Löydettävänä ikääntyvät vieraskieliset

Naiset sauvakävelemässä

Moikka!

Olen Metropolia Ammattikorkeakoulun Vanhustyön YAMK-opiskelija. Syksyllä 2019 JADE:n työntekijät yhdessä muutaman ryhmäläisen kanssa kävi luennoimassa moninaisesta ikääntymisestä opiskeluryhmällemme. Silloin minuun iski kipinä, kuinka haluan omalla opinnäytetyölläni lisätä ikääntyneiden vieraskielisten näkyvyyttä vanhuspalveluissamme. Ikääntyvistä vieraskielisistä on vielä vähän tutkimustietoa saatavilla, minkä myötä jokainen tutkimus on tärkeä lisäämään aiheen tunnettavuutta ja tietämystä.

Alkuvuodesta 2020 opinnäytetyön aiheekseni varmistui etsivä ja löytävä vanhustyö ikääntyvien vieraskielisten keskuudessa. Etsivä vanhustyö on tärkeä osa gerontologista sosiaalityötä. Etsivän työn ohella on aloitettu puhumaan myös löytävästä työstä. Etsivässä ja löytävässä vanhustyössä halutaan löytää ne haastavissa tilanteissa, palvelujen ulkopuolella sekä syrjäytymisvaarassa olevat, vaikeasti tavoitettavissa olevat ikääntyvät, joiden lähipiiri voi myös olla olematon (Pietilä & Saarenheimo 2017). Tarkoituksena on kyetä vähentämään ikääntyvien yksinäisyyttä ja lisätä heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan (Fingerroosin säätiö 2017).

Tutkimuskysymykseni opinnäytetyössä:

  • Millaiset etsivän ja löytävän työn menetelmät on todettu toimiviksi?
  • Miten hyväksi havaittuja etsivän ja löytävän työn toimintatapoja voidaan soveltaa ikääntyvien vieraskielisten parissa tehtävään sosiaalityöhön?
  • Mitkä etsivän ja löytävän työn menetelmät soveltuvat parhaiten syrjäytymisvaarassa olevien ikääntyvien vieraskielisten löytämiseen?

Tutkimustietoa etsivästä vanhustyöstä on heikosti saatavilla, minkä myötä kirjallisuuskatsauksen sijasta päädyin haastattelemaan kuutta etsivän vanhustyön asiantuntijaa joko teamsin tai puhelimen kautta. Haastatteluiden pohjalta koostin keskeisimmät ja toimivimmat etsivän työn menetelmät, mitkä halusin sitten käydä läpi yhdessä ikääntyneiden vieraskielisten kanssa.

JADE:n ollessa työelämäyhteistyökumppanini, minulle avautui loistava mahdollisuus päästä mukaan heidän keskusteluryhmiinsä, käymään aihettani läpi yhdessä kohderyhmän edustajien kanssa. Marraskuun alussa olin mukana neljässä eri keskusteluryhmässä, mitkä toteutettiin etäsovellusten jitsin ja wechatin kautta koronatilanteen vuoksi. Ryhmissä käytin yhteiskehittelymenetelmistä ryhmähaastattelua. Minut yllätti täysin, kuinka avoimesti ja lämpimästi minut otettiin vastaan ryhmissä, vaikka etsivä vanhustyö aiheena voi olla monelle vaikeasti ymmärrettävä.

Opinnäytetyöni etenee nyt ryhmäkeskustelujen litteroinnin ja analysoinnin myötä, minkä jälkeen työstän loppuraporttini valmiiksi. Tässä vaiheessa haluan kiittää jo kaikkia opinnäytetyöhöni osallistuneita asiantuntijoita sekä JADE:n keskusteluryhmään osallistuneita kokemusasiantuntijoita, sekä varsinkin ryhmänohjaajia Jilaa, Hediiliä ja Judya, jotka mahdollistivat omalla lämpimällä vastaanotollaan sekä tulkkauksellaan ryhmähaastatteluiden onnistumisen. 

