADEsta saa apua aina tarvitessaan. Ryhmätoiminta mielletään myös hyväksi ympäristöksi käyttää ja opiskella suomen kieltä.

Vaikka suurin osa JADEn teettämään kyselyyn vastanneista kokee jaksavansa vielä ihan hyvin, vastauksista välittyy yksinäisyys, turhautuminen, pelko ja huoli. Korona-ajan rajoitukset ovat vaikuttaneet lähes jokaisen elämään jollain tapaa. Ulkoilu on vähentynyt, elämä koetaan ainakin ajoittain tylsäksi, mieliala ailahtelee ja huoli ryhmätoimintojen ja harrastusten keskeytymisestä ja toisaalta niiden jatkumisesta on suuri. Moni on hyvin harmissaan siitä, ettei voi tavata läheisiään ja ystäviään. Kuitenkin perhe ja uskonto ovat vahvoja tukipilareita vaikeinakin aikoina ja esimerkiksi liikunta, ulkoilu ja tv:n katselu koetaan virkistäväksi. Huomioimme näitä teemoja projektitoteutuksessamme.

"Projektiryhma vierailemassa arabian kielisessa ryhmassa verkonvalityksella."

Ryhmätoiminnassa keskusteltavaksi mielen hyvinvointi

Arviointikyselyyn vastanneet saivat esittää toiveita ryhmässä käsiteltävistä aiheista. Toiveisiin perustuen kokosimme materiaalipaketin, joka sisältää tietoa masennuksesta ja yksinäisyydestä, palveluohjausta, positiiviseen psykologiaan perustuvia keinoja lieventää masennusoireita ja vähentää yksinäisyyttä ja muutamia käytännön harjoituksia mielen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Käytimme esityksessämme selkosuomea ja selkokuvia, jotta kokonaisuus olisi mahdollisimman helposti lähestyttävä ikääntyvän vieraskielisen näkökulmasta ja helppo kääntää ryhmäläisten omalle kielelle.

Ohjasimme kahta eri ryhmää ja meidät otettiin lämpimästi vastaan kummallakin kerralla. Valtaosa JADEn teettämään kyselyyn vastanneista kertoo, että toimintakeskus on kuin toinen koti, sieltä on löytynyt ystäviä ja ryhmissä voi rohkeasti kertoa omista asioistaan omalla kielellä. Myös suomen kielen harjoittelu koettiin tärkeäksi. Yhteisöllisyyden tunne ja avoin ilmapiiri välittyi meillekin oikein hyvin. Jotkut toki olivat luontaisesti enemmän äänessä kuin toiset. Siksi kannustimme ryhmää keskustelemaan ja pyrimme huomioimaan, että jokainen ryhmäläinen tuli kuulluksi.

Ryhmänohjaukset sujuivat hyvin ja meille opiskelijoille oli erityisen hyödyllistä oppia työskentelemään ohjaajan kanssa, joka käänsi puhettamme ryhmäläisten omalle kielelle. Ohjaaja tarkensi joitakin käsitteitä omalle kulttuurille sopivammaksi, minkä kautta ryhmän jäsenet ymmärsivät mistä puhuimme. Yksinäisyys ja masennus eivät olleet kaikille osallistujille välttämättä tuttuja termejä entuudestaan. Ryhmänohjauksessa huomasimme, kuinka tärkeitä selkokielen lisäksi ovat myös selkokuvat, jotka tuottavat hyvää keskustelua. 

Saimme ryhmäläisiltä valtavan hyvää palautetta. Se tietysti lämmitti mieltä, mutta myös vahvisti onnistumisen kokemusta. Ryhmänohjauksissa käyttämillemme materiaaleille oli selkeä tarve ja ryhmäläiset kokivat saaneensa paljon hyödyllistä tietoa. Luovutimme diaesityksen JADEn käyttöön, ja toivomme sen poikivan vielä monia hyviä keskusteluita tulevaisuudessa. Me jatkamme eteenpäin yhtä hienoa kokemusta rikkaampana! Kiitos JADE ja ryhmäläiset! Toivomme kaikille terveyttä ja valoisia ajatuksia! Vaikka ajat on vaikeat, selviämme yhdessä toinen toistamme tukien.

