Mielen hyvinvointi ja yksinäisyys mietityttävät korona-ajassa

Ikääntyvien pärjäämistä selvittänyt kysely

Olemme neljän geronomiopiskelijan projektiryhmä Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Tehtävänämme oli kurssiprojektina tutustua JADE-toimintakeskuksen ryhmänohjaajien teettämään psykososiaaliseen arviointikyselyyn Vieraskieliset ikääntyvät korona-ajassa, jonka avulla pyrittiin selvittämään, minkälaisia muutoksia asiakkaina olevien ikäihmisten elämässä on tapahtunut koronapandemian aikana ja kuinka he voivat tällä hetkellä. Lisäksi haluttiin tietää, miten JADE:n toiminta on pystynyt tukemaan heidän arjessa jaksamistaan ja kuinka toimintakeskus voisi jatkossa parantaa toimintaa entisestään poikkeustilanteeseen sopivaksi ikäihmisten tarpeet ja toiveet huomioiden. Kysely tehtiin osana JADE:n arviointia joulukuussa 2020.

Aiheeseen tutustuessamme panimme merkille, ettei palveluiden saatavuus ole suinkaan sama asia kuin saavutettavuus. Suomessa kyllä halutaan pitää yllä tasa-arvoa ja tarjota monipuolisia palveluita, mutta vieraskielisiin ikääntyneisiin liittyviä erityispiirteitä ei aina huomioida palveluita suunniteltaessa tai järjestettäessä. Vanhustyön kentälle saadaan tulevaisuudessa yhä enemmän kulttuurisensitiivisiä osaajia, jolloin myös palvelujärjestelmää kehitetään asiakaslähtöisemmäksi. Muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Tällä hetkellä omaisilla, järjestöillä ja vapaaehtoisilla on suuri merkitys vieraskielisen ikääntyneen palveluohjauksessa ja palveluiden saavutettavuuteen liittyvien haasteiden ratkaisuissa. JADEn kyselyvastauksista käy ilmi, että omankieliset ryhmätoiminnot ovat hyvin merkityksellisiä, ja asiakkaat kokevat, että JADEsta saa apua aina tarvitessaan. Ryhmätoiminta mielletään myös hyväksi ympäristöksi käyttää ja opiskella suomen kieltä.

Vaikka suurin osa JADEn teettämään kyselyyn vastanneista kokee jaksavansa vielä ihan hyvin, vastauksista välittyy yksinäisyys, turhautuminen, pelko ja huoli. Korona-ajan rajoitukset ovat vaikuttaneet lähes jokaisen elämään jollain tapaa. Ulkoilu on vähentynyt, elämä koetaan ainakin ajoittain tylsäksi, mieliala ailahtelee ja huoli ryhmätoimintojen ja harrastusten keskeytymisestä ja toisaalta niiden jatkumisesta on suuri. Moni on hyvin harmissaan siitä, ettei voi tavata läheisiään ja ystäviään. Kuitenkin perhe ja uskonto ovat vahvoja tukipilareita vaikeinakin aikoina ja esimerkiksi liikunta, ulkoilu ja tv:n katselu koetaan virkistäväksi. Huomioimme näitä teemoja projektitoteutuksessamme.

"Projektiryhma vierailemassa arabian kielisessa ryhmassa verkonvalityksella."

Ryhmätoiminnassa keskusteltavaksi mielen hyvinvointi

Arviointikyselyyn vastanneet saivat esittää toiveita ryhmässä käsiteltävistä aiheista. Toiveisiin perustuen kokosimme materiaalipaketin, joka sisältää tietoa masennuksesta ja yksinäisyydestä, palveluohjausta, positiiviseen psykologiaan perustuvia keinoja lieventää masennusoireita ja vähentää yksinäisyyttä ja muutamia käytännön harjoituksia mielen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Käytimme esityksessämme selkosuomea ja selkokuvia, jotta kokonaisuus olisi mahdollisimman helposti lähestyttävä ikääntyvän vieraskielisen näkökulmasta ja helppo kääntää ryhmäläisten omalle kielelle.

Ohjasimme kahta eri ryhmää ja meidät otettiin lämpimästi vastaan kummallakin kerralla. Valtaosa JADEn teettämään kyselyyn vastanneista kertoo, että toimintakeskus on kuin toinen koti, sieltä on löytynyt ystäviä ja ryhmissä voi rohkeasti kertoa omista asioistaan omalla kielellä. Myös suomen kielen harjoittelu koettiin tärkeäksi. Yhteisöllisyyden tunne ja avoin ilmapiiri välittyi meillekin oikein hyvin. Jotkut toki olivat luontaisesti enemmän äänessä kuin toiset. Siksi kannustimme ryhmää keskustelemaan ja pyrimme huomioimaan, että jokainen ryhmäläinen tuli kuulluksi.

Ryhmänohjaukset sujuivat hyvin ja meille opiskelijoille oli erityisen hyödyllistä oppia työskentelemään ohjaajan kanssa, joka käänsi puhettamme ryhmäläisten omalle kielelle. Ohjaaja tarkensi joitakin käsitteitä omalle kulttuurille sopivammaksi, minkä kautta ryhmän jäsenet ymmärsivät mistä puhuimme. Yksinäisyys ja masennus eivät olleet kaikille osallistujille välttämättä tuttuja termejä entuudestaan. Ryhmänohjauksessa huomasimme, kuinka tärkeitä selkokielen lisäksi ovat myös selkokuvat, jotka tuottavat hyvää keskustelua. 

Saimme ryhmäläisiltä valtavan hyvää palautetta. Se tietysti lämmitti mieltä, mutta myös vahvisti onnistumisen kokemusta. Ryhmänohjauksissa käyttämillemme materiaaleille oli selkeä tarve ja ryhmäläiset kokivat saaneensa paljon hyödyllistä tietoa. Luovutimme diaesityksen JADEn käyttöön, ja toivomme sen poikivan vielä monia hyviä keskusteluita tulevaisuudessa. Me jatkamme eteenpäin yhtä hienoa kokemusta rikkaampana! Kiitos JADE ja ryhmäläiset! Toivomme kaikille terveyttä ja valoisia ajatuksia! Vaikka ajat on vaikeat, selviämme yhdessä toinen toistamme tukien.

Emmi-Lotta, Jenna, Marjo ja Soile

Ryhmätoimintaa etäyhteyksin – kokemuksia keväältä 2020

"Tervetuloa Jaden luontokerhoon."