Sen voi jo nyt sanoa, että JADE:n kaltainen toiminta on arvokasta toimintaa. Tämän kaltaisia, matalan kynnyksen paikkoja tarvitaan lisää kaikille ikääntyville, taustaan katsomatta. Parhaimmillaan näillä paikoilla voidaan edistää ikääntyvien asumista pidempään omassa kodissaan sekä tuoda näkyville kaikkien ikääntyvien tarpeet.

Anne Heiskanen-Erhinmwingbovo

Lähteet:

Fingerroosin säätiö 2017. ”Paljosta olisin jäänyt, ellen ovea olisi avannut” – Löytävän työn tulokset ja vaikuttavuus. Saatavana osoitteessa: < http://ajatustalo.fi/wp-content/uploads/2017/06/Paljosta_olisin_jäänyt.pdf.> Luettu 21.10.2019.

Pietilä, Minna & Saarenheimo, Marja 2018. Löydettynä: Etsivä vanhustyö ja ikäihmisten psykososiaalinen hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka 83: 5-6. Saatavana osoitteessa: <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137892/YP1805-6_Pietilä%26Saarenheimo.pdf?sequence=1&isAllowed=y.> Luettu 24.02.2020.

Terveiset TET-harjoittelusta Jadesta!

Kuvassa puita syksyllä

Olen Shahad ja olen 9-luokalla Maunulan yhteiskoulussa. Minä tulin JADE -toimintakeskukseen TET-harjoitteluun syyskuun lopussa. Olen ollut kaksi viikkoa harjoittelussa täällä ja sain tässä ajassa monia kokemuksia. Vaikka korona-tilanne esti monia tehtävistäni, sain silti muita mielenkiintoisia tehtäviä.

Minulla on ollut monenlaisia tehtäviä täällä Jadessa. Pidin suuresta osasta tehtävistä ja tein niitä innokkaasti. Paras tehtävistä oli logon suunnittelu, sillä minä tykkään piirtämisestä. Lisäksi tein Jaden luontokerholle tehtäviä luonnosta. Kuvasin videoita ja annoin ryhmäläisille siinä tehtävän, jonka he tekevät ottamalla kuvia sanomastani asiasta.

Minulla oli myös järjestelytehtäviä, kuten kaappien ja kuvatiedostojen järjestelyä. Avustin ohjaajia tarvittaessa, kuten digitaalisissa asioissa. Tein Jitsi Meet -linkkejä Jaden jokaiselle ryhmälle, mikä oli haastavaa alussa. Lisäksi minä seurasin arabian kielen ryhmiä ja avustin kielen kääntämisessä tarvittaessa.

Minulla oli myös sosiaalisen median tehtäviä, sillä minun piti julkaista viikossa kaksi julkaisua Jaden Facebookiin ja Instagramiin.

Opin näissä kahdessa viikossa monta uutta asiaa ja kehitin itseäni monissakin asioissa. Lisäksi oli kivaa kokeilla kahvin keittämistä.

Kaikki työntekijät Jadessa olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Olen iloinen, että olin harjoittelussa heidän kanssaan. Tämä oli hyvä kokemus ja toivon sen toistuvan.

Shahad, Jaden TET-harjoittelija

Rikastuttavia oppimiskokemuksia ja arvokkaita kiinnekohtia

Ikääntyviä ulkoilemassa kasvitarhalla

Työelämän harjoittelupaikka on arvokas kiinnekohta opinnoissa. Harjoittelusta on mahdollista saada itselle rikastuttavia oppimiskokemuksia ja näköalapaikka, josta riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Näin oli JADE -toimintakeskuksenkin kohdalla. Tähän blogiin olen koonnut muutamia ajatuksiani harjoittelusta JADEssa menneeltä keväältä ja kesältä.

JADE toimii ikääntyvien maahan muuttaneiden kohtaamispaikkana ja myös monikulttuurisen vanhustyön osaamiskeskuksena. Tätä kautta JADE on antanut harjoitteluuni aivan uudenlaisen toimintaympäristön ja kiinnostavan yhdistelmän käytännön toimintaa kummankin osa-alueen parissa. On ollut arvokasta kohdata joka päivä uutta ja saada olla mukana aidossa, työelämän tekemisessä laajalla skaalalla. Niin kohtaamispaikan kuin monikulttuurisen vanhustyön osaamisen kohdalla.