Emmi-Lotta, Jenna, Marjo ja Soile

Sosionomiopiskelijana työharjoittelussa JADEssa

"Luontotaidetta"

Tervehdys kaikille,

Olen Mari, ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Laurean ammattikorkeakoulusta englanninkieliseltä linjalta. Hakeuduin sosiaalialalle opiskelemaan, sillä olen kiinnostunut tasa-arvoisuuden edistämisestä ja yhteisöllisestä tekemisestä. Olen myös kiinnostunut luontolähtöisten ja luovien menetelmien käyttämisestä eri kohderyhmien kanssa heidän hyvinvointinsa edistämiseksi.

Monikulttuurisuus on minulle myös yksi mielenkiinnon aihe, sillä uskon että tuntemalla eri kulttuureja ja tapoja tulemme avarakatseisemmiksi. Kulttuurituntemus voi auttaa saamaan uusia näkökulmia elämään ja auttaa ongelmienratkaisussa. On kuitenkin hyvä muistaa, mitä JADEssakin painotetaan, että yksittäinen henkilö tai edes ryhmä ei ole kulttuurinsa edustaja. He ovat ensisijaisesti yksilöitä, joiden maailma koostuu monesta muustakin asiasta kuin kulttuurista, kuten ikääntymisestä.

Olen JADE toimintakeskuksessa asiakastyöharjoittelussa tutustumassa keskuksen toimintaan ja kehittämässä vuorovaikutustaitojani erilaisissa asiakaskohtaamistilanteissa. Tulen olemaan täällä yhteensä 10 viikkoa, jona aikana toivon oppivani paljon ikääntyvien vieraskielisten parissa työskentelystä ja yleensäkin organisaatiotoiminnasta. Hain JADEen harjoitteluun sillä näin heidän toimintansa tärkeänä ja sellaisena, minkä parissa toivoisin itsekin tulevaisuudessa työskenteleväni.

Nyt olen ehtinyt olla JADEssa kaksi viikkoa ja olen jo päässyt tutustumaan eri keskusteluryhmiin, alkanut suunnittelemaan aktiviteetteja ryhmäläisille, sekä ideoimaan viestintää toisen työharjoittelijan kanssa. Täällä saan työskennellä myös omien kiinnostuksen kohteideni parissa, kun esimerkiksi käynnistän aiemmin pyörineen luontokerhon uudelleen. Luontokerhon tavoitteena on seurailla kevään merkkejä rauhallisesti luonnossa liikkuen ja valokuvien välityksellä jakaa kokemuksia muiden ryhmäläisten kanssa, vaikkemme näekään toisiamme kasvokkain. Käsityökerho olisi toinen aktiviteetti, joka voisi tuoda mieluista tekemistä arkeen kotoa käsin. Sen puitteissa kokeilemme ensimmäisenä origamin taittelua ja jatkossa ryhmäläisten toiveiden mukaan neulomis- sekä ompelutehtäviä.

JADEsta löytyy lämminhenkisiä ja ahkeria työntekijöitä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita ajamastaan asiasta. Olen iloinen päästessäni tänne työharjoitteluun ja pyrin työskentelemään kovasti, jotta pystyn tuomaan oman korteni kekoon. Sen tiedän, että tulevien viikkojen aikana tulen oppimaan paljon.

Oikein lämmintä kevättä kaikille!

-Mari Pöllänen-

Harjoittelu JADE-Toimintakeskuksessa

"Neulomisen opetusta."

Moikka kaikille, 

Olen Johanna ja opiskelen tällä hetkellä toista vuotta Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Aloitin viime viikolla 10 viikon työharjoitteluni Jadessa. Hain JADEen työharjoitteluun, koska halusin työharjoitteluni kautta saada uusia kokemuksia, jotta voin kehittyä ammatillisesti. Olen aikaisemmin työskennellyt paljon nuorten kanssa, jonka vuoksi halusin saada uusia oppimiskokemuksia ikääntyvien vieraskielisten palveluneuvonnasta, osallisuuden edistämisessä sekä hyvinvoinnin edistämisessä. 

