Ajatuksia harjoittelun ensimmäisistä viikoista

Hei, olen Parfait.  Olen Suomessa asuva.  Minä olen kamerunilainen.  Olen naimisissa ja minulla on poika.  Opiskelen suomea Taitotalossa.  Teen tällä hetkellä työharjoitteluani Jade -toimistokeskuksessa.  Tämä on toinen viikko siellä.

Tämä viikko on ollut mielenkiintoinen viikko minulle.  Maanantaina minulla oli tilaisuus seurata Jilaa ja joitakin asiakkaitamme retkelle ja liikuntaan.  Menimme Mustikkamaalle puistoon, joka on meren rannalla.  Ilmapiiri siellä oli erittäin rauhallinen ja virkistävä.  Pelkään vettä lapsuuden hukkumiskokemuksen vuoksi.  Tykkään kuitenkin olla tällaisissa maisemissa.  Pidän myös luonnosta kovasti.  Siellä otimme valokuvia, teimme fyysisiä harjoituksia ja söimme välipalaa.  Juttelimme jonkin aikaa ja lähdimme myöhemmin iloisena ja rentoutuneena.

Liikuntaretkellä Mustikkamaalla meren rannassa

Jännittäviä kokemuksia kiinankielisessä ryhmässä

Tiistaina alkoi minulle uusi kokemus.  Minulle annettiin tilaisuus auttaa Nashwaa (henkilökunnan jäsen) kommunikoimaan/keskustelemaan kiinalaisen ryhmän jäsenten kanssa verkossa.  Olin hieman hermostunut, koska on kulunut yli 5 vuotta siitä, kun viimeksi puhuin kiinaa.  En ollut varma pystynkö hallitsemaan kieltä, mutta Nashwan rohkaisun, positiivisen asenteen ja ohjauksen ansiosta sain jonkin verran itseluottamusta ja pystyin auttamaan.

Keskiviikkona tuli uusia ja mielenkiintoisia haasteita.  Anni (työntekijä), joka on kiinalaisen ryhmän uusiohjaaja, tuli ja minä avustin häntä ja Nashwaa keskusteluissa toisen kiinalaisen ryhmän kanssa.  Tähän mennessä en ollut enää hermostunut Nashwan avun ansiosta, vaikka kiinalainen sanastoni on edelleen hyvin rajallinen.  Anni on suomalainen, joka opiskeli kiinalaisessa yliopistossa, joten olin erittäin iloinen voidessani osallistua keskusteluihin hänen kanssaan, koska minulla on mahdollisuus muistaa unohdetut sanat ja lauseet sekä oppia uusia.  Anni oli erittäin pätevä kiinan kielellä.  Sujuva ja luottavainen.  Olin täysin vaikuttunut.  Kiinalaiset jäsenet olivat yhtä vaikuttuneita, iloisia ja yllättyneitä.  He kysyivät häneltä niin paljon kysymyksiä enempää hänestä, koska he tunsivat olevansa yhteydessä häneen.

Ryhmätoiminta aktivoituu

Torstai ja keskiviikko olivat erittäin vilkkaita ja aktiivisia päiviä Jade -toimintakeskuksessa.  Viruksen pelosta huolimatta monet arabia-, farsi-, kurdii- ja somali -ryhmien jäsenet vierailivat keskuksessa keskustellakseen, ja saadakseen neuvoa, apua, tukea sekä ylläpitääkseen ystävyyssuhteita.  Kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja sosiaalisia.  Näiden vanhempien maahanmuuttajien kanssa Jadessa saan tietää ja ymmärtää, miksi he tulevat sinne, miltä heistä tuntuu siellä ollessaan, millaista apua he tarvitsevat ja miten Jade tukee ja auttaa heitä.

Lopuksi minun on sanottava, että Jaden työntekijät ovat tukeneet minua erittäin paljon.  Välissämme ei ole esteitä.  He ovat erittäin sitoutuneita, seurallisia ja aina valmiita auttamaan minua oppimaan.  He aina muistavat varmistaa, että en jää ulkopuolelle.  Vaikka he ovatkin niin kiireisiä, olen yllättynyt siitä, että joku aina muistaa tarkistaa minut ja aika ajoin selittää, mitä tapahtuu ja mitä voin tehdä auttaakseni.  Tällainen tuki ei ole yleistä, joten olen todella onnekas ja arvostan sitä.

Parfait Sunjo, Jaden harjoittelija

Vilkuttamista vai verryttelyä?

Palvelukeskuksen käytön esteettömyys ikääntyneen vieraskielisen näkökulmasta

"Valaistut puut."

Kun esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, puhutaan usein lähinnä fyysisestä esteettömyydestä. Kuitenkin monia ihmisiä koskettaa myös toisenlaiset, ei niin helposti havaittavat esteet heidän liikkuessaan julkisilla paikoilla. Julkiset paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön, mutta välillä kaikki eivät tunne oloaan syystä tai toisesta tervetulleeksi. Esteettömyydellä siis kuvataan usein fyysisiä esteitä kun taas saavutettavuudella yleensä abstrakteja esteitä kuten tiedon saamista tai asenneilmapiiriä.

Kaikille saavutettavissa olevan asian lähtökohtana on suunnittelu. Kun esimerkiksi viestintä suunnitellaan kaikille saavutettavaksi, ei tarvita erillistä selkokielisen viestinnän suunnittelua. Monipuoliset, valittavissa olevat vaihtoehdot tiedonsaantiin ovat saavutettavuuden perusta. Yksilöt voivat tällöin itse valita heille sopivimman tavan saada tietoonsa informaatiota. (Kurppa 2017.) Ikääntyneiden maahan muuttaneiden palvelutarpeista on vielä vähän tietoa. Kielitaidon ollessa heikko vieraassa kulttuurissa syrjäytymisen riski on suuri. Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan lisää myös vieraskielisten tarpeiden huomioimista. Toiveena maahan muuttaneilla usein on tulla osaksi uutta yhteisöä. Parasta siis olisi, jos nykyisiä palveluita voitaisiin monipuolistaa niin, että ne palvelisivat aidosti kaikkia. (Laitinen 2018.)