JADEn toimintaympäristön keskiössä ovat ikääntyvät vieraskieliset. Heidän kanssaan toimiminen on tuonut harjoittelussa uuden ulottuvuuden tarkastella kohtaamista, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Nämä ovat vahvasti läsnä JADEn toiminnassa. Myös oman kielen merkitys, vertaisuus, monikulttuurisuus, moninaisuus ja hyvinvoinnin rakentuminen ovat teemoja, jotka kulkevat mukana osana arjen toimintaa JADEssa. Näitä olemme tuon tuostakin sivunneet myös käytännön tekemisessä ja JADElaisten kanssa keskusteluissa työn tekemisen lomassa.

Harjoittelujaksolla poikkeuksellista on ollut koronatilanne ja etätyöskentely. Toimiminen etäyhteyksien varassa on herättänyt uudenlaisia ajatusmalleja. Etätilanteessa olen saanut konkreettisesti asettua ikääntyvien vieraskielisten asemaan ja sitä kautta miettiä ryhmien toimintaa ja luonnetta ja työstää etäilyn toimivuutta. Etätilanteessa on ollut kiinnostavaa olla mukana tekemässä jotain uutta. On innovoitu yhdessä, tehty kokeiluja ja ehkä myös löydetty uusia tapoja toteuttaa toimintaa – aika näyttää. Yllättävän monenlaista tekemistä on mahtunut mukaan. Ainakin itse koen oppineeni uutta, se on selvää.

Mitä sitten tarvitaan monikulttuurisen vanhustyön osaamisen edistämiseen? Rakennusaineina toimivat tieto ikääntyvistä vieraskielisistä, yhteistyö ja verkostoituminen, viestinnän rooli sekä lisäksi paikat ja tilaisuudet, missä vaikuttaa. Varmasti siihen tarvitaan paljon muutakin, mutta itselleni ainakin nämä ovat käyneet tutuksi JADEssa.

JADE on toimintaympäristönä tarjonnut mahdollisuuksia kehittää omia valmiuksiani monesta suunnasta, niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Paljon on ehtinyt tapahtua ja moneen olen ehtinyt mukaan. Harjoittelussa se ehkä kaikkein hyödyllisin tieto ei kuitenkaan taida mahtua tähän blogiin. Se puhuu hiljaisella äänellä ja täyttää päivät nopeasti. Ja sitä olen pyrkinyt kuuntelemaan.

Jari

Yhteisöpedagogiharjoittelija (AMK),  kevät/kesä 2020

Etäilyä ja yhteisöllisyyttä

Kuinka moni meistä on mahtanut löytää itsensä tänä vuonna tilanteesta, jossa yhteydenpito omaan lähipiiriin ja muuhun sosiaaliseen verkostoon on ollut etäyhteyksien varassa? Veikkaanpa, että aika moni.

Itsellenikin etäyhteydet ovat käyneet tänä vuonna tutuiksi. Monesti ne ovat olleet se ensimmäinen tai miltei ainoa vaihtoehto, jolla pitää yhteyttä – läheisiin, ystäviin ja harraste- tai opiskelupiireihin. Jäipä jokunen kontakti varmasti ottamattakin, kun vaihtoehtona oli etäily. Miltä etäyhteydenpito tuntuu? Miten se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen?

Me ihmiset olemme moninainen joukko. Etäyhteydet sopivat toisille paremmin kuin toisille. Etäyhteyksissä joutuu miettimään sitä, että kaikkien äänet eivät ehkä kantaudukaan kuuluviin entiseen tapaan. Itsensä ilmaiseminen etänä voi olla hankaluus, etänä on helppo hävitä. Tai sitten tilanne voi olla aivan päinvastoin. Joka tapauksessa – etä tai lähi – yhteisöllisyyttä täytyy kuulostella, tunnustella ja vaalia. Yhteisöllisyys ja mukanaolo vaatii huomiota kaikilta osapuolilta, etenkin etänä. Etäyhteyksissä vuorovaikutukselle ei ole yhtä standardimuotoa.