JADE-toimintakeskus on kohtaamispaikka ikääntyville maahan muuttaneille ja toiminnan keskiössä on kasvokkainen ohjattu ryhmätoiminta ja vertaisryhmät. Maaliskuun puolivälistä lähtien tämä ryhmätoiminta on kuitenkin ollut muutoksessa, kun Suomi on poikkeusoloissa siirtynyt etäyhteydenpidon aikaan.

Miten luonnistuu ryhmätoiminta etäyhteyksin ikääntyviltä vieraskielisiltä?

Jadessa on otettu kevään aikana käyttöön monia työkaluja ja toimintatapoja mahdollistamaan jäsenten kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Myös ryhmätoimintaan on lähdetty kehittämään ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Ensimmäisenä Jaden jäsenille on tarjottu mahdollisuutta osallistua etänä suomen kielen keskusteluryhmään ja uuteen luontokerhoon.

Toukokuussa käynnistyi kokeiluna yhden viikoittaisen suomen kielen keskusteluryhmän siirtäminen nettiin. Tosin siirtäminen on tässä kohdin ontuva sanavalinta, sillä mistään automatiikasta ei ole kyse. Jo ennen yhtäkään ryhmäkeskustelua jäseniä tuettiin ottamaan käyttöön uusi etäohjelma ja sen käyttöä harjoiteltiin monenkirjavilla taidoilla. Samoin edessä oli keskustelu- ja opetusmateriaalin tuottaminen kokonaan uudelta pohjalta, etävälineen ehdoilla.

Vaativinta etäohjauksessa lienee silti ollut keskustelutilanteen vetäminen. Miten löytää sopiva rytmi ja vaikeustaso ja pitää kaikki osallistujat mukana ja ”samalla sivulla”, kun apuna on livekuva kasvoista etäyhteyden päässä, jos aina sitäkään? Etunamme kokeilussa on ollut etäohjauksen tiimi. Ryhmän keskusteluista on huolehtinut tuttu vapaaehtoinen opettaja, tukenaan omakielinen ryhmänohjaaja. Lisäksi on tarvittu kolmatta tiimiläistä työstämässä uutta sisältöä materiaaliin keskustelujen tahdissa, ikään kuin liitutaulun korvikkeena. Ajatus suomen kielen keskusteluihin etänä on kehittynyt kerta kerralta. Niin materiaalit kuin ohjaajien roolit ovat hakeneet muotoaan. Rutiinien löytyminen on tuonut helpotusta myös jäsenten osallistumiseen. Tässä toki tutut ryhmäläiset ovat olleet avuksi alusta lähtien. Yhteisöllisyys on tärkeää.

Luontokerhokin on käynnistynyt toukokuussa

Luontokerhossa Jade yhteisölle on tarjottu uudenlaista mahdollisuutta hakea virkistystä lähiympäristöstä ja sen luonnosta, poikkeusolojen suomissa puitteissa. Luontokerhoa ei ole lähdetty toteuttamaan etäyhteyksillä, vaan sen toimintamallia on haettu viikoittain vaihtuvilla videotehtävillä, hyödyntäen samalla eri somekanavien vuorovaikutusmahdollisuuksia. Kasvi- ja eläinkuntaa ja muita luonnonilmiöitä löytyy tutustuttavaksi hyvinkin läheltä. Etäohjauksessa kimuranteinta ohjaajaan näkökulmasta onkin toimivien tehtävien ideointi ja soveltuvuus Jaden yhteisön moninaiselle jäsenistölle.

On tärkeää kehittää ja kokeilla erilaisia ryhmäohjauksen etämuotoja. Jadessa on pidettävä aivan erityisesti huolta niiden toimivuudesta ikääntyvien maahan muuttaneiden kohdalla. Digitaidot ja niistä innostuminen ei ole aina helppo yhtälö. Osallistumisen vaivattomuus, kielellinen tuki ja hyvä meininki ovat tässä isossa roolissa. Jadessa ryhmien etäohjauksen kehittäminen ja arviointi jatkuu kesäkuussa. Kuka tietää missä mittakaavassa näitä menetelmiä tarvitaan vielä jatkossa. Siksi on tärkeää pitää digitaitojen ja etäohjauksen osaaminen ja kehittäminen työlistalla, monella tasolla.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Vieraskielisten ikääntyvien tukeminen poikkeusoloissa

"Kukkia maljakossa."

Kevät 2020 jäänee kaikkien mieleen pysyvästi suuren kriisin ja muutoksen aikakautena, kun koronavirus sekoitti koko Suomen maaliskuun puolivälissä. Järjestökentällä se tarkoitti pikaista reagointia ja kevään toimintasuunnitelman muutosta. Jadessa ydintoimintaamme ovat vertaisryhmät ja jokaisen kävijämme kohtaaminen kasvokkain. Pahin pelkomme oli, että uudessa tilanteessa ikääntyvät jäävät yksin koteihinsa vailla tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Siispä meidänkin oli sopeuduttava tilanteeseen ja improvisoitava uusia toimintamuotoja mahdollisimman pian.

Jaden toimintaan koronavirus alkoi vaikuttaa jo ennen kuin se rantautui Suomeen. Kiinankieliset ikääntyvät pelästyivät ja jäivät pois toiminnasta jo tammikuun lopulla, kun virus levisi Wuhanissa. Samoihin aikoihin juhlittiin kiinalaista uutta vuotta, jolloin monet matkustelivat ja pelkäsivät olleensa kontaktissa tartunnan saaneiden kanssa. Silloin me työntekijät yritimme rauhoitella ryhmäläisiä ja kerroimme heille kuinka virusta ei ole Suomessa, ja he voivat turvallisin mielin osallistua toimintaamme. Vaan kuinkas kävikään muutamaa viikkoa myöhemmin…

Maaliskuussa jouduimme muuttamaan koko toimintamallimme parissa päivässä. Piti äkkiä keksiä, miten ikääntyvien vieraskielisten ryhmätoiminta voidaan toteuttaa etäyhteyksin. Sitä emme olleet edes kokeilleet aikaisemmin, koska tiesimme kuinka haastavaa jo älypuhelimen käyttö on monille, puhumattakaan eri sovelluksista ja tietokoneesta. Onneksi kaikille ryhmille oli perustettu WhatsApp -ryhmät jo aikaisemmin ja sitä kautta pystyimme tavoittamaan kävijöistämme suurimman osan. Lisäksi teimme Jaden jäsenille suljetun Facebook-ryhmän, mutta jo sen kohdalla törmäsimme siihen faktaan, että suurin osa ikääntyvistä ei somea käytä eikä se voi olla pääasiallinen viestintäkanavamme.