Tämänhetkisen koronatilanteen vuoksi pyrimme työskentelemään mahdollisimman paljon etänä. Onnekseni JADEssa on toimintaa myös etäyhteyksin, joten olen voinut tutustua JADEn yhteisöön. Mielestäni on hienoa, että JADE tarjoaa erilaisia aktiviteetteja koronatilanteesta huolimatta. JADE tarjoaa tällä hetkellä esimerkiksi opetusta omalla kielellä, palveluneuvontaa, suomen kielen tunteja, jumppatunteja sekä peli-iltoja.  

Harjoittelussa tulen toteuttamaan monenlaisia tehtäviä. Näitä ovat muun muassa viestinnän kehittäminen, ryhmämateriaalin tekeminen, osallistuminen ryhmätoimintaan, palveluneuvonta, viestinnän kehittäminen sekä palveluneuvonnan analysointi Nashwan kanssa, jossa pyrimme kokoamaan yhteen palveluneuvonnan haasteita. Viime viikolla kokosin kuntavaaleista ryhmämateriaalin siinä toivossa, että kuntavaalit olisivat huhtikuussa, mutta vallitsevan korotilanteen vuoksi on päätetty, että kuntavaalit siirtyvät kesäkuulle. Kuntavaaleissa myös muun maan kansalaisilla on mahdollisuus äänestää, mikäli on täyttänyt 18-vuotta ja Suomessa on ollut kotikunta kahden vuoden ajan. Tämä on mielestäni hienoa, koska monissa muissa vaaleissa vaaditaan Suomen kansalaisuus.  

Etäyhteyksissä on omat haasteensa, jonka vuoksi olen jäänyt kaipaamaan yhteisön normaalia toimintaa kasvotusten JADE-toimintakeskuksessa. Toivonkin, että kevään mittaan koronatilanne helpottaisi ja pystyisimme järjestämään yhteistä toimintaa ulkona. 

Pysykää terveinä sekä pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! 

Johanna, sosionomiharjoittelija 

Löydettävänä ikääntyvät vieraskieliset

"Naiset sauvakavelemassa."

Moikka!

Olen Metropolia Ammattikorkeakoulun Vanhustyön YAMK-opiskelija. Syksyllä 2019 JADE:n työntekijät yhdessä muutaman ryhmäläisen kanssa kävi luennoimassa moninaisesta ikääntymisestä opiskeluryhmällemme. Silloin minuun iski kipinä, kuinka haluan omalla opinnäytetyölläni lisätä ikääntyneiden vieraskielisten näkyvyyttä vanhuspalveluissamme. Ikääntyvistä vieraskielisistä on vielä vähän tutkimustietoa saatavilla, minkä myötä jokainen tutkimus on tärkeä lisäämään aiheen tunnettavuutta ja tietämystä.

Alkuvuodesta 2020 opinnäytetyön aiheekseni varmistui etsivä ja löytävä vanhustyö ikääntyvien vieraskielisten keskuudessa. Etsivä vanhustyö on tärkeä osa gerontologista sosiaalityötä. Etsivän työn ohella on aloitettu puhumaan myös löytävästä työstä. Etsivässä ja löytävässä vanhustyössä halutaan löytää ne haastavissa tilanteissa, palvelujen ulkopuolella sekä syrjäytymisvaarassa olevat, vaikeasti tavoitettavissa olevat ikääntyvät, joiden lähipiiri voi myös olla olematon (Pietilä & Saarenheimo 2017). Tarkoituksena on kyetä vähentämään ikääntyvien yksinäisyyttä ja lisätä heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan (Fingerroosin säätiö 2017).

Tutkimuskysymykseni opinnäytetyössä:

  • Millaiset etsivän ja löytävän työn menetelmät on todettu toimiviksi?
  • Miten hyväksi havaittuja etsivän ja löytävän työn toimintatapoja voidaan soveltaa ikääntyvien vieraskielisten parissa tehtävään sosiaalityöhön?
  • Mitkä etsivän ja löytävän työn menetelmät soveltuvat parhaiten syrjäytymisvaarassa olevien ikääntyvien vieraskielisten löytämiseen?