Luulenpa, että moni jakaa tuntemukseni sitä, että etäyhteyksissä jää kaipaamaan jotakin. Yhteisöllisyyden sävy on erilaista. Yhteisöllisyys syntyy ja kehittyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kun vuorovaikutus jää pelkän kuvan tai vain pelkän äänen varaan älypuhelimessa tai läppärin uumenissa, ei tunne yhteisöllisyydestä ole enää sitä samaa kuin ihmisiä aidosti kasvokkain kohdatessa. Etäyhteyksissä asiat kyllä hoituvat, mutta varsinkin se sanaton vuorovaikutus muuttuu helposti kokonaan näkymättömiksi. Etäyhteyksissä kaipaan kasvojen lukemista – hiljaisia mutta näkyviä nyökkäyksiä, kysyviä ilmeitä, tunnetta yhteisestä ymmärryksestä. Yhteisöllisyys on muutakin kuin pää ja puhetta tai lyhyttä viestittelyä pienellä näytöllä. Yhteisöllisyyteen tarvitaan läsnäoloa, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja siihen ainakin minä kaipaan ehjää vuorovaikutusta.

Etäyhteyksissä jään väliin myös kaipaamaan ylimääräistä aikaa ja epävirallisuutta – sitä tuikitavallista, mutta toisaalta niin tarpeellista arkista puhetta. Ehdotankin etäyhteyksien alkuun vähintään vartin pituista verbaalista virtuaalikättelyä!

Yhteisöllisyys etäyhteyksin on erilaista, mutta kuitenkin sellaisenaankin arvokasta. Yhteisöllisyys etäyhteyksin on sosiaalisen luonteemme toteutumista. Onneksi on kuva, onneksi on ääni. Etäily kun tuo kuitenkin ihmiset yhteen, yhteisen asian ääreen, yhteistä merkitystä luomaan ja tuntemaan. Etäily vaatii toteuttelua ja pitkässä juoksussa uusia, yhteisiä oivalluksia yhteisöllisyyden vaalimisesta. Yhteydenpito etänä on yhteisöllisyyttä, vaikka sitten diginäyttöjen välkkeessä.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Palvelukeskuksen käytön esteettömyys ikääntyneen vieraskielisen näkökulmasta

Kun esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, puhutaan usein lähinnä fyysisestä esteettömyydestä. Kuitenkin monia ihmisiä koskettaa myös toisenlaiset, ei niin helposti havaittavat esteet heidän liikkuessaan julkisilla paikoilla. Julkiset paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön, mutta välillä kaikki eivät tunne oloaan syystä tai toisesta tervetulleeksi. Esteettömyydellä siis kuvataan usein fyysisiä esteitä kun taas saavutettavuudella yleensä abstrakteja esteitä kuten tiedon saamista tai asenneilmapiiriä.

Kaikille saavutettavissa olevan asian lähtökohtana on suunnittelu. Kun esimerkiksi viestintä suunnitellaan kaikille saavutettavaksi, ei tarvita erillistä selkokielisen viestinnän suunnittelua. Monipuoliset, valittavissa olevat vaihtoehdot tiedonsaantiin ovat saavutettavuuden perusta. Yksilöt voivat tällöin itse valita heille sopivimman tavan saada tietoonsa informaatiota. (Kurppa 2017.) Ikääntyneiden maahan muuttaneiden palvelutarpeista on vielä vähän tietoa. Kielitaidon ollessa heikko vieraassa kulttuurissa syrjäytymisen riski on suuri. Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan lisää myös vieraskielisten tarpeiden huomioimista. Toiveena maahan muuttaneilla usein on tulla osaksi uutta yhteisöä. Parasta siis olisi, jos nykyisiä palveluita voitaisiin monipuolistaa niin, että ne palvelisivat aidosti kaikkia. (Laitinen 2018.)