Viikkojen aikana olemme tajunneet, että digimaailman hienouksien sijaan ryhmänohjaajan puhelinsoitto, kuulumisten kyseleminen ja kuuntelevana korvana oleminen on kaikista tärkeintä ikääntyville kävijöillemme, ja ehdottomasti paras tapa tavoittaa heidät. Monilla ryhmäläisillä on ollut kova tarve puhua ja purkaa sydäntä ohjaajalle kriisitilanteessa. Sosiaalinen eristys on ollut monelle se kaikkein vaikein asia. Toisilla aikaisemmat elämän traumat ovat muistuneet mieleen ja arjen vaikeudet lisääntyneet, kun asioiden hoito on hankaloitunut ja terveyspalveluitakin on karsittu. Kriisi aiheuttaa myös paljon psyykkistä stressiä ja epätietoisuutta, mikä voi heijastua myös fyysisenä oireiluna ja psykososiaalisen tuen tarpeen lisääntymisenä. Tilanne herättää pelkoa ja epävarmuutta vieraskielisissä ikäihmisissä, jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa ja toisten ihmisten avun varassa.

Kriisiaikana Suomen viranomaisten julkaiseman koronatiedon välittäminen Jaden kävijöille on ollut tärkeimpiä tehtäviämme. Omakielisten ryhmänohjaajien merkitys viestinviejinä on ollut korvaamaton. Valmista tiedotusmateriaalia eri kielillä on ollut myös mukavasti saatavilla. Huhtikuussa tekemämme puhelinkyselyn mukaan miltei kaikki ikääntyvät kokevat saaneensa riittävästi tietoa koronasta. Linkki Miten meillä menee? -raporttiin: Miten meillä menee_raportti_final Väitän, että ilman Jaden ja muun järjestökentän aktiivista roolia tiedon välittämisessä moni olisi jäänyt pimentoon Suomea koskevasta uutisoinnista. Moni seuraa myös lähtömaidensa mediaa, jonka tiedotus voi olla osin ristiriidassa Suomen käytäntöjen kanssa. Lisäksi sukulaisten ja tuttavien merkitys tietolähteenä ja arjen apuna korostui kyselyssä. Eri lähteistä saatavan tiedon oikeellisuudesta emme voi olla varmoja, siksi luotettavan tiedon antaminen on meille erityisen tärkeää.

Jaden kevätkausi on lähenemässä loppuaan, mutta ryhmätoiminnan osalta yritämme yhä kehittää uusia ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Touko-kesäkuussa kokeillaan suomen kielen etäopetusta ja vuorovaikutteista luontokerhoa. Kävijämme kaipaavat kuitenkin kovasti normaalia ryhmätoimintaa, vertaistukea ja sosiaalista kanssakäymistä – asioita, joita ei voi saada digiyhteyksien välityksellä. Jännitämme jo sitä, voimmeko avata toimintakeskuksen syksyn tullen. Moni kävijämme kuuluu riskiryhmään, joten toiminta voi palata normaaliin vasta sitten kun se kaikille turvallista. Epävarmuus hankaloittaa toiminnan suunnittelemista; mitä keksimme syksyllä, jos uusi virusaalto hyökkää?

Varmoja olemme vain siitä, että haluamme pitää yhteyttä kävijöihimme tavalla tai toisella. Tiedämme, että jotkin riskiryhmäläiset ovat linnoittautuneet neljän seinän sisälle eivätkä välttämättä uskalla edes ulkoilla tai peloissaan oleva lähiomainen on sen heiltä kieltänyt. On tärkeää, että pystymme puuttumaan tilanteeseen ja puhumaan myös omaisten kanssa. He eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi, että iäkkään omaisen yleiskunto ja henkinen hyvinvointi romahtavat liikkumattomuuden seurauksena.

On myös yksin asuvia iäkkäitä, joilla ei ole lähiomaisia pääkaupunkiseudulla tai edes Suomessa. Näihin henkilöihin yritämme olla tiiviisti yhteydessä puhelimitse ja varmistaa, että heillä on asiat hyvin. Helppoa tilannearvioinnin tekeminen puhelimitse ei kuitenkaan ole. Kokonaiskuva kevään vaikutuksista ihmisten terveyteen selviää meille vasta myöhemmin kun näemme heidät jälleen. Siihen asti tärkein tehtävämme on tarjota kävijöillemme etäyhteyksin tietoa, tukea ja mielekästä tekemistä poikkeusoloissa pärjäämiseksi.

Inka Lehtonen
Koordinaattori

"Ryhmalaisia ulkona pelaamassa."
Vuosi sitten Jadessa nautittiin yhteisestä retkipäivästä Mustasaaressa. Ensi vuonna uudestaan?

Palvelukeskuksen käytön esteettömyys ikääntyneen vieraskielisen näkökulmasta

"Valaistut puut."

Kun esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, puhutaan usein lähinnä fyysisestä esteettömyydestä. Kuitenkin monia ihmisiä koskettaa myös toisenlaiset, ei niin helposti havaittavat esteet heidän liikkuessaan julkisilla paikoilla. Julkiset paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön, mutta välillä kaikki eivät tunne oloaan syystä tai toisesta tervetulleeksi. Esteettömyydellä siis kuvataan usein fyysisiä esteitä kun taas saavutettavuudella yleensä abstrakteja esteitä kuten tiedon saamista tai asenneilmapiiriä.

Kaikille saavutettavissa olevan asian lähtökohtana on suunnittelu. Kun esimerkiksi viestintä suunnitellaan kaikille saavutettavaksi, ei tarvita erillistä selkokielisen viestinnän suunnittelua. Monipuoliset, valittavissa olevat vaihtoehdot tiedonsaantiin ovat saavutettavuuden perusta. Yksilöt voivat tällöin itse valita heille sopivimman tavan saada tietoonsa informaatiota. (Kurppa 2017.) Ikääntyneiden maahan muuttaneiden palvelutarpeista on vielä vähän tietoa. Kielitaidon ollessa heikko vieraassa kulttuurissa syrjäytymisen riski on suuri. Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan lisää myös vieraskielisten tarpeiden huomioimista. Toiveena maahan muuttaneilla usein on tulla osaksi uutta yhteisöä. Parasta siis olisi, jos nykyisiä palveluita voitaisiin monipuolistaa niin, että ne palvelisivat aidosti kaikkia. (Laitinen 2018.)