Tutkimustietoa etsivästä vanhustyöstä on heikosti saatavilla, minkä myötä kirjallisuuskatsauksen sijasta päädyin haastattelemaan kuutta etsivän vanhustyön asiantuntijaa joko teamsin tai puhelimen kautta. Haastatteluiden pohjalta koostin keskeisimmät ja toimivimmat etsivän työn menetelmät, mitkä halusin sitten käydä läpi yhdessä ikääntyneiden vieraskielisten kanssa.

JADE:n ollessa työelämäyhteistyökumppanini, minulle avautui loistava mahdollisuus päästä mukaan heidän keskusteluryhmiinsä, käymään aihettani läpi yhdessä kohderyhmän edustajien kanssa. Marraskuun alussa olin mukana neljässä eri keskusteluryhmässä, mitkä toteutettiin etäsovellusten jitsin ja wechatin kautta koronatilanteen vuoksi. Ryhmissä käytin yhteiskehittelymenetelmistä ryhmähaastattelua. Minut yllätti täysin, kuinka avoimesti ja lämpimästi minut otettiin vastaan ryhmissä, vaikka etsivä vanhustyö aiheena voi olla monelle vaikeasti ymmärrettävä.

Opinnäytetyöni etenee nyt ryhmäkeskustelujen litteroinnin ja analysoinnin myötä, minkä jälkeen työstän loppuraporttini valmiiksi. Tässä vaiheessa haluan kiittää jo kaikkia opinnäytetyöhöni osallistuneita asiantuntijoita sekä JADE:n keskusteluryhmään osallistuneita kokemusasiantuntijoita, sekä varsinkin ryhmänohjaajia Jilaa, Hediiliä ja Judya, jotka mahdollistivat omalla lämpimällä vastaanotollaan sekä tulkkauksellaan ryhmähaastatteluiden onnistumisen. 

Sen voi jo nyt sanoa, että JADE:n kaltainen toiminta on arvokasta toimintaa. Tämän kaltaisia, matalan kynnyksen paikkoja tarvitaan lisää kaikille ikääntyville, taustaan katsomatta. Parhaimmillaan näillä paikoilla voidaan edistää ikääntyvien asumista pidempään omassa kodissaan sekä tuoda näkyville kaikkien ikääntyvien tarpeet.

Anne Heiskanen-Erhinmwingbovo

Lähteet:

Fingerroosin säätiö 2017. ”Paljosta olisin jäänyt, ellen ovea olisi avannut” – Löytävän työn tulokset ja vaikuttavuus. Saatavana osoitteessa: < http://ajatustalo.fi/wp-content/uploads/2017/06/Paljosta_olisin_jäänyt.pdf.> Luettu 21.10.2019.

Pietilä, Minna & Saarenheimo, Marja 2018. Löydettynä: Etsivä vanhustyö ja ikäihmisten psykososiaalinen hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka 83: 5-6. Saatavana osoitteessa: <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137892/YP1805-6_Pietilä%26Saarenheimo.pdf?sequence=1&isAllowed=y.> Luettu 24.02.2020.

Terveiset TET-harjoittelusta Jadesta!

"Syksyiset puut."

Olen Shahad ja olen 9-luokalla Maunulan yhteiskoulussa. Minä tulin JADE -toimintakeskukseen TET-harjoitteluun syyskuun lopussa. Olen ollut kaksi viikkoa harjoittelussa täällä ja sain tässä ajassa monia kokemuksia. Vaikka korona-tilanne esti monia tehtävistäni, sain silti muita mielenkiintoisia tehtäviä.

Minulla on ollut monenlaisia tehtäviä täällä Jadessa. Pidin suuresta osasta tehtävistä ja tein niitä innokkaasti. Paras tehtävistä oli logon suunnittelu, sillä minä tykkään piirtämisestä. Lisäksi tein Jaden luontokerholle tehtäviä luonnosta. Kuvasin videoita ja annoin ryhmäläisille siinä tehtävän, jonka he tekevät ottamalla kuvia sanomastani asiasta.

Minulla oli myös järjestelytehtäviä, kuten kaappien ja kuvatiedostojen järjestelyä. Avustin ohjaajia tarvittaessa, kuten digitaalisissa asioissa. Tein Jitsi Meet -linkkejä Jaden jokaiselle ryhmälle, mikä oli haastavaa alussa. Lisäksi minä seurasin arabian kielen ryhmiä ja avustin kielen kääntämisessä tarvittaessa.