Kävimme tutustumassa Kampin palvelukeskukseen 26.11.2019, jossa somalinaisten kuntosaliryhmä aloitti syksyllä 2019. Ryhmäläiset koottiin Jade -toimintakeskuksen asiakkaista, jotka olivat toivoneet kuntosalille pääsyä. Islamilaisessa kulttuurissa miehen ja naisen roolit ovat selkeästi eroteltuja. Naiset liikkuvat mielellään omissa ryhmissään (Hallenberg 2014). Tämä erottelu asetti kuntosalille tiettyjä ehtoja. Tilan tuli olla suojaisa, joka mahdollistaa naisten kuntoilun sopivissa varusteissa. Sopivat tilat ja aika löytyivät Kampin palvelukeskuksesta.
Jadessa järjestetään ryhmämuotoista, ohjattua toimintaa omalla kielellä eri ryhmien tarpeet huomioiden sekä yksilön tarpeen huomioivaa neuvontaa ja ohjausta annetaan tarpeen mukaan. Tavoitteena on tukea vieraskielisten ikääntyvien kokonaisvaltaista hyvinvointia, toimijuutta ja osallisuutta Suomessa.

Kampissa sijaitseva palvelukeskus taas on tarkoitettu kaikille iäkkäille ja työttömille kävijöille. Mutta kuinka helposti ikääntynyt vieraskielinen paikan löytää ja tuntee omakseen? Selvitimme tätä esteettömyyskartoituksella, jonka tarkoituksena oli selvittää Kampin palvelukeskuksen tilojen ja tunnelman esteettömyyttä ikääntyneiden vieraskielisten näkökulmasta. Taustamateriaalina kartoitukselle toimi Marja Säikän Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä- kysymyspatteristo (Säikkä 2019).

Kysymyspatteristo pohjautuu Säikän 2018 julkaisemaan Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina YAMK julkaisuun. Tarkastelimme kartoituksessa sosiaalista-, kulttuurista-, hengellistä- sekä kognitiivista esteettömyyttä. Käytännössä esteettömyyskartoitus koostui Kampin palvelukeskuksen tilojen havainnoinnista sekä Jade-toimintakeskuksen asiakkaiden ja työntekijän haastattelusta, lisäksi saimme tilaisuuden keskustella Kampin palvelukeskuksen työntekijän kanssa.

Jaden asiakkaat kokivat palvelukeskuksen ilmapiirin hyväksi. Tähän vaikutti etenkin työntekijöiden lämmin vastaanotto ja kohtaaminen. Kävi ilmi, että ryhmäläiset kaipasivat enemmän tietoa palvelukeskuksessa järjestettävästä toiminnasta. He totesivat, että mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi liikuntaryhmiin saisi olla enemmänkin. Ryhmäläiset olivat kiinnostuneita myös yhteisestä toiminnasta palvelukeskuksen vakikävijöiden kanssa. Asiakkaat kokivat kuntosaliryhmässä käymisen todella hyödyllisenä omalle terveydelle. Tulevaisuus näyttää, millaista yhteistoimintaa jatkossa kehitellään ja kuinka vieraskieliset kokisivat palvelukeskustoiminnan entistä avoimemmaksi. Myös jatkossa on tarpeen toimia avoimuuden vahvistamiseksi sekä kynnysten madaltamiseksi.

Geronomiopiskelijat Tanja Rönkä & Henna Järvinen Metropolia

Lähteet:
Hallenberg, Helena 2014. Sukupuoliroolit ja seksuaalisuuden alue islamissa. Duodecim terveyskirjasto. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.1.2020.

Kurppa, Ari 2017. Saavutettavuus. Invalidiliitto. Saatavana osoitteessa:. Luettu 14.12.2019.

Laitinen, Jaana 2018. Ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä nousee lähivuosina nopeasti. Talentia lehti 5.11.2018. Saatavana osoitteessa: . Luettu 20.12.2019.

Säikkä, Marja 2019. Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä. Saatavana osoitteessa: . Luettu 7.12.2019.

Kieli hyvinvoinnin edistäjänä

MEDIATIEDOTE

KIELI HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ

Kieli ei ole vain viestinvaihdon väline, vaan mahdollisuus itseilmaisuun, tunteiden välittämiseen ja ympäröivän maailman jäsentämiseen. Viestintätilanne täydentyy eri aistein havaittavista vivahteista, kuten esimerkiksi huokauksista ja äänenpanoista, mutta siitä voi myös tehdä päätelmiä puhujan mielialasta ja persoonasta.