Kävimme tutustumassa Kampin palvelukeskukseen 26.11.2019, jossa somalinaisten kuntosaliryhmä aloitti syksyllä 2019. Ryhmäläiset koottiin Jade -toimintakeskuksen asiakkaista, jotka olivat toivoneet kuntosalille pääsyä. Islamilaisessa kulttuurissa miehen ja naisen roolit ovat selkeästi eroteltuja. Naiset liikkuvat mielellään omissa ryhmissään (Hallenberg 2014). Tämä erottelu asetti kuntosalille tiettyjä ehtoja. Tilan tuli olla suojaisa, joka mahdollistaa naisten kuntoilun sopivissa varusteissa. Sopivat tilat ja aika löytyivät Kampin palvelukeskuksesta.
Jadessa järjestetään ryhmämuotoista, ohjattua toimintaa omalla kielellä eri ryhmien tarpeet huomioiden sekä yksilön tarpeen huomioivaa neuvontaa ja ohjausta annetaan tarpeen mukaan. Tavoitteena on tukea vieraskielisten ikääntyvien kokonaisvaltaista hyvinvointia, toimijuutta ja osallisuutta Suomessa.

Kampissa sijaitseva palvelukeskus taas on tarkoitettu kaikille iäkkäille ja työttömille kävijöille. Mutta kuinka helposti ikääntynyt vieraskielinen paikan löytää ja tuntee omakseen? Selvitimme tätä esteettömyyskartoituksella, jonka tarkoituksena oli selvittää Kampin palvelukeskuksen tilojen ja tunnelman esteettömyyttä ikääntyneiden vieraskielisten näkökulmasta. Taustamateriaalina kartoitukselle toimi Marja Säikän Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä- kysymyspatteristo (Säikkä 2019).

Kysymyspatteristo pohjautuu Säikän 2018 julkaisemaan Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina YAMK julkaisuun. Tarkastelimme kartoituksessa sosiaalista-, kulttuurista-, hengellistä- sekä kognitiivista esteettömyyttä. Käytännössä esteettömyyskartoitus koostui Kampin palvelukeskuksen tilojen havainnoinnista sekä Jade-toimintakeskuksen asiakkaiden ja työntekijän haastattelusta, lisäksi saimme tilaisuuden keskustella Kampin palvelukeskuksen työntekijän kanssa.

Jaden asiakkaat kokivat palvelukeskuksen ilmapiirin hyväksi. Tähän vaikutti etenkin työntekijöiden lämmin vastaanotto ja kohtaaminen. Kävi ilmi, että ryhmäläiset kaipasivat enemmän tietoa palvelukeskuksessa järjestettävästä toiminnasta. He totesivat, että mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi liikuntaryhmiin saisi olla enemmänkin. Ryhmäläiset olivat kiinnostuneita myös yhteisestä toiminnasta palvelukeskuksen vakikävijöiden kanssa. Asiakkaat kokivat kuntosaliryhmässä käymisen todella hyödyllisenä omalle terveydelle. Tulevaisuus näyttää, millaista yhteistoimintaa jatkossa kehitellään ja kuinka vieraskieliset kokisivat palvelukeskustoiminnan entistä avoimemmaksi. Myös jatkossa on tarpeen toimia avoimuuden vahvistamiseksi sekä kynnysten madaltamiseksi.

Geronomiopiskelijat Tanja Rönkä & Henna Järvinen Metropolia

Lähteet:
Hallenberg, Helena 2014. Sukupuoliroolit ja seksuaalisuuden alue islamissa. Duodecim terveyskirjasto. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.1.2020.

Kurppa, Ari 2017. Saavutettavuus. Invalidiliitto. Saatavana osoitteessa:. Luettu 14.12.2019.

Laitinen, Jaana 2018. Ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä nousee lähivuosina nopeasti. Talentia lehti 5.11.2018. Saatavana osoitteessa: . Luettu 20.12.2019.

Säikkä, Marja 2019. Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä. Saatavana osoitteessa: . Luettu 7.12.2019.

Edunvalvontavaltuutus, edunvalvonta ja hoitotahto ikäihmisen itsemääräämisoikeuden turvana

"Ryhmalaisia infotilaisuudessa."

Jadessa olivat 20.11.2019 yliopistomaailmasta  asiantuntijat  Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Auli Vähäkangas kertomassa Jaden ryhmälle, kuinka he voivat varautua ”vajaakykyisyyteen”. Termillä vajaakykyinen asiantuntijat tarkoittivat henkilön heikentynyttä kykyä tehdä itse päätöksiä, liittyen omien talousasioiden hoitoon tai henkilön varsinaiseen hoitoon. Aihe on tärkeä, vaikka se tuntuu äkkiä ajateltuna kovin vieraalta ja kaukaiselta asialta. Näin ei kuitenkaan ole. Meistä jokainen ikääntyy. Meistä jokainen voi myös joutua onnettomuuteen, jonka seurauksena saatamme menettää niin kognitiivisen – kuin fyysisen toimintakykymme. Voimme myös sairastua muistisairauteen, joka vaikuttaa niin kognitioomme kuin psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyymme.

Asiantuntija kertoi osallistujille edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä tapauksessa, jossa henkilö haluaa valtuuttaa valmiiksi oman lapsensa, puolisonsa tai ystävänsä hoitamaan esimerkiksi taloudellisia tai hoidollisia asioita henkilön oman tilanteen muuttuessa ”vajaakykyiseksi”. Edunvalvontavaltuutuksessa on hyvä huomioida, ettei valtuutus tule voimaan heti kun siinä on nimet alla ja se on lähetetty Maistraattiin, vaan valtuutuksen voimaantuloa haetaan erikseen Maistraatista, kun on sen aika. Aihe herätti kiinnostusta osallistujissa, mutta sai heidät miettimään, mitä jos edunvalvontavaltuutettu käyttää henkilön varoja väärin tai kuolee? Hyvä kysymys eikä lainkaan aiheeton. Varsinkin nykypäivänä ikääntyneiden taloudellinen hyväksikäyttö ei ole kaukaa tempaistu huolenaihe. Asiantuntijan sanoma tässä tilanteessa toi osallistujille mielenrauhan. Asiantuntija painotti, että edunvalvontavaltuutetun tulee toimia aina henkilön etua ajatellen. Edunvalvontavaltuutuksen voi myös purkaa, jos herää epäilys taloudellisesta hyväksikäytöstä. Edunvalvontavaltuutuksen voi purkaa myös, jos henkilön tilanne muuttuu siten, ettei valtuutusta enää tarvita. Jos edunvalvontavaltuutettu kuolee, edunvalvontavaltuutus raukeaa automaattisesti.