Kävimme tutustumassa Kampin palvelukeskukseen 26.11.2019, jossa somalinaisten kuntosaliryhmä aloitti syksyllä 2019. Ryhmäläiset koottiin Jade -toimintakeskuksen asiakkaista, jotka olivat toivoneet kuntosalille pääsyä. Islamilaisessa kulttuurissa miehen ja naisen roolit ovat selkeästi eroteltuja. Naiset liikkuvat mielellään omissa ryhmissään (Hallenberg 2014). Tämä erottelu asetti kuntosalille tiettyjä ehtoja. Tilan tuli olla suojaisa, joka mahdollistaa naisten kuntoilun sopivissa varusteissa. Sopivat tilat ja aika löytyivät Kampin palvelukeskuksesta.
Jadessa järjestetään ryhmämuotoista, ohjattua toimintaa omalla kielellä eri ryhmien tarpeet huomioiden sekä yksilön tarpeen huomioivaa neuvontaa ja ohjausta annetaan tarpeen mukaan. Tavoitteena on tukea vieraskielisten ikääntyvien kokonaisvaltaista hyvinvointia, toimijuutta ja osallisuutta Suomessa.

Kampissa sijaitseva palvelukeskus taas on tarkoitettu kaikille iäkkäille ja työttömille kävijöille. Mutta kuinka helposti ikääntynyt vieraskielinen paikan löytää ja tuntee omakseen? Selvitimme tätä esteettömyyskartoituksella, jonka tarkoituksena oli selvittää Kampin palvelukeskuksen tilojen ja tunnelman esteettömyyttä ikääntyneiden vieraskielisten näkökulmasta. Taustamateriaalina kartoitukselle toimi Marja Säikän Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä- kysymyspatteristo (Säikkä 2019).

Kysymyspatteristo pohjautuu Säikän 2018 julkaisemaan Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina YAMK julkaisuun. Tarkastelimme kartoituksessa sosiaalista-, kulttuurista-, hengellistä- sekä kognitiivista esteettömyyttä. Käytännössä esteettömyyskartoitus koostui Kampin palvelukeskuksen tilojen havainnoinnista sekä Jade-toimintakeskuksen asiakkaiden ja työntekijän haastattelusta, lisäksi saimme tilaisuuden keskustella Kampin palvelukeskuksen työntekijän kanssa.

Jaden asiakkaat kokivat palvelukeskuksen ilmapiirin hyväksi. Tähän vaikutti etenkin työntekijöiden lämmin vastaanotto ja kohtaaminen. Kävi ilmi, että ryhmäläiset kaipasivat enemmän tietoa palvelukeskuksessa järjestettävästä toiminnasta. He totesivat, että mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi liikuntaryhmiin saisi olla enemmänkin. Ryhmäläiset olivat kiinnostuneita myös yhteisestä toiminnasta palvelukeskuksen vakikävijöiden kanssa. Asiakkaat kokivat kuntosaliryhmässä käymisen todella hyödyllisenä omalle terveydelle. Tulevaisuus näyttää, millaista yhteistoimintaa jatkossa kehitellään ja kuinka vieraskieliset kokisivat palvelukeskustoiminnan entistä avoimemmaksi. Myös jatkossa on tarpeen toimia avoimuuden vahvistamiseksi sekä kynnysten madaltamiseksi.

Geronomiopiskelijat Tanja Rönkä & Henna Järvinen Metropolia

Lähteet:
Hallenberg, Helena 2014. Sukupuoliroolit ja seksuaalisuuden alue islamissa. Duodecim terveyskirjasto. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.1.2020.

Kurppa, Ari 2017. Saavutettavuus. Invalidiliitto. Saatavana osoitteessa:. Luettu 14.12.2019.

Laitinen, Jaana 2018. Ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä nousee lähivuosina nopeasti. Talentia lehti 5.11.2018. Saatavana osoitteessa: . Luettu 20.12.2019.

Säikkä, Marja 2019. Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä. Saatavana osoitteessa: . Luettu 7.12.2019.

Liikunta kuuluu kaikille?

"Ryhmalaiset kavelyfutiksessa."

Liikunnan tarkoitus on parantaa ja ylläpitää henkilön toimintakykyä sekä terveyttä. Liikuntapalveluita tulisi myös tarjota kaikille tasavertaisesti ja palveluissa huomioida yhdenvertaisuus ikään tai henkilön taustaan katsomatta.

Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Iäkkäiden maahan muuttaneiden liikuntamahdollisuudet ovat selkeästi heikommat kuin kantaväestöön kuuluvien.

Ryhmiä on tarjolla muutama. Ryhmien löytäminen on kuitenkin vaikeata, koska digitaalinen tiedottaminen ei aina löydä kohderyhmäänsä. Lisäksi vaikeasti käytettävät digitaaliset ilmoittautumisjärjestelmät heikentävät muutenkin iäkkäiden, mutta erityisesti vieraskielisten pääsyä palveluiden piiriin. Ryhmien hyödyntämistä vaikeuttaa myös maahanmuuttajataustaisten omat monenlaiset terveyskäsitykset ja tietämättömyys liikunnan hyödystä arjen hyvinvointiin (terveyslukutaito). Myös yksinliikkumisen pelko vaikeuttaa monen ikääntyneen itsenäistä liikkumista. Kaikki liikuntaryhmät ja paikat eivät myöskään ole esteettömiä maahanmuuttajille.