Kieli on tärkeä osa myös yksilön identiteettiä. Vieraan kielen osaamattomuuden on tutkitusti todettu voivan vaikuttaa negatiivisesti ikääntymisprosessiin. Maahan muuttaneilla on samanlaisia tarpeita ja odotuksia vanhenemisesta kuin muillakin ikääntyvillä, mutta heikko suomen kielen taito voi hankaloittaa arkea ja palveluiden saamista sekä heikentää näin hyvinvointia.

Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössämme perehdyimme JADE –toimintakeskuksessa toteutettavaan omakieliseen ohjaukseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millainen merkitys omakielisellä ohjauksella on ikääntyneen maahan muuttaneen arjessa. Omakielinen ohjaus tarkoittaa äidinkielellä tai tutuksi koetulla kielellä tapahtuvaa ohjausta, joka on lähtökohdiltaan sovitettu ikääntyvän maahan muuttaneen tarpeisiin.

Opinnäytetyömme mukaan kieli sekä vahvistaa että heikentää arjen toimijuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Yhteiseksi koettu kieli edistää erityisesti monipuolista tiedon saatavuutta ja sen soveltamista arjessa. Tiedon saanti korostui terveyttä koskevan tiedon osalta, mikä on huomionarvoista siksi, että aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet terveystiedon lukutaidon korreloivan hyväksi koetun terveyden kanssa. Ikääntyvälle maahan muuttaneelle yhteiseksi koettu kieli luo yhteyden toisiin ihmisiin. Yhteinen kieli ehkäisee yksinäisyyttä ja on olennainen keino tavoittaa keskustelukumppani yksinäisessä arjessa. JADE –toimintakeskus mahdollistaa kävijöillensä paikan kohdata saman kielisiä ja saada tietoa mitä he eivät muualta saa.

Lisätietoja sähköpostitse: meritta.posio@student.diak.fi ja pia.heinipuro@student.diak.fi

Meritta Posio ja Pia Heinipuro, sosionomi (YAMK)

Heinipuro, P. & Posio, M. (2019). Pelkkää puhetta? Omakielisen ohjauksen merkitys JADE -toimintakeskuksessa (Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma). Saatavilla http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522222

Edunvalvontavaltuutus, edunvalvonta ja hoitotahto ikäihmisen itsemääräämisoikeuden turvana

Jadessa olivat 20.11.2019 yliopistomaailmasta  asiantuntijat  Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Auli Vähäkangas kertomassa Jaden ryhmälle, kuinka he voivat varautua ”vajaakykyisyyteen”. Termillä vajaakykyinen asiantuntijat tarkoittivat henkilön heikentynyttä kykyä tehdä itse päätöksiä, liittyen omien talousasioiden hoitoon tai henkilön varsinaiseen hoitoon. Aihe on tärkeä, vaikka se tuntuu äkkiä ajateltuna kovin vieraalta ja kaukaiselta asialta. Näin ei kuitenkaan ole. Meistä jokainen ikääntyy. Meistä jokainen voi myös joutua onnettomuuteen, jonka seurauksena saatamme menettää niin kognitiivisen – kuin fyysisen toimintakykymme. Voimme myös sairastua muistisairauteen, joka vaikuttaa niin kognitioomme kuin psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyymme.