Asiantuntija kertoi osallistujille myös hoitotahdosta ja erilaisista hoitotahtojen muodoista. Sanoma olikin, että jos tahdot vaikuttaa omaan hoitoosi tulevaisuudessa, tee se nyt, kun olet vielä terve ja täydessä ymmärryksen tilassa. Muun muassa THL:n sivuilta löytyy hoitotahto-pohja, jossa henkilö voi vaikuttaa siihen, miten hänen elämänsä loppuvaiheen hoito toteutetaan. Haluaako henkilö siis, että hänen elämänsä loppuvaiheessa otetaan enemmän huomioon se, että elinpäiviä pyritään samaan lisää, vai siihen, että henkilön jäljellä olevien päivien ajan, hän saa laadukasta hoitoa. Hoitotahdon tekeminen on varsin monelle kynnyskysymys. Hoitotahto kuitenkin turvaa sen, että henkilön oma tahto saadaan tuotua esille, vaikka henkilö ei enää sitä pystyisi itse kertomaan. Hoitotahdosta on tärkeää kertoa myös omaisille ja hoitohenkilökunnalle siinä vaiheessa, kun henkilö siirtyy pitkäaikaishoivan piiriin. Saimme kuulla myös, mikä on laajennettu hoitotahto. Laajennetun hoitotahdon avulla henkilön on mahdollista vaikuttaa myös siihen, miten esimerkiksi hänen kauneudenhoito tai musiikkimaku tulisi ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun henkilö ei osaa enää itse siitä kertoa hoitajille.

Asiantuntija kertoi kävijöille myös, mikä on edunvalvontavaltuutuksen  ja edunvalvonnan ero. Vaikka näiden helposti ajatellaan olevan yksi ja sama asia, edunvalvontavaltuutuksella ja edunvalvonnalla on selkeä ero. Suurin ero on byrokratia, lisäksi edunvalvontapäätöstä ei voida purkaa. Edunvalvontavaltuutus on aina henkilölle vapaaehtoinen. Edunvalvonta taas ei sitä ole. Edunvalvonta on viimeinen ratkaisu ja toimintakeino, kun huomataan, että henkilö ei ole enää kykenevä hoitamaan esimerkiksi omia laskuasioitaan. Edunvalvonta päätös tehdään käräjäoikeudessa, ja voi olla, että edunvalvoja on yleinen edunvalvoja eli viranomainen tai edunvalvojaksi suostuva omainen. Edunvalvoja pystyy hakemaan tarvittaessa myös sosiaalietuuksia henkilön puolesta.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös lyhyesti kotisaattohoitoa, joka on yleistymässä Suomessa.

 

Sonja,

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Toimintakeskuksen ensimmäinen vuosi

JADE-toimintakeskus muutti uusiin tiloihin Töölössä tasan vuosi sitten ja toiminta avattiin kävijöille elokuussa 2018. Ensimmäinen syksy oli suurten muutosten aikaa, kun jo muutaman vuoden muualla kokoontuneet iäkkäiden vieraskielisten ryhmämme totuttelivat uusiin tiloihin ja ottivat ne pikkuhiljaa omakseen. Muutos ei ollut kaikille helppo, kovasti kaipailtua kuntosalia ei uusista tiloista löytynytkään ja välillä tulijat eksyivät naapurirappuun, josta heidät ystävällisesti saatettiin oikealle ovelle. Jaden ovisummerin löytymisen kanssakin on hapuiltu ja vihaisia naapureita on lepytelty oven raossa useaan kertaan.

Uuteen aikakauteen siirtymistä pyrittiin helpottamaan ottamalla kävijät osaksi muutosta ja muuttoa. Kiinankielinen ryhmä toi mukanaan sisustuskankaita ja auttoi mm. pesemällä ikkunoita ja istuttamalla viherkasveja. Arabiankielisen ryhmän miehet maalasivat seiniä ja kokivat sitä kautta olevansa mukana rakentamassa uutta Jadea. Syksyn mittaan opeteltiin myös kahvinkeittimen käyttöä, kierrätyssääntöjä ja tiskikoneen ihmeellistä maailmaa, eikä suotta. Paras palkinto tehdystä työstä oli jadelaisten huulille kohonnut hymy sekä useaan otteeseen kuultu lausahdus, jonka mukaan toimintakeskus on monelle kuin toinen koti ja ovesta sisään astuessaan tuntee aina olevansa tervetullut, tulee kohdatuksi omana itsenään.

Selatessani kävijätilastoja viimeisen vuoden ajalta hoksasin, että Jaden kävijämäärät ovat lisääntyneet vauhdilla etenkin tämän kevään aikana. Olemme tavoittaneet kaikkiin neljään kieliryhmäämme lisää ikääntyviä, jotka tarvitsevat Jaden kaltaista matalan kynnyksen vertaistoimintaa ikääntymisen mukanaan tuoman näkökulman huomioiden. Kevään aikana uusia jadelaisia on tullut joukkoomme peräti 50 henkilöä! Uudet iäkkäät löytävät meille pääasiassa puskaradion kautta, mutta ilahduttavasti myös sosiaaliohjaajien suorat yhteydenotot meihin päin ovat lisääntyneet ja eniten tukea tarvitsevia on jopa saatettu ovellemme asti, hatunnosto siitä!

Pyrimme jatkuvasti kehittämään Jadesta entistäkin parempaa ikääntyvien vieraskielisten jäsenyhteisöä ja syksylle on luvassa jo lähes 20 viikoittaista ryhmää, joista osa toteutetaan sekä vanhojen että uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Syksyn viikko-ohjelma löytyy jo nettisivuiltamme, käy vilkaisemassa ja tervetuloa moikkaamaan Jaden kevään aikana kasvanutta tiimiä Topeliuksenkadulle!

Inka – Jaden koordinaattori

"Joutsen."

Vieraskielisen ikääntyvän palvelupolku

"Vaalean oranssit gerberat."

Olen ollut viiden viikon työharjoittelussa JADE-toimintakeskuksessa 8.4.2019 alkaen. Harjoitteluni aikana olen selvitellyt, miten ikääntynyt vieraskielinen pääsee hänelle kuuluvien palveluiden pariin. Maahan muuttaneilla asiakkailla on usein palveluihin hakeutumisessa erilaisia esteitä, joita voivat olla muun muassa kieliongelmat, taloudelliset ongelmat, tietämättömyys palveluista tai ennakkoluulot ja luottamuspula viranomaisiin (Castaneda ym. 2012: 161) Heillä voi olla myös suuria haasteita palveluverkoston ymmärtämisessä, palvelupolkujen löytämisessä, palveluiden pariin hakemisessa sekä omien oikeuksien tuntemisessa (Rönkkö 2018: 24). Olisikin hyvä, että palveluita saisi selkokielisinä, mahdollisimman useilla kielillä, sekä kuvallisesti ilmaistuna. Tästä hyötyisivät ihan kaikki ihmiset, eivät ainoastaan ikääntyvät vieraskieliset.