Harjoitteluni aikana olen työstänyt selvitystä Jadelle ja Eläkeläiset ry:lle, jossa olen tarkastellut liikuntamahdollisuuksien, yhdenvertaisuuden, sekä tasa-arvon kehittymistä ikääntyneiden maahanmuuttajien liikuntamahdollisuuksien saralla pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kaupungissa. (Helsinki, Espoo, Vantaa).

Selvityksessäni korostuu järjestöjen merkitys maahanmuuttajataustaisten liikuntamahdollisuuksien tarjoajina merkittävänä kunnan tarjoavien palveluiden lisänä. Huomattavaa kuitenkin on, että ikääntyvien maahanmuuttajien liikuntaa tukevaa toimintaa tarjoaa vain muutama järjestö ja yhdistys.

Jadella on tarjota erilaisia liikuntamahdollisuuksia kävijöilleen hyvinvointiryhmiä, kävelyfutista, kuntosalivuoro somalinkielisille naisille, sekä uintia musliminaisille. Jaden toiminnasta liikunta onkin ollut vuodesta toiseen suosituin ryhmätoimintamuoto.

Sonja

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Sieniretki 6.9.

"Ryhmalaiset bussissa, retkelle menossa."

JADE-toimintakeskuksen sieniretken kohde oli tänä syksynä Nuuksion Haukkalampi. Osanotto oli runsas. Bussimme lähti Kiasman pysäkiltä klo 10 ja ilma suosi meitä. Oli aurinkoista ja lämmintä. Saavuttuamme Haukkalammelle kävelimme kauniilla Nuuksion metsäreitillä ja innokkaimmat poimijat löysivät ensimmäiset sienensä. Nautimme lämpimästä syyspäivästä ja luonnon läheisyydestä.

Sienten poimimisen lisäksi onnistuneeseen sieniretkeen kuuluu tietysti herkulliset eväät ja grillaus. Pysähdyimme Haukkalammen rannalle syömään ja grillaamaan.

"Ryhmalaiset taukopaikalla."

Osa retkeilijöitä jatkoi ruokailun jälkeen sienien poimimista ja osa keskittyi nauttimaan Haukkalammen kauniista maisemasta. Maasto oli kuuman kesän jäljiltä kuiva ja oletimme, että sienisaalimme tulisi jäämään niukaksi. Vastoin kaikkia odotuksiamme tatteja löytyi melko paljon. Lisäksi saimme myös lampaankääpiä sekä kangas- ja karvarouskuja. Herkkutattien paljous yllätti. Lehdessä olikin muutama päivä retkemme jälkeen uutinen herkkutattien hyvästä syksystä!

"Ryhmalaiset retkella metsassa."

Klo 14 oli aika lähteä Haukkalammen pysäköintialueelle, josta bussimme lähti takaisin kohti Helsinkiä. Matkalla bussille oli kuitenkin vielä aikaa ihailla maisemia. Kaiken kaikkiaan päivä Nuuksiossa oli onnistunut. Kiitos siitä kaikille osanottajille!

"Kaunis luontomaisema."

Kuulumisia luovuuden ja liikunnan parista!

"Ulkoliikuntaa kentalla."

Jade II -projektin kiinankieliset ja arabiankieliset asiakkaat lähtivät syyskuun lopussa Kisakeskukseen kahdeksi vuorokaudeksi ihastelemaan syksyä, liikkumaan luonnossa ja käsittelemään luovin menetelmin ikääntymistä uudessa maassa. Leiri toteutettiin yhdessä Eläkeläiset ry:n kanssa. Yhdessä tekeminen ja luonnossa liikkuminen olivat leirin kantavia voimia.

"Ryhmalainen harjoittelemassa kuntoliikkeita."

Liikunnan lisäksi leirin tavoitteena oli käsitellä erilaisilla luovilla menetelmillä omaa elämäntilannetta ja siihen liittyviä tunteita. Kaunis syksy innoitti osallistujia sanoittamaan ikääntyvän maahanmuuttajan ajatuksia tunnekuvissa. Valokuvatyöpajassa osallistujat lähtivät luontoon tunteen ja ajatuksen kanssa. Tehtävänä oli kuvata omaan elämään liittyvää tunnetta tai ajatusta ja esitellä halutessaan ajatuksensa muille. Kuvat ja ajatukset veivät meidät ikääntyvän maahanmuuttajan ajatuksiin.

"Maahanmuuttaja on kuin tama puu. Muiden kanssa taalla, mutta aina erilainen sisalta. - Fadhel"

"Maahanmuuttajan pitaa olla vahva kuin kallio, jotta selviaa elamassa. - Mayada"

"Kun puu katkaistaan, tuntuu, kuin se kuolee. Mutta sitten siita alkaa nousta uutta elamaa. Tata on maahanmuuttajan elama. - Haitham"

Kuvin, runoin ja taiteen avulla voi kuvata jotain sellaista, johon sanat eivät riitä. Asiakkaat työstivät leirin aikana ajatuksia teksteiksi, taiteeksi, kuviksi ja sitä kautta avasivat pohtimaansa muille: mitä on ikääntyä uudessa kotimaassa?  Miten oma elämänhistoria vaikuttaa siihen, mitä nyt ajattelen tai teen?

"Syksyisista lehdista tehtyja taideteoksia."