Asiantuntija kertoi osallistujille edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä tapauksessa, jossa henkilö haluaa valtuuttaa valmiiksi oman lapsensa, puolisonsa tai ystävänsä hoitamaan esimerkiksi taloudellisia tai hoidollisia asioita henkilön oman tilanteen muuttuessa ”vajaakykyiseksi”. Edunvalvontavaltuutuksessa on hyvä huomioida, ettei valtuutus tule voimaan heti kun siinä on nimet alla ja se on lähetetty Maistraattiin, vaan valtuutuksen voimaantuloa haetaan erikseen Maistraatista, kun on sen aika. Aihe herätti kiinnostusta osallistujissa, mutta sai heidät miettimään, mitä jos edunvalvontavaltuutettu käyttää henkilön varoja väärin tai kuolee? Hyvä kysymys eikä lainkaan aiheeton. Varsinkin nykypäivänä ikääntyneiden taloudellinen hyväksikäyttö ei ole kaukaa tempaistu huolenaihe. Asiantuntijan sanoma tässä tilanteessa toi osallistujille mielenrauhan. Asiantuntija painotti, että edunvalvontavaltuutetun tulee toimia aina henkilön etua ajatellen. Edunvalvontavaltuutuksen voi myös purkaa, jos herää epäilys taloudellisesta hyväksikäytöstä. Edunvalvontavaltuutuksen voi purkaa myös, jos henkilön tilanne muuttuu siten, ettei valtuutusta enää tarvita. Jos edunvalvontavaltuutettu kuolee, edunvalvontavaltuutus raukeaa automaattisesti.

Asiantuntija kertoi osallistujille myös hoitotahdosta ja erilaisista hoitotahtojen muodoista. Sanoma olikin, että jos tahdot vaikuttaa omaan hoitoosi tulevaisuudessa, tee se nyt, kun olet vielä terve ja täydessä ymmärryksen tilassa. Muun muassa THL:n sivuilta löytyy hoitotahto-pohja, jossa henkilö voi vaikuttaa siihen, miten hänen elämänsä loppuvaiheen hoito toteutetaan. Haluaako henkilö siis, että hänen elämänsä loppuvaiheessa otetaan enemmän huomioon se, että elinpäiviä pyritään samaan lisää, vai siihen, että henkilön jäljellä olevien päivien ajan, hän saa laadukasta hoitoa. Hoitotahdon tekeminen on varsin monelle kynnyskysymys. Hoitotahto kuitenkin turvaa sen, että henkilön oma tahto saadaan tuotua esille, vaikka henkilö ei enää sitä pystyisi itse kertomaan. Hoitotahdosta on tärkeää kertoa myös omaisille ja hoitohenkilökunnalle siinä vaiheessa, kun henkilö siirtyy pitkäaikaishoivan piiriin. Saimme kuulla myös, mikä on laajennettu hoitotahto. Laajennetun hoitotahdon avulla henkilön on mahdollista vaikuttaa myös siihen, miten esimerkiksi hänen kauneudenhoito tai musiikkimaku tulisi ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun henkilö ei osaa enää itse siitä kertoa hoitajille.

Asiantuntija kertoi kävijöille myös, mikä on edunvalvontavaltuutuksen  ja edunvalvonnan ero. Vaikka näiden helposti ajatellaan olevan yksi ja sama asia, edunvalvontavaltuutuksella ja edunvalvonnalla on selkeä ero. Suurin ero on byrokratia, lisäksi edunvalvontapäätöstä ei voida purkaa. Edunvalvontavaltuutus on aina henkilölle vapaaehtoinen. Edunvalvonta taas ei sitä ole. Edunvalvonta on viimeinen ratkaisu ja toimintakeino, kun huomataan, että henkilö ei ole enää kykenevä hoitamaan esimerkiksi omia laskuasioitaan. Edunvalvonta päätös tehdään käräjäoikeudessa, ja voi olla, että edunvalvoja on yleinen edunvalvoja eli viranomainen tai edunvalvojaksi suostuva omainen. Edunvalvoja pystyy hakemaan tarvittaessa myös sosiaalietuuksia henkilön puolesta.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös lyhyesti kotisaattohoitoa, joka on yleistymässä Suomessa.

 

Sonja,

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Digitalisaatio monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Hei, olen sosionomiopiskelija Sonja Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja teen viimeistä työharjoitteluani tällä hetkellä Jadessa. ”Digitalisaatio monikulttuurisessa yhteiskunnassa” seminaari pidettiin Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön tiloissa 15.10.2019, missä olin mukana edustamassa Jadea. Seuraavassa onkin hieman seminaarista mitä se piti sisällään. Sekä ajatuksiani digitaaliosta ylipäätään.