Tänä päivänä ikääntyvien palveluihin ohjaus on pääkaupunkiseudulla keskitetty Seniori-infoon (Helsinki), Nestoriin (Espoo) ja Seniorineuvontaan (Vantaa). Tämän on ajateltu helpottavan sitä, ettei ikääntyvää juoksuteta paikasta toiseen eikä viranomaiselta toiselle, vaan palvelutarpeenarvio voidaan tehdä keskitetysti samassa paikassa. Tämä on hyvä ja helpottaa monen ikääntyvän arkea.

Pääsääntöisesti palvelut ovat suunniteltu suomen tai ruotsin kielellä saataviksi. Olen selvitykseni myötä pohtinut sitä, miksi näissä palveluneuvonnoissa ei ole saatavilla neuvontaa useammilla eri kielillä? Miksi muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä taitavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole töissä näissä palveluneuvonnoissa? Vai eikö heidän suomen kielen taitonsa työnantajan mielestä riitä tähän työhön? Voisiko ajatella, että palveluneuvonnoissa tehtäisiin yhteistyötä työntekijöiden kesken myös kielellisten asioiden suhteen?

Usein ajatellaan, että vieraskielisten omaiset huolehtivat ikääntyvien hyvinvoinnista ja hoitavat palveluihin liittyvät asiat heidän puolestaan. Näin ei kuitenkaan aina ole. Suomessa on yhä useampia yksinäisiä vieraskielisiä ikääntyviä, joilla ei ole omaisia tai muuta tukiverkostoa huolehtimassa heidän hyvinvoinnistaan arjessa. Vieraskielisten ikääntyvien määrä Suomessa kasvaa tasaisella tahdilla, joten vanhustenhuoltoon ja -palveluihin tarvitaan kulttuurista herkkyyttä sekä avoimuutta ja taitoa kohdata eri ryhmiä ja yksilöitä (Heikkinen ym. 2016: 100). Huomasin lukiessani vanhustyöhön liittyvää kirjallisuutta, ettei niissä ollut kuin yksi luku, joka käsitteli vieraskielisiä ikääntyviä ja kulttuurisensitiivisyyttä. Usein luvuissa oli hyvinkin stereotyyppisiä ajatuksia eri kulttuureista, vaikka meidän pitäisi kohdata maahan muuttanut ikääntyvä yksiönä omine erityistarpeineen.

Julkinen ja yksityinen sektori ei aina pysty täyttämään kaikkia vieraskielisten ikääntyvien tarpeita. Järjestöjen ja yhdistysten eli kolmannen sektorin toimijat paikkaavat kiitettävästi näitä aukkoja. Heidän toimintansa on vahvasti asiakaskeskeistä, lisäksi he toimivat vieraskielisten ikääntyneiden äänenä ja osallistumisen kanavana (Virtanen ym. 2011: 8). Olisikin hyvä, jos kaikki eri järjestöt, julkisen ja yksityisen sektorin toimijat, jotka tukevat ikääntyvien maahan muuttaneiden hyvinvointia, toimisivat yhdessä, fokuksena ikääntyneiden maahan muuttajien paremmat elinolosuhteet ja palveluiden ennalta ehkäisevä vaikutus. Palveluiden kehittämisprosessia maahan muuttaneiden ihmisten osalta täytyy viedä eteenpäin. Toimivuuteen ja joustavuuteen perustuva yhteistyö viranomaisten, järjestöjen ja yritysten välillä takaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen onnistumisen parhaiten (Vesterinen 2011: 29). Olen saanut huomata, että työ on hidasta, mutta etenee kuitenkin pikkuhiljaa ja tahtoa löytyy parantaa ikääntyvien arkea.

JADE-toimintakeskuksesta saa ohjaus- ja neuvontapalvelua selkosuomen-, arabian-, kurdin-, somalin-, englannin- ja kiinankielellä. JADE:n tavoitteena on edistää ikääntyvien vieraskielisten osallisuutta ja näkyvyyttä ikääntyvien palveluissa ja toiminta tukee ikääntyvien vieraskielisten kotona asumista mahdollisimman pitkään, sekä lieventää yksinäisyyden kokemusta omankielisen ryhmätoimintaan osallistumisen muodossa. JADE:ssa on hyvä, lämmin ilmapiiri, jossa jokainen kävijä otetaan avosylin vastaan hänen taustastaan riippumatta.

Päivi

"Palvelupolkuja."

Lähteet:

Castaneda, Anu E., Rask, Shadia, Koponen, Päivikki, Mölsä, Mulki & Koskinen, Seppo (2012). Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi – Tutkimus venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisista Suomessa. THL Raportti: 2012_061. Saatavilla myös sähköisesti: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90907/THL_RAP2012_061_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y, Luettu 10.5.2019.

Heikkinen, Eino, Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (2016). Vanheneminen eri kulttuureissa ja etnisissä ryhmissä. Teoksessa Heikkinen, Eino, Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Duodecim

Vesterinen, Marja-Liisa (2011). Teoksessa Vesterinen, Marja-Liisa (toim.): SOTE- ennakointi – sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3. Iisalmi: Painotalo Seiska Oy. Saatavilla myös sähköisesti: http://www.oph.fi/download/133556_sote-ennakointi_loppuraportti.pdf, Luettu 10.5.2019.

Rönkkö, Eva (2018). Moninaisuus ja yhdenvertaisuus. Opas vanhusneuvostoille. Helsinki: Eläkeläiset ry. Saatavana osoitteessa: https://elakelaiset.fi/wp-content/uploads/opas_valmis_netti.pdf, Luettu 13.5.2019.

Virtanen, Petri, Suoheimo, Maria, Lamminmäki, Sara, Ahonen, Päivi & Suokas, Markku (2011). Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekes, Helsinki.

Kuulumisia luovuuden ja liikunnan parista!

"Ulkoliikuntaa kentalla."

Jade II -projektin kiinankieliset ja arabiankieliset asiakkaat lähtivät syyskuun lopussa Kisakeskukseen kahdeksi vuorokaudeksi ihastelemaan syksyä, liikkumaan luonnossa ja käsittelemään luovin menetelmin ikääntymistä uudessa maassa. Leiri toteutettiin yhdessä Eläkeläiset ry:n kanssa. Yhdessä tekeminen ja luonnossa liikkuminen olivat leirin kantavia voimia.

"Ryhmalainen harjoittelemassa kuntoliikkeita."