"Elama on aina kaunis. Se on kuin luonnon kiertokulku: siihen tulee aina uutta, kuin kevaalla luonto uudistuu. - Tahsin"

Leirin vapaa-ajalla asiakkaat saunoivat, kävivät sienestämässä, kuuntelivat musiikkia ja viettivät aikaa yhdessä. Kommelluksilta ei vältytty, mutta kaikki saivat nauttia leiristä omalla tavallaan! Kiitos leiristä kaikille!

"Ryhmalaiset yhteiskuvassa."

Leirin tuotokset esiteltiin Kantin pysäkillä Elämän syksy -tapahtumassa 3.10. Elämän syksy oli Jaden kaikkien kolmen kieliryhmän asiakkaiden ideoima ja toteuttama. Kiinankieliset, arabiankieliset ja somalinkieliset lähtivät innolla mukaan suunnittelemaan juhlaa.

Elämän syksy -juhlassa oli eräs tärkeä erityispiirre: tavoitteena oli, että kukaan ei esiinny, vaan juhla sisältää vain yhteistoiminnallista ohjelmaa. Osallistujat pääsivät mukaan pelkän katselemisen ja kuuntelemisen sijasta!

"Somalialaisten kasitoiden tekoa."

Juhlassa osallistujat saivat tutustua mm. arabialaisen kahvin valmistukseen, opetella shakkia, somalialaisia käsitöitä ja arabiankielisiä kirjaimia, runojen kirjoittamista ja tanssia.

"Juhlaan osallistujia."

Juhlaan oli kutsuttu kaikki ne, joita kiinnostaa kuulla ja nähdä, miltä elämän ihana syksy näyttää ikääntyvän maahanmuuttajan silmin. Juhlaa vietti ainakin sata ikääntyvää maahanmuuttajaa, heidän ystäviään, Jaden yhteistyökumppania, Kantin asukasta ja juhlasta muuten kiinnostunutta.

"Miehet poydan aaressa."

" "

Juhlan tarjoilut olivat ihana sekoitus kaikkien kieliryhmien ruokakulttuureja, juhla oli suurta iloa alusta loppuun. Jos meno hirvitti, rauhallisempaa menoa löytyi somalialaisten käsitöiden parista ja tutkimalla asiakkaiden leirillä ottamia kuvia ja taideteoksia. Iltapäivä huipentui yhteistansseihin, joita kaikki ryhmät ohjasivat.

" "

Juhlasta ei energiaa puuttunut! Tätä on ikääntyvän maahanmuuttajan kaunis elämän syksy: ihana, värikäs ja täynnä elämää!

Suvi

Vertaisryhmätoiminta kotoutumisen edistäjänä

"Ryhmalaisia ulkoilemassa."

Omakielinen vertaisryhmätoiminta on yksi merkittävä kotoutumisen väline, ja se vastaa tietynlaisiin kotoutumisen tarpeisiin. Uuteen ympäristöön ja yhteiskuntaan sopeutuminen vie aikaa, sillä uutta opittavaa on paljon uuden kielen opiskelusta puhumattakaan. Sopeutumisen välineiden, informaation ja vertaistuen jakaminen omalla äidinkielellä on ikääntyvälle maahanmuuttajalle erittäin tärkeää kotoutumisen kannalta.

Vertaisryhmässä jaetaan arkea muiden samankaltaisia tilanteita kokeneiden ihmisten kanssa. Ryhmässä on myös mahdollisuus tutussa ja turvallisessa tilanteessa kysyä itseä askarruttavia asioita. Kotoutumisen eri vaiheissa olevat maahanmuuttajat tukevat toisiaan monissa kysymyksissä. Pidempään Suomessa asuneilla on vastauksia, joita lyhyemmän aikaa täällä asuneet kaipaavat. Kokemusten vaihto tuo osallistujille vertaistukea: osallistuja ei ole tilanteessaan yksin, vaan joku on kokenut asian samoin ja löytänyt mahdolliseen haasteeseen sopivan ratkaisun.

Uuteen maahan muuttaminen rikkoo ihmisen sosiaalisia verkostoja, ja niitä on vieraskielisessä maassa haastavaa luoda uudelleen. Kielen oppiminen erityisesti ikääntyvillä maahanmuuttajilla on merkittävästi vaikeampaa kuin lapsilla ja nuorilla, jolloin ikääntyvä on vaarassa joutua syrjäytymisen ja yksinäisyyden uhkaamaksi. Sen lisäksi, että omakielinen vertaistuellinen ryhmässä jaetaan tietoa, ryhmä voi paikata aukkoja osallistujan sosiaalisessa verkostossa.

Vaikka vertaistuellinen ryhmä on paikka jakaa vaikeitakin asioita, ryhmässä keskusteleminen on ensisijaisen länsimainen tapa jakaa omassa elämässä eteen tulevia vaikeita asioita. Maahan muuttanut henkilö ei välttämättä koe tarvitsevansa tukea ja apua, jolloin vertaisryhmästä voidaan puhua keskusteluryhmänä. Vertaistoiminta ei ole välttämättä ikääntyville maahanmuuttajille lähtökohtaisesti tuttua, mutta kokemuksen kautta toimintamalli tulee tutuksi. Viikottainen tai muuten säännöllisesti toteutettava ryhmätoiminta luo rutiineja arkeen ja kasvattaa luottamusta osallistujan ja järjestäjän välille. Omakieliseen matalan kynnyksen toimintaan on helppoa tulla mukaan. Toimintamuodon kautta ikävätkin kokemukset voidaan kääntää voimavaraksi ja maahan muuttaneen (nuoren, aikuisen tai ikääntyvän) osallisuus vahvistuu.