Tällä hetkellä palvelut ovat yhä enenevässä määrin siirtyneet tai siirtymässä internettiin. Digitalisaation myötä myös henkilökohtaiset palvelutilanteet ovat vähentyneet huomattavasti. Internetissä tehtävät hakemukset ovat tarkoitettu helpottamaan elämäämme, enää ei tarvitse lähteä esimerkiksi Kelaan räntäsateessa, mutta mitä jos sinulla ei ole kirjoitus- tai lukutaitoa? Kuulostaa aluksi vieraalta ja kaukaiselta asialta. Täällä Suomessa olemme tottuneet käymään peruskoulua ja tätä kautta saneet luku- ja kirjoitustaidon.

Mutta mitä jos asiakas onkin maahanmuuttajataustainen? Henkilö, joka ei ole oppinut vielä riittävästi suomen kieltä, tai ei osaa kieltä lainkaan? Tai henkilöltä puuttuu täysin luku- ja kirjoitustaito puhumattakaan digitaidoista, miten hän saa asioitaan hoidettua internetissä?

Seminaarissa kuultiin puheenvuorot Helsingin kaupungin, Kelan, Uudenmaan Digituen, Pakolaisavun Kurvi-toiminnon, Elämän laatu ry:n, sekä Helsingin yliopiston asiantuntijoilta. Puheenvuorot pitivät sisällään tietoa, mistä maahanmuuttajien on mahdollista saada digitukea, sekä mitä haasteita maahanmuuttajilla on verkossa asioinnin kanssa. Helsingin kaupungin ”Helsinki-info ” tarjoaa digitukea maanantaista- perjantaihin kaiken ikäisille Oodin keskuskirjastossa klo 9-18 välillä. Oodissa on mahdollista saada digitukea ja palveluneuvontaa myös esimerkiksi arabiankielellä. Helsinki-info ei ole kuitenkaan suinkaan ainoa digitukea tarjoava palveluntarjoaja. Digitukea on mahdollista saada myös Elämänlaatu ry:ltä.

Seminaarissa nousi myös esille, ettei digituki ole ainoa asia missä maahanmuuttajataustaiset tarvitsevat tukea ja apua. Tarvetta on myös peruspalveluohjaukselle. Monet digitukea tarjoavat palveluntarjoajat antavatkin myös tavanomaista palveluohjausta.

Seminaarissa kuulimme, että ammattilaisten luokse tullaan kysymään apua hyvin monenlaisissa asioissa. Avun tarve voi liittyä älypuhelimenkäytön haasteista Kelan etuuksiin ja päätöksiin. Maahanmuuttajille myös oleskelulupa-asiat ovat sellaisia missä moni maahanmuuttaja tarvitsee apua. Myös työnhakuun ja työllistymiseen liittyvät asiat ovat sellaisia missä apua tarvitaan. Seminaarissa tuli ilmi myös, että palveluohjauksessa eniten haasteita tuo Kela. Asiantuntijat kokevat hankalana sen, että Kelan tukihakemuksissa on paljon eroa riippuen siitä, onko kyseessä verkkohakemus vai paperinen hakemus. Myös Maahanmuuttoviraston sivut koettiin hankaliksi ja epäkäytännöllisiksi.

Seminaarissa tuotiin esille myös pian voimaantuleva Saavutettavuus-direktiivi, jonka myötä verkkosivujen käytön pitäisi tulla helpommaksi ja sujuvammaksi jokaiselle. Saavutettavuusdirektiivin myötä verkkopalvelusivustojen tulisikin olla helpompikäyttöiset sekä selkeämmät. Myös sivuilla olevan suomen kielen tulee olla selkeästi ymmärrettävää. Verkkosivujen materiaali tulee olla myös kuunneltavissa. Onkin mielenkiintoista nähdä, tulevatko verkkosivut saavutettavuusdirektiivin myötä muuttumaan selkeimmiksi, ja tuleeko muutos vaikuttamaan verkkopalveluiden käytön lisääntymiseen. Maahanmuuttajien osalta koen direktiivin hyväksi muutokseksi. Mutta minusta on tärkeää, että palvelut pysyvät myös fyysisessä muodossa. Ilman henkilökohtaista palveluohjausta ja neuvontaa, monilta jää apu saamatta.

– Sonja