Minulla oli myös sosiaalisen median tehtäviä, sillä minun piti julkaista viikossa kaksi julkaisua Jaden Facebookiin ja Instagramiin.

"Syksyiset lehdet."

Opin näissä kahdessa viikossa monta uutta asiaa ja kehitin itseäni monissakin asioissa. Lisäksi oli kivaa kokeilla kahvin keittämistä.

Kaikki työntekijät Jadessa olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Olen iloinen, että olin harjoittelussa heidän kanssaan. Tämä oli hyvä kokemus ja toivon sen toistuvan.

Shahad, Jaden TET-harjoittelija

Rikastuttavia oppimiskokemuksia ja arvokkaita kiinnekohtia

"Ryhmalaisia ulkoilemassa kasvitarhalla."

Työelämän harjoittelupaikka on arvokas kiinnekohta opinnoissa. Harjoittelusta on mahdollista saada itselle rikastuttavia oppimiskokemuksia ja näköalapaikka, josta riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Näin oli JADE -toimintakeskuksenkin kohdalla. Tähän blogiin olen koonnut muutamia ajatuksiani harjoittelusta JADEssa menneeltä keväältä ja kesältä.

JADE toimii ikääntyvien maahan muuttaneiden kohtaamispaikkana ja myös monikulttuurisen vanhustyön osaamiskeskuksena. Tätä kautta JADE on antanut harjoitteluuni aivan uudenlaisen toimintaympäristön ja kiinnostavan yhdistelmän käytännön toimintaa kummankin osa-alueen parissa. On ollut arvokasta kohdata joka päivä uutta ja saada olla mukana aidossa, työelämän tekemisessä laajalla skaalalla. Niin kohtaamispaikan kuin monikulttuurisen vanhustyön osaamisen kohdalla.

JADEn toimintaympäristön keskiössä ovat ikääntyvät vieraskieliset. Heidän kanssaan toimiminen on tuonut harjoittelussa uuden ulottuvuuden tarkastella kohtaamista, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Nämä ovat vahvasti läsnä JADEn toiminnassa. Myös oman kielen merkitys, vertaisuus, monikulttuurisuus, moninaisuus ja hyvinvoinnin rakentuminen ovat teemoja, jotka kulkevat mukana osana arjen toimintaa JADEssa. Näitä olemme tuon tuostakin sivunneet myös käytännön tekemisessä ja JADElaisten kanssa keskusteluissa työn tekemisen lomassa.

Harjoittelujaksolla poikkeuksellista on ollut koronatilanne ja etätyöskentely. Toimiminen etäyhteyksien varassa on herättänyt uudenlaisia ajatusmalleja. Etätilanteessa olen saanut konkreettisesti asettua ikääntyvien vieraskielisten asemaan ja sitä kautta miettiä ryhmien toimintaa ja luonnetta ja työstää etäilyn toimivuutta. Etätilanteessa on ollut kiinnostavaa olla mukana tekemässä jotain uutta. On innovoitu yhdessä, tehty kokeiluja ja ehkä myös löydetty uusia tapoja toteuttaa toimintaa – aika näyttää. Yllättävän monenlaista tekemistä on mahtunut mukaan. Ainakin itse koen oppineeni uutta, se on selvää.

Mitä sitten tarvitaan monikulttuurisen vanhustyön osaamisen edistämiseen? Rakennusaineina toimivat tieto ikääntyvistä vieraskielisistä, yhteistyö ja verkostoituminen, viestinnän rooli sekä lisäksi paikat ja tilaisuudet, missä vaikuttaa. Varmasti siihen tarvitaan paljon muutakin, mutta itselleni ainakin nämä ovat käyneet tutuksi JADEssa.

JADE on toimintaympäristönä tarjonnut mahdollisuuksia kehittää omia valmiuksiani monesta suunnasta, niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Paljon on ehtinyt tapahtua ja moneen olen ehtinyt mukaan. Harjoittelussa se ehkä kaikkein hyödyllisin tieto ei kuitenkaan taida mahtua tähän blogiin. Se puhuu hiljaisella äänellä ja täyttää päivät nopeasti. Ja sitä olen pyrkinyt kuuntelemaan.