VeTo-verkosto

Suomen Pakolaisavun Kasvokkain-toiminnan koordinoima VeTo-verkosto on maahanmuuttajien vertaistoimintaa järjestävien tahojen yhteistyöverkosto pääkaupunkiseudulla. Verkosto on toiminut vuodesta 2008, ja siihen kuuluu tällä hetkellä yli 70 organisaatiota. Verkostoon ovat tervetulleita kaikki maahanmuuttajien vertaistuesta kiinnostuneet järjestötoimijat sekä kunnalliset ja yksityisen sektorin toimijat. Verkostotapaamisissa jäsenet jakavat tietoa omista vertaistoiminnoistaan, koulutuksista, vapaaehtoistoiminnasta ja muista ajankohtaisista asioista. Jäsenet pitävät yhteyttä toisiinsa erilaisin viestimisvälinein, joten tieto erilaisista tapahtumista ja tilaisuuksista saavuttaa kohderyhmän hyvin. VeTo-verkosto järjesti 26.10.2016 miniseminaarin Helsingissä otsikolla ” Vertaistoiminta ja kotoutuminen – toimivat mallit käyttöön!”. Seminaarissa osallistujat pääsivät tutustumaan vertaistoiminnan hyväksi todettuihin käytäntöihin ja toimintamalleihin sekä keskustelemaan vertaistoiminnan roolista kotoutumisessa.

"Paljon osallistujia seminaarissa."

"Yuko pitamassa puheenvuoroa."

VeTo-seminaari 26.10.2016 (kuvat VeTo-verkoston).

Jade II:n vertaisryhmät

Jade II -projektin vertaistuelliset keskusteluryhmät ovat keskenään eri vaiheissa. Somaliäidit (ikääntyneet somalinaiset) ovat kokoontuneet vertaisryhmätoiminnan parissa jo useamman vuoden ajan, joten Kantin pysäkin tilat, ryhmän keskustelusäännöt ja projektin toiminnot ovat heille tuttuja. Sen sijaan projektin arabiankielinen ryhmätoiminta on käynnistynyt vasta tämän vuoden keväällä: ryhmädynamiikka kehittyy edelleen ja ryhmään tulee uusia jäseniä. Kaikki ryhmät ovat avoimia, ja osallistujat käyvät toiminnassa omien aikataulujensa mukaan, toiset useammin ja toiset harvemmin.  Keskusteluryhmien toiminta on juurtunut jo melko hyvin, mutta haluamme jatkossa antaa ryhmäläisille enemmän vastuuta ja avaimia toiminnan kehittämiseen myös itsenäisesti. Projektitiimi katsoo tällä hetkellä tulevaisuuteen ja tekee työtä ryhmien itsenäistymisen vahvistamiseksi.

Meiltä on toisinaan kysytty, miksi ryhmätoimintamme on suunnattu erikseen somalin-, arabian- ja kiinankielisille ryhmille. Eikö olisi hyvä jos ryhmien jäsenet kohtaisivat myös toisiaan? Jo Jade-projektin (2013-2015) aikana on todettu, että omakielinen toiminta (oman äidinkielen puhuminen) on tärkeää luottamuksen syntymiseksi ja ryhmän kiinteyden ja osallisuuden takaamiseksi. Jade II haluaa säilyttää toiminnan omakielisyyden, jotta aito vertaistuellinen näkökulma säilyy. Projektin eri kieliryhmien sekoittaminen onnistuu helpommin retkillä ja tapahtumissa kuin keskusteluryhmässä, jonka tavoitteena on vertaisuuden rakentaminen ja omien kokemusten jakaminen. Jade II:n ryhmät ovat olleet yhdessä mm. kulttuuritapahtumissa ja retkellä Seurasaaressa. Tietyt asiat voivat toki avautua keskusteluun paremmin silloin, kun asiasta keskustelee monikielisessä ryhmässä. Samoin suomen kielen opiskelua voi myös tukea monikielisyys, jolloin suomi on kielenä ensisijainen kommunikaation väline. Näitä mahdollisuuksia pyrimme tarjoamaan lisää myös projektin tulevaisuudessa.

Suvi & Susanna

Sieniretki Nuuksioon yhteistyössä Suomi-Syyria Ystävyysseuran kanssa

"Sieniretken levahdystauoko."

قمنا في الأسبوع الماضي في رحلة مشتركة من تنظيم مشروع يادي وجمعية الصداقة الفنلندية ، وذلك في إطار العمل المشترك بيننا و تم الإتفاق أن نحجز الباص ونشتري وجبات طعام خفيفة بالإضافة إلى العصائر، وكان الإنطلاق في الساعة العاشرة صباحاً ، وبالفعل أتى المشاركون في الرحلة و إنطلقنا إلى نوكسيو لجمع الفطر والتمتع بالطبيعة والمناظر الجميلة .

Olimme viime viikolla yhteisessä Jade II-projektin ja Suomi-Syyria Ystävyysseura ry:n sieniretkellä. Päätettiin varata bussi ja ostaa kevyitä aterioita, jonka lisäksi mehut.  Retki alkoi kymmeneltä aamulla, ja jo osallistujat tulivat ja lähdimme Nuuksioon kerämään sieniä ja nauttimaan luonnosta ja kauniista maisemista.

في طريق الذهاب إستمعنا إلى الموسيقى العربية وكان الفرح موجود على وجوه المشاركين . وعندما وصلنا ذكرنا بعض التعليمات بأن لا نقطف أو نتناول فطر غير معروف إذا كان سام أم لا ويجب لأن نسأل من كان لديه خبرة بهذا الموضوع ، و بأن نبقى قريبين من بعضنا في الغابة، كان الجو جميلاً ومشينا ببطئ لكي لا يتعب المشاركين من المشي وبدأنا بجمع الفطر والتمتع بالجو الجميل والمناظر الأجمل

Menomatkalla kuunneltiin arabialaisten musiikkia ja ilo näkyy kaikkien kasvoilta.