Liikunnan lisäksi leirin tavoitteena oli käsitellä erilaisilla luovilla menetelmillä omaa elämäntilannetta ja siihen liittyviä tunteita. Kaunis syksy innoitti osallistujia sanoittamaan ikääntyvän maahanmuuttajan ajatuksia tunnekuvissa. Valokuvatyöpajassa osallistujat lähtivät luontoon tunteen ja ajatuksen kanssa. Tehtävänä oli kuvata omaan elämään liittyvää tunnetta tai ajatusta ja esitellä halutessaan ajatuksensa muille. Kuvat ja ajatukset veivät meidät ikääntyvän maahanmuuttajan ajatuksiin.

"Maahanmuuttaja on kuin tama puu. Muiden kanssa taalla, mutta aina erilainen sisalta. - Fadhel"

"Maahanmuuttajan pitaa olla vahva kuin kallio, jotta selviaa elamassa. - Mayada"

"Kun puu katkaistaan, tuntuu, kuin se kuolee. Mutta sitten siita alkaa nousta uutta elamaa. Tata on maahanmuuttajan elama. - Haitham"

Kuvin, runoin ja taiteen avulla voi kuvata jotain sellaista, johon sanat eivät riitä. Asiakkaat työstivät leirin aikana ajatuksia teksteiksi, taiteeksi, kuviksi ja sitä kautta avasivat pohtimaansa muille: mitä on ikääntyä uudessa kotimaassa?  Miten oma elämänhistoria vaikuttaa siihen, mitä nyt ajattelen tai teen?

"Syksyisista lehdista tehtyja taideteoksia."

"Elama on aina kaunis. Se on kuin luonnon kiertokulku: siihen tulee aina uutta, kuin kevaalla luonto uudistuu. - Tahsin"

Leirin vapaa-ajalla asiakkaat saunoivat, kävivät sienestämässä, kuuntelivat musiikkia ja viettivät aikaa yhdessä. Kommelluksilta ei vältytty, mutta kaikki saivat nauttia leiristä omalla tavallaan! Kiitos leiristä kaikille!

"Ryhmalaiset yhteiskuvassa."

Leirin tuotokset esiteltiin Kantin pysäkillä Elämän syksy -tapahtumassa 3.10. Elämän syksy oli Jaden kaikkien kolmen kieliryhmän asiakkaiden ideoima ja toteuttama. Kiinankieliset, arabiankieliset ja somalinkieliset lähtivät innolla mukaan suunnittelemaan juhlaa.

Elämän syksy -juhlassa oli eräs tärkeä erityispiirre: tavoitteena oli, että kukaan ei esiinny, vaan juhla sisältää vain yhteistoiminnallista ohjelmaa. Osallistujat pääsivät mukaan pelkän katselemisen ja kuuntelemisen sijasta!

"Somalialaisten kasitoiden tekoa."

Juhlassa osallistujat saivat tutustua mm. arabialaisen kahvin valmistukseen, opetella shakkia, somalialaisia käsitöitä ja arabiankielisiä kirjaimia, runojen kirjoittamista ja tanssia.

"Juhlaan osallistujia."

Juhlaan oli kutsuttu kaikki ne, joita kiinnostaa kuulla ja nähdä, miltä elämän ihana syksy näyttää ikääntyvän maahanmuuttajan silmin. Juhlaa vietti ainakin sata ikääntyvää maahanmuuttajaa, heidän ystäviään, Jaden yhteistyökumppania, Kantin asukasta ja juhlasta muuten kiinnostunutta.

"Miehet poydan aaressa."

" "

Juhlan tarjoilut olivat ihana sekoitus kaikkien kieliryhmien ruokakulttuureja, juhla oli suurta iloa alusta loppuun. Jos meno hirvitti, rauhallisempaa menoa löytyi somalialaisten käsitöiden parista ja tutkimalla asiakkaiden leirillä ottamia kuvia ja taideteoksia. Iltapäivä huipentui yhteistansseihin, joita kaikki ryhmät ohjasivat.

" "

Juhlasta ei energiaa puuttunut! Tätä on ikääntyvän maahanmuuttajan kaunis elämän syksy: ihana, värikäs ja täynnä elämää!

Suvi

Projektin asiakastyön saavutuksia, oppeja ja suunnanmuutoksia

"Maisemaa veden aarelta."

Olemme projektitiimissä miettineet alusta asti sitä, miten saamme parhaiten kohderyhmämme ikääntyvät maahan muuttaneet eli ryhmäläisemme voimaantumaan yksilöinä ja ryhmänä siten, että heidän hyvinvointinsa ja osallisuutensa voisi parantua projektin aikana mutta myös sen jälkeen. Järjestöissä toteutettava vertaisryhmätoiminta, asiakkaiden hyvinvointiin ja osallisuuteen panostava työ, kotouttaminen ja mielenterveystyö ovat merkittäviä asioita maahan muuttaneen ikäihmisen arjessa. Olemme jatkuvasti ryhmätoimintaa järjestäessä ja yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä pohtineet, miten saamme luotua sellaiset toiminnan puitteet, että ryhmät voivat jatkaa toimintaansa halutessaan myös projektin päättymisen jälkeen. Toiminnalle olisi yhteistyön kautta saatavilla käyttöön tiloja järjestömme omissa toimipisteissä ja esimerkiksi Helsingin kaupungilta Kinaporin palvelukeskuksessa. Ryhmätoiminta ja siihen osallistujat tarvitsevat kuitenkin muutakin kuin kokoontumistilat.

Ikääntyvien ryhmät tarvitsevat jonkun tahon koordinoimaan toimintaa, suunnittelemaan ja järjestämään toimintoja yhdessä heidän kanssaan sekä auttamaan tarvittaessa erilaisissa käytännönjärjestelyissä. Lisäksi ryhmälle tarvitaan sitoutuneet ohjaajat, mieluiten ryhmän omalla äidinkielellä varustettuna. Vapaaehtoisina toimivia vertaisohjaajia on mahtavasta verkostotyöstä huolimatta hankala löytää, erityisesti ikääntyvien ryhmälle, jossa toimintaan sitoutuminen on erittäin tärkeää. Tilanteeseen olemme pyrkineet löytämään ratkaisuja kouluttamalla (Pakolaisavun vertaisohjaajankoulutuksissa) ryhmistä aktiivisia jäseniä vertaisohjaajiksi, tukemalla ja kannustamalla ryhmiä itsenäiseen työskentelyyn, kokeilemalla kiertäviä vastuurooleja ja keskustelun ohjaamista pareittain. Onnistuminen ryhmien itsenäistämisessä on ollut vaihtelevaa ja siitä olemme erityisesti viime kevään jälkeen ottaneet opiksi.