Jari

Yhteisöpedagogiharjoittelija (AMK),  kevät/kesä 2020

Etäilyä ja yhteisöllisyyttä

"Ihmisia puiston penkilla."

Kuinka moni meistä on mahtanut löytää itsensä tänä vuonna tilanteesta, jossa yhteydenpito omaan lähipiiriin ja muuhun sosiaaliseen verkostoon on ollut etäyhteyksien varassa? Veikkaanpa, että aika moni.

Itsellenikin etäyhteydet ovat käyneet tänä vuonna tutuiksi. Monesti ne ovat olleet se ensimmäinen tai miltei ainoa vaihtoehto, jolla pitää yhteyttä – läheisiin, ystäviin ja harraste- tai opiskelupiireihin. Jäipä jokunen kontakti varmasti ottamattakin, kun vaihtoehtona oli etäily. Miltä etäyhteydenpito tuntuu? Miten se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen?

Me ihmiset olemme moninainen joukko. Etäyhteydet sopivat toisille paremmin kuin toisille. Etäyhteyksissä joutuu miettimään sitä, että kaikkien äänet eivät ehkä kantaudukaan kuuluviin entiseen tapaan. Itsensä ilmaiseminen etänä voi olla hankaluus, etänä on helppo hävitä. Tai sitten tilanne voi olla aivan päinvastoin. Joka tapauksessa – etä tai lähi – yhteisöllisyyttä täytyy kuulostella, tunnustella ja vaalia. Yhteisöllisyys ja mukanaolo vaatii huomiota kaikilta osapuolilta, etenkin etänä. Etäyhteyksissä vuorovaikutukselle ei ole yhtä standardimuotoa.

Luulenpa, että moni jakaa tuntemukseni sitä, että etäyhteyksissä jää kaipaamaan jotakin. Yhteisöllisyyden sävy on erilaista. Yhteisöllisyys syntyy ja kehittyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kun vuorovaikutus jää pelkän kuvan tai vain pelkän äänen varaan älypuhelimessa tai läppärin uumenissa, ei tunne yhteisöllisyydestä ole enää sitä samaa kuin ihmisiä aidosti kasvokkain kohdatessa. Etäyhteyksissä asiat kyllä hoituvat, mutta varsinkin se sanaton vuorovaikutus muuttuu helposti kokonaan näkymättömiksi. Etäyhteyksissä kaipaan kasvojen lukemista – hiljaisia mutta näkyviä nyökkäyksiä, kysyviä ilmeitä, tunnetta yhteisestä ymmärryksestä. Yhteisöllisyys on muutakin kuin pää ja puhetta tai lyhyttä viestittelyä pienellä näytöllä. Yhteisöllisyyteen tarvitaan läsnäoloa, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja siihen ainakin minä kaipaan ehjää vuorovaikutusta.

Etäyhteyksissä jään väliin myös kaipaamaan ylimääräistä aikaa ja epävirallisuutta – sitä tuikitavallista, mutta toisaalta niin tarpeellista arkista puhetta. Ehdotankin etäyhteyksien alkuun vähintään vartin pituista verbaalista virtuaalikättelyä!

Yhteisöllisyys etäyhteyksin on erilaista, mutta kuitenkin sellaisenaankin arvokasta. Yhteisöllisyys etäyhteyksin on sosiaalisen luonteemme toteutumista. Onneksi on kuva, onneksi on ääni. Etäily kun tuo kuitenkin ihmiset yhteen, yhteisen asian ääreen, yhteistä merkitystä luomaan ja tuntemaan. Etäily vaatii toteuttelua ja pitkässä juoksussa uusia, yhteisiä oivalluksia yhteisöllisyyden vaalimisesta. Yhteydenpito etänä on yhteisöllisyyttä, vaikka sitten diginäyttöjen välkkeessä.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Palvelukeskuksen käytön esteettömyys ikääntyneen vieraskielisen näkökulmasta

"Valaistut puut."