Kun saavuimme minä mainitsin joitakin ohjeita, ei poiminta tai käsitellä sieniä kun on tuntematon, ja pitää kysyä jos myrkyllinen vai ei. Tällöin pitää kysyä henkilöltä, jolla on kokemusta tästä aiheesta, ja että me pysyä lähellä toisiaan metsässä. Tunnelma oli mukava ja kävelimme hitaasti, jottei väsyttää osallistujille kävellä ja aloitimme kerätä sieniä ja nauttia tunnelmasta ja kauniit maisemat.

وكان لا بد من الجلوس لتناول الطعام مع بعضنا ، وفي جو إجتماعي جميل جلسنا لنتبادل المأكولات المختلفة وقمنا بشوي الفطر الذي جمعه أحدهم  وحاولنا الغناء مع بعضنا وقام المشاركون بطرح فكرة القيام بعمل مشترك مع جمعية الصداقة السورية الفنلندية والذهاب إلى تالين أو السويد في الباخرة وهذا الطرح لاقى ردود إيجابية ومن الممكن في المستقبل أن نقوم بهذا العمل المشترك

Sitten oli tarpeen istua alas syömään keskenään, mukava sosiaalinen ilmapiiri kun istuimme.

Jakaamme eri ruokia ja me grillasimme sieniä. Yritimme laulaa keskenään yhden laulua joko kaikki tuntevat, ja osallistujat esitti ajatuksen yhteisestä toimista Suomi-Syyria Ystävyysseuran kanssa. Voimme mennä Tallinnaan tai Ruotsiin ja tämä ehdotus tapasi positiivisia vastauksia. On mahdollista, että tulevaisuudessa voimme tehdä tätä työtä yhdessä.

وفي نهاية الرحلة دبكنا على أنغام الموسيقى الشرقية وإنتهى مشوارنا بهذه اللحظات السعيدة للمجموعة العربية

Matkan lopussa teimme  Dabka-tanssia arabiamusiikkien kanssa. Retki toi onnellisia hetkiä arabialaiselle ryhmälle.

Fardoos

"Sienisatoa.""Sieniopas retkella mukana."

The Older Somali Women Who Love To Swim

" "

Over the last 3 years, the NGO Jade Project has been providing services and activities for older Somali women living in the greater Helsinki area. Jade Project’s aims are to provide activities and support which facilitates the development of older immigrant women’s abilities to function in Finland, to improve their capability to manage in everyday life, promote their holistic well-being, as well as to increase the awareness of culturally sensitive elderly care. Some of these activities include basic Finnish language and mathematics courses, exercise and nutrition classes, and a wellbeing discussion group in Somali language, among others.

There have been other organizations in the past who have offered similar activities for Somali women, but the women did not want to participate. This is perhaps one reason which has given rise to one of many misconceptions in Finnish society about Somali women, especially those of the older generations. These include beliefs that Somali women are very passive and do not want to do anything outside of their household duties. However, the project workers at Jade have experienced quite the opposite, especially with regard to physical exercise. During the project, the water exercise classes that have been offered, have been very well-received by the Somali mothers of Jade, as they like to call themselves. In fact, there were so many who wished to participate in the classes, that it was necessary for the group to be split into three parts, with strict time limits set for each.

Oftentimes, we make judgements of others without knowing their background and history. In the case of the Somali mothers, it is perhaps helpful to understand the huge changes they have had to go through in their moving to Finland. Firstly, in most of their cases, as refugees, the movement from their home country was not a choice, but a necessity. Then we can consider the change of lifestyle, from Somalia, where their daily life was filled with a lot of physical activity, to a country with a climate very different to what they have been accustomed to, and which makes moving around difficult. Additionally, there is the challenge to learn a new language and integrate into a new culture, which, if one were to imagine the tables turned, must be quite intimidating –not to mention all of the above with the added factor being of older age in a new country and an entirely different environment. Being overweight is something that is new to many of the Somali mothers, due to the above factors, a well as a change in opportunity for physical activity. The culturally sensitive space and activities offered by Jade Project for the Somali mothers has provided them with a way to empower themselves and to move towards a healthy weight and general wellbeing.

According to Ruth Franco, a project worker at Jade, cultural sensitivity requires that activities are planned with the participation of the service users. In this way, the service users are given the opportunity to convey what elements are important to them in structuring the activities. In the case of Jade Project, the older Somali women, or at least a Somali speaker, were active participants. For the Somali mothers of Jade, it was important for them that their cultural and religious boundaries were respected – that the activities be for women only, with doors closed so that men were not passing by during the exercise classes, that there should be a place available to pray at the prescribed times, and that there should be no music played. This cultural sensitivity is what has been lacking from some other service providers, and may be the reason why they have not been effective in activating clients to participate.

The water exercise classes that Jade Project organized for the Somali mothers were also arranged according to level, as some were absolute beginners, while others had some previous experience. For those without any experience, it was a very big change, and some were even afraid to go in the swimming pool. After the classes, the women were very comfortable in and enjoying the water, and had attained some basic swimming skills. ”They were very appreciative” says Hamdi, ”telling us constantly that ’This is wonderful! We are so happy! Thank you for giving this chance to do this!’”