Mikä asiakkaiden arjessa muuttuu projektissa ja sen jälkeen? Mitä muutoksia haluamme saavuttaa?

Asiakkaiden löytäminen ja löytyminen projektiin on aikaa vievä prosessi ja etsivää/löytävää työtä tulisi tehdä kohderyhmämme osalta jatkuvasti. Parhain keino saavuttaa ikääntyvä maahan muuttanut on hänen ystäviensä, tuttaviensa tai yhteisön kautta. Ikääntyvät viettävät suurimman osan ajastaan kotonaan, sillä omakielisiä toimintoja, aktiviteetteja, tuttua ympäristöä ja tuttavia on vain vähän, jos ollenkaan, saatavilla. Usein vain aktiivisimmat päätyvät mukaan tarvitsemaansa toimintaan ja monesti he ovat kohderyhmän nuorimmasta päästä. Etsivään työhön tulisi panostaa valtavasti resursseja ja työaikaa. Siinä kaikista tärkeintä on asiakkaan oma kieli ja aito kohtaaminen. Erilaisilla esitteillä, some-mainoksilla ja äidinkielelle käännetyillä teksteillä ei useinkaan ole haluttua vaikutusta. Ikääntyvät maahan muuttaneet saattavat olla taustastaan riippuen luku- ja kirjoitustaidottomia omalla äidinkielellään ja suomen kielen taitoa ei ole välttämättä saavutettu muutamalla vuosia aikaisemmin käydyllä kielikurssilla. Live-tapaaminen, omakielisen työntekijän puhelinnumero ja asiakkaan rohkaiseminen mukaan ryhmään ovat keskeisiä keinoja saada ryhmätoiminnasta hyötyvä iäkäs mukaan.

Olemme projektin alusta alkaen pyrkineet panostamaan ryhmien kiintymiseen ja jatkuvuuteen, rohkaisemaan ryhmäläisiä ottamaan itse vastuuta ryhmän toiminnasta ja suunnittelemaan kanssamme erilaisia toimintoja. Viimeisen kevään aikana teimme selkeän valinnan ”työntää” kaikkia ryhmiä kohti itsenäistymistä. Tämä toteutettiin tuetusti suunnitellen yhdessä ryhmäläisten kanssa, millaisista asioista voitaisiin itsenäisillä, ilman työntekijää toteutettavilla, ryhmäkerroilla keskustella ja jakamalla vastuita siitä, kuka milloinkin keittää kahvit ja siivoaa tilan ryhmän jälkeen. Kaikki kolme ryhmäämme suhtautuivat itsenäisiin ryhmäkertoihin aluksi neutraalisti, mutta mitä lähemmäs itsenäinen tapaaminen oli tulossa, sitä enemmän saimme, aluksi ohimennen ja myöhemmin suoremmin, kuulla ja nähdä ryhmäläisten kasvavan epävarmuuden. Rohkaisimme ja kannustimme ryhmäläisiä edelleen, keskustelimme asiasta suoraan heidän kanssaan, suunnittelimme toimintaa yhdessä ja panostimme roolitusten jakamiseen. Silti olimme lopulta keväällä siinä pisteessä, että kaikista ryhmistä tuli sama kommentti: ”Emme pärjää ryhmässä ilman teitä. Jos te [ohjaajat], ette ole paikalla, mekään emme halua tulla.”

"Susanna ja ryhmalaiset ulkona."

Muutoksia ilmassa

Projektissa ja erityisesti asiakastyössä pitää olla rohkeutta muuttaa suuntaa tarpeen mukaan. Tällöin on hyvä katsoa taaksepäin ja todeta, että tuon asian olisimme voineet tehdä paremmin. Tai sitten emme olisi voineet tehdä mitään toisin, mutta voimme silti yrittää tehdä asian uudella tavalla. Projektimaailma mahdollistaa nopeidenkin muutosten tekemisen, kunhan ryhmätoiminnan perusta ja toteutus ovat vahvalla pohjalla.

Viesti ryhmäläisiltä oli selkeä ja siitä johdimme tiimissä uuden havainnon. Vaikka ryhmät meidän näkökulmastamme ovat kehittyneet paljon projektin ensimmäisen vuoden aikana, töitä on tehtävä edelleen. Ryhmät eivät ole rakenteeltaan yhtä tiiviitä kuin olimme kuvitelleet ja saattoi olla, että me ohjaajat olimme tuona tärkeänä ”liimana” ryhmäläisten keskuudessa. Päätimme nyt alkavan viimeisen puolen vuoden projektitoimintojen aikana panostaa erityisesti ryhmien kiinteytymiseen ja voimaantumiseen, ryhmäläisten hyvinvointiin ja ryhmissä jaettavaan ja tuotettavaan ilmapiiriin. Siispä takaisin perusteisiin, mutta samalla katsoen tulevaan. Emme ole heittäneet ideaa ryhmien itsenäisistä tapaamisista kokonaan romukoppaan, vaan ajatus kulkee mukana ja jatkamme kokeiluja ryhmien omista lähtökohdista ja kehityksestä käsin.

Kesäkuun alussa syksyn alustavia suunnitelmia ja hahmotelmia tehdessä meille tuli sellainen olo, että olemme kehittyneet tiiminäkin valtavasti suunnittelussa, toiminnan arvioinnissa ja kokonaisuuksien hahmottamisessa. Meillä on nyt syksylle jokaiselle ryhmälle omanlaisensa alustava suunnitelma, jonka pohjalta toimintaa suunnitellaan osallistujien kanssa yhdessä, heidän erityistarpeensa huomioiden. Olemme jakaneet syyskuukausille suuremmat teemat, ja näiden ohella erikseen joillekin viikoille omia pienempiä kokonaisuuksia. Suurempina teemoina ovat mm. Tunteet ikääntymisessä uudessa kotimaassa, Pärjäämisen keinot ja Suomalainen yhteiskunta. Aihekokonaisuuksia on koostettu ryhmäläisten toiveista ja havaitsemistamme tarpeista. Meillä on mukana myös asioita, jotka projektitoiminnan näkökulmasta on välttämätöntä toteuttaa, mutta tapa, tyyli ja lopputulos ovat aina kiinni ryhmäläisistä. Toimintaa suunnitellaan, mukautetaan ja suunnataan ryhmän tarpeiden mukaan.

Tiedämme jo nyt, että syksystä tulee vauhdikas ja tiivis. Hyvin tehdyt suunnitelmat ovat varmasti puoliksi tehty työ, mutta tiedämme senkin, että suunnitelmat muuttuvat lennossa. Ja hyvä niin! Meille