Kun esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, puhutaan usein lähinnä fyysisestä esteettömyydestä. Kuitenkin monia ihmisiä koskettaa myös toisenlaiset, ei niin helposti havaittavat esteet heidän liikkuessaan julkisilla paikoilla. Julkiset paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön, mutta välillä kaikki eivät tunne oloaan syystä tai toisesta tervetulleeksi. Esteettömyydellä siis kuvataan usein fyysisiä esteitä kun taas saavutettavuudella yleensä abstrakteja esteitä kuten tiedon saamista tai asenneilmapiiriä.

Kaikille saavutettavissa olevan asian lähtökohtana on suunnittelu. Kun esimerkiksi viestintä suunnitellaan kaikille saavutettavaksi, ei tarvita erillistä selkokielisen viestinnän suunnittelua. Monipuoliset, valittavissa olevat vaihtoehdot tiedonsaantiin ovat saavutettavuuden perusta. Yksilöt voivat tällöin itse valita heille sopivimman tavan saada tietoonsa informaatiota. (Kurppa 2017.) Ikääntyneiden maahan muuttaneiden palvelutarpeista on vielä vähän tietoa. Kielitaidon ollessa heikko vieraassa kulttuurissa syrjäytymisen riski on suuri. Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan lisää myös vieraskielisten tarpeiden huomioimista. Toiveena maahan muuttaneilla usein on tulla osaksi uutta yhteisöä. Parasta siis olisi, jos nykyisiä palveluita voitaisiin monipuolistaa niin, että ne palvelisivat aidosti kaikkia. (Laitinen 2018.)

Kävimme tutustumassa Kampin palvelukeskukseen 26.11.2019, jossa somalinaisten kuntosaliryhmä aloitti syksyllä 2019. Ryhmäläiset koottiin Jade -toimintakeskuksen asiakkaista, jotka olivat toivoneet kuntosalille pääsyä. Islamilaisessa kulttuurissa miehen ja naisen roolit ovat selkeästi eroteltuja. Naiset liikkuvat mielellään omissa ryhmissään (Hallenberg 2014). Tämä erottelu asetti kuntosalille tiettyjä ehtoja. Tilan tuli olla suojaisa, joka mahdollistaa naisten kuntoilun sopivissa varusteissa. Sopivat tilat ja aika löytyivät Kampin palvelukeskuksesta.
Jadessa järjestetään ryhmämuotoista, ohjattua toimintaa omalla kielellä eri ryhmien tarpeet huomioiden sekä yksilön tarpeen huomioivaa neuvontaa ja ohjausta annetaan tarpeen mukaan. Tavoitteena on tukea vieraskielisten ikääntyvien kokonaisvaltaista hyvinvointia, toimijuutta ja osallisuutta Suomessa.

Kampissa sijaitseva palvelukeskus taas on tarkoitettu kaikille iäkkäille ja työttömille kävijöille. Mutta kuinka helposti ikääntynyt vieraskielinen paikan löytää ja tuntee omakseen? Selvitimme tätä esteettömyyskartoituksella, jonka tarkoituksena oli selvittää Kampin palvelukeskuksen tilojen ja tunnelman esteettömyyttä ikääntyneiden vieraskielisten näkökulmasta. Taustamateriaalina kartoitukselle toimi Marja Säikän Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä- kysymyspatteristo (Säikkä 2019).

Kysymyspatteristo pohjautuu Säikän 2018 julkaisemaan Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina YAMK julkaisuun. Tarkastelimme kartoituksessa sosiaalista-, kulttuurista-, hengellistä- sekä kognitiivista esteettömyyttä. Käytännössä esteettömyyskartoitus koostui Kampin palvelukeskuksen tilojen havainnoinnista sekä Jade-toimintakeskuksen asiakkaiden ja työntekijän haastattelusta, lisäksi saimme tilaisuuden keskustella Kampin palvelukeskuksen työntekijän kanssa.