The water exercise classes were more than just about learning to swim for the Somali mothers. According to the project workers, this has been one of the best activities that the project has used to improve the wellbeing of the women – as swimming is a very good exercise for the age of the service users. However, the classes have also been very meaningful for them. ”It wasn’t only about going swimming”, says Hamdi, ”but a place for them to be free.” Due to the dedication of Jade’s project workers to creating a space where the Somali mothers’ culture and religion was respected, they were able to relax and be themselves, and therefore be more open to learning new things.

It wasn’t always very easy for them. Although they enjoyed the water exercise very much, to comply with all the regulations of the swimming hall, such as showering without a bathing suit, was a very big step to take, and a brave one. However, they were willing go through these things because they really enjoyed the activity, as well as appreciated the efforts that the project workers at Jade had made in order to create a culturally sensitive environment for them.

Jade Project workers Hamdi Moalim and Ruth Franco tell that during the 3 year project, the Somali mothers have come very far on their journey of integration into society in Finland. Whereas before, even to get out of the house to come to Jade was challenging for many of them, they are now willing and interested to do so many other things, though this is not always visible to the mainstream Finnish population. ”I’m so proud of them.” says Hamdi.

Michelle Kaila

Ikääntyminen ja hyvinvointi: Somalialaiset naiset kaipaavat lisää liikuntaa ja toimintaa

"Somalinaiset puistossa."

Kirjoitus julkaistu aluperin Kuuloliiton 85-vuotis juhlablogissa 30.9.2015.

Väestön ikääntyminen puhuttaa Suomea. Maahanmuuttokeskustelu käy kiivaana. Harvoin kuitenkaan kuulemme täällä asuvien ikääntyvien suomeenmuuttajien ajatuksia näistä aiheista. Heiltä ei kysytä sen enempää elämästä, hyvinvoinnista kuin heidän omista tarpeistakaan. Mietinkin, mitä ajatuksia ’hyvinvointi’ herättää ikääntyvien somalialaisten naisten parissa ja mitä he toivoisivat elämältään Suomessa?

Yli 50-vuotiaat somalialaiset naiset edustavat ensimmäistä Suomessa ikääntyvää somalialaissukupolvea.* Tilastokeskuksen mukaan Uudellamaalla heitä asuu yhteensä 362. Ikääntyneille suunnatuissa palveluissa somalit ovat vielä näkymätön ryhmä.

Yhdeksän 54–65-vuotiasta Somaliasta kotoisin olevaa naista istuu pöydän ympärillä. Heistä ensimmäiset muuttivat Suomeen 17 vuotta sitten, uusimmat tulijat ovat asuneet täällä neljä–viisi vuotta. Naiset aloittavat keskustelun kehumalla vuolaasti Suomea ja suomalaisia. He tuntevat olevansa onnekkaita, että ovat löytäneet turvallisen maan elää. He ovat myös kiitollisia siitä tuesta, jota he ovat saaneet suomalaiselta yhteiskunnalta. Palvelut täällä toimivat hyvin. Eräs asia kuitenkin mietityttää naisia: he haluaisivat oppia puhumaan suomea paremmin ja toivovat voivansa olla enemmän hyödyksi.

Vastaukset heijastelevat Sisäministeriön teettämän selvityksen tuloksia vähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa.** Siinä haastatellut ikääntyneet suomeenmuuttajat olivat tyytyväisiä tarjolla oleviin palveluihin; suurimmat ongelmat johtuivat suomeenmuuttajien omasta huonosta kielitaidosta ja epäsuorasti ikääntyneille suunnattujen kielikurssien puutteesta. Toisaalta palvelut eivät olleet kulttuurisensitiivisiä, eli palveluntarjoajilta puuttui osaamista toimia eri kulttuurien kanssa. Kirjoittajat peräänkuuluttavat uutta toimintakulttuuria, jossa asiakkaat kohdattaisiin ja otetaan mukaan palveluiden suunnitteluun.

Omannäköisiä palveluita

Jade on RAY:n rahoittama kolmivuotinen projekti (2013–2015), jonka tavoitteena on edistää Helsingissä asuvien ikääntyvien somalialaisten naisten toimintakykyä. Projekti kuuluu valtakunnalliseen Eloisa ikä –avustusohjelmaan, käytännössä toimintaa pyöritetään Käpyrinne ry:n tiloissa Kantin pysäkillä Töölössä. Kahden vuoden aikana Jade on tavoittanut yhteensä 65 yli 50-vuotiasta somalialaista naista. Heidän kanssa on luotu asiakaslähtöinen toimintamalli ja pyritty lisäämään ikääntyvien somalialaisten naisten näkyvyyttä.

Ideana on, että projektin asiakkaat suunnittelevat toimintaa, joka edistää heidän hyvinvointiaan. Viikoittaiset ryhmät sisältävät liikuntaa, keskustelua, suomen kieltä ja arjen matematiikkaa, sekä tästä syksystä lähtien vesiliikuntaa ja käsitöitä. Lisäksi projektissa on kokeiltu mm. sienestystä, kalastusta, käyty luomutiloilla, ja vietetty suomalaisia ja somalialaisia tapahtumia Kantin pysäkin kantasuomalaisten asukkaiden kanssa. Naiset ovat myös käyneet eduskunnassa tapaamassa kansanedustaja Rakel Hiltusen ja pitäneet puheen pääministeri Alexander Stubbille.

Somalialaiset naiset sanovat Jade-projektin lisänneen heidän hyvinvointiansa. Erityisesti he arvostavat mahdollisuus päästä liikkumaan ja tapaamaan toisia samanikäisiä, joiden kanssa keskustella. Lisäksi heistä on tärkeää saada tarvittaessa apua omalla äidinkielellä virallisten papereiden kanssa. Jadessa he eivät tarvitse omien lasten ja omaisten apua.
Mainitut asiat ovat merkittäviä, sillä ikääntyneille somalialaisille naisille on tarjolla rajoitetusti vaihtoehtoja, joihin he voivat osallistua omista lähtökohdistaan. Hartaasti uskonnolliset naiset eivät liiku miesten kanssa eivätkä musiikin tahdissa. Heille on myös tärkeää noudattaa Islamin mukaisia rukousaikoja. Monissa paikoissa nämä muodostavat liiaksi esteitä osallistumiselle.

”… kun olemme kotona yksin ei hyvä, mutta kun kokoonnumme täällä kaikki äidit, juttelemme mitä olemme tehneet. Se on hyvä. Jos mä jatkaisin kotona, istuisin kotona, tulisi polvikipuja ja niin paljon vaivoja… Mutta nyt olemme täällä ja lähdemme liikkeelle. Se on todella hyvä.” 56-vuotias somalialainen nainen.

Kotimaassa Somaliassa naiset kertovat viettäneensä aktiivista elämää. Arki sisälsi myös paljon liikkumista. Moni eli paimentolaiselämää, mikä tarkoitti sitä, että he rakensivat majoja, hoitivat eläimiä, tekivät käsitöitä ja kantoivat vastuuta ruoanlaitosta sekä perheen pienimmistä. Luonnon kanssa elettiin välittömässä yhteydessä ja esimerkiksi eläimistä osattiin käyttää kaikki mahdolliset osat hyödyksi. Kaupungeissa kasvaneet naiset puolestaan pyörittivät omia bisneksiä tai auttoivat perheiden yrityksen kanssa. Vain harva kävi koulua, mutta arkea se ei haitannut. Päässälasku ja mittaustyöt sujuivat siitä huolimatta.

Suomeen muutto merkitsi suurta elämänmuutosta: päivittäinen liikunta väheni lähiöissä, ruokatarvikkeet haettiin lähikaupasta, ja töitä tai kielikursseja ei ollut tarjolla. Kun kotimaassa ikääntyminen toi arvostusta ja lisää statusta, täällä heille sopivaa toimintaa oli huonosti saatavilla. He kokevat, että täällä heidät nähdään luku- ja kirjoitustaidottomia naisina, joilla ei ole mitään arvokasta annettavana.

Pisimpään Suomessa asuneet kertovat päässeensä kahdelle lyhyelle kielikurssille täällä olon aikana. Ne, jotka ovat asuneet Suomessa vain muutaman vuoden, ovat olleet onnekkaampia. He ovat päässeet luku- ja kirjoitustaidottomille tarkoitetuille kielikursseille, josta he ovat jatkaneet peruskouluun.

Toiveena omien taitojen käyttö

”Mitä minä teen? Se hieman ahdistaa minua, että kukaan ei ole kysynyt. Jos minuun olisi otettu yhteyttä, olisin voinut olla enemmän hyödyksi itselleni ja yhteiskunnalle. Olen pahoillani siitä, että minulle ei koskaan annettu mahdollisuutta.” 60-vuotias somalialainen nainen.

Hyvinvointia pohtivan projektityöntekijän mielessä sanat särähtävät. Naisten käyttämät sanavalinnat ovat muutenkin kovia: toimettomuus, tarpeettomuus ja näkymättömyys. Mietin, miten moni iäkäs ihminen tuntee samoin. Miten monella olisi annettavaa, mutta kukaan ei pysähdy kysymään, mitä haluaisit tehdä?

RAY:n rahoittama ja Vanhustyön keskusliiton hallinnoima Eloisa ikä –avustusohjelmassa on luotu ympäri Suomea toimintamalleja, jotka tukevat erilaisten ikääntyvien ja ikäihmisten osallisuutta ja toimintakykyä. Jaden somalialaiset naiset ovat yksi näistä ryhmistä. Meille työntekijöille tärkein oppimisprosessi on ollut pysähtyminen ja asiakkaan kohtaaminen. Vain näin voimme todella tunnistaa heidän tarpeensa ja etsiä yhdessä toimivia ratkaisuita, jotka tukevat hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Kun Jaden somalialaisilta naisilta kysytään, mitä he haluaisivat tehdä, mieliala nousee. Yksi naisista toivoo oppivansa lisää käsityötaitoja, jotta voisi perustaa yrityksen. Muut yhtyvät keskusteluun ja miettivät, minkälainen voisi olla iäkkäiden oma yritys, jossa myytäisiin käsitöitä tai piirakoita. Jotain sellaista, missä naiset ovat hyviä. Tuekseen he kuitenkin kaipaisivat yritysosaajan. Ehkä jossain hankkeessa tätä ideaa voidaan lähteä kehittämään muidenkin ikääntyvien naisten kanssa.

Tällä viikolla Jadessa kuitenkin alkaa toinen kauan odotettu asia: ikääntyneille naisille tarkoitettu vesiliikuntaryhmä.

*Erityisesti humanitäärisistä syistä tulleiden maahanmuuttajien kohdalla ikääntymisen katsotaan alkavan 50–55-vuotiaana. Syinä tähän on mm. kotimaan alhaisempi eliniänodote, taustalla oleva humanitäärinen kriisi, sekä varttuneella iällä tapahtunut maahanmuutto, joiden uskotaan edistävän vanhenemisen prosesseja.
**Sinikka Törmä, Kari Huotari, Kati Tuokkola ja Sari Pitkänen 2014: Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sisäministeriön julkaisu 14/2014.

Seuraa meitä twitterissä @Jadeprojekti
Lisätietoa Eloisa ikä –avustusohjelmasta: www.eloisaikä.fi

Kirjoittaja: Hanna Rantala, Jade-projekti