Jaden asiakkaat kokivat palvelukeskuksen ilmapiirin hyväksi. Tähän vaikutti etenkin työntekijöiden lämmin vastaanotto ja kohtaaminen. Kävi ilmi, että ryhmäläiset kaipasivat enemmän tietoa palvelukeskuksessa järjestettävästä toiminnasta. He totesivat, että mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi liikuntaryhmiin saisi olla enemmänkin. Ryhmäläiset olivat kiinnostuneita myös yhteisestä toiminnasta palvelukeskuksen vakikävijöiden kanssa. Asiakkaat kokivat kuntosaliryhmässä käymisen todella hyödyllisenä omalle terveydelle. Tulevaisuus näyttää, millaista yhteistoimintaa jatkossa kehitellään ja kuinka vieraskieliset kokisivat palvelukeskustoiminnan entistä avoimemmaksi. Myös jatkossa on tarpeen toimia avoimuuden vahvistamiseksi sekä kynnysten madaltamiseksi.

Geronomiopiskelijat Tanja Rönkä & Henna Järvinen Metropolia

Lähteet:
Hallenberg, Helena 2014. Sukupuoliroolit ja seksuaalisuuden alue islamissa. Duodecim terveyskirjasto. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.1.2020.

Kurppa, Ari 2017. Saavutettavuus. Invalidiliitto. Saatavana osoitteessa:. Luettu 14.12.2019.

Laitinen, Jaana 2018. Ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä nousee lähivuosina nopeasti. Talentia lehti 5.11.2018. Saatavana osoitteessa: . Luettu 20.12.2019.

Säikkä, Marja 2019. Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä. Saatavana osoitteessa: . Luettu 7.12.2019.

Kieli hyvinvoinnin edistäjänä

"Opinnaytetyo pelkkaa puhetta."

MEDIATIEDOTE

KIELI HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ

Kieli ei ole vain viestinvaihdon väline, vaan mahdollisuus itseilmaisuun, tunteiden välittämiseen ja ympäröivän maailman jäsentämiseen. Viestintätilanne täydentyy eri aistein havaittavista vivahteista, kuten esimerkiksi huokauksista ja äänenpanoista, mutta siitä voi myös tehdä päätelmiä puhujan mielialasta ja persoonasta.

Kieli on tärkeä osa myös yksilön identiteettiä. Vieraan kielen osaamattomuuden on tutkitusti todettu voivan vaikuttaa negatiivisesti ikääntymisprosessiin. Maahan muuttaneilla on samanlaisia tarpeita ja odotuksia vanhenemisesta kuin muillakin ikääntyvillä, mutta heikko suomen kielen taito voi hankaloittaa arkea ja palveluiden saamista sekä heikentää näin hyvinvointia.

Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössämme perehdyimme JADE –toimintakeskuksessa toteutettavaan omakieliseen ohjaukseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millainen merkitys omakielisellä ohjauksella on ikääntyneen maahan muuttaneen arjessa. Omakielinen ohjaus tarkoittaa äidinkielellä tai tutuksi koetulla kielellä tapahtuvaa ohjausta, joka on lähtökohdiltaan sovitettu ikääntyvän maahan muuttaneen tarpeisiin.

Opinnäytetyömme mukaan kieli sekä vahvistaa että heikentää arjen toimijuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Yhteiseksi koettu kieli edistää erityisesti monipuolista tiedon saatavuutta ja sen soveltamista arjessa. Tiedon saanti korostui terveyttä koskevan tiedon osalta, mikä on huomionarvoista siksi, että aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet terveystiedon lukutaidon korreloivan hyväksi koetun terveyden kanssa. Ikääntyvälle maahan muuttaneelle yhteiseksi koettu kieli luo yhteyden toisiin ihmisiin. Yhteinen kieli ehkäisee yksinäisyyttä ja on olennainen keino tavoittaa keskustelukumppani yksinäisessä arjessa. JADE –toimintakeskus mahdollistaa kävijöillensä paikan kohdata saman kielisiä ja saada tietoa mitä he eivät muualta saa.

"Opinnaytetyo pelkkaa puhetta."

Lisätietoja sähköpostitse: meritta.posio@student.diak.fi ja pia.heinipuro@student.diak.fi

Meritta Posio ja Pia Heinipuro, sosionomi (YAMK)

Heinipuro, P. & Posio, M. (2019). Pelkkää puhetta? Omakielisen ohjauksen merkitys JADE -toimintakeskuksessa (Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma). Saatavilla http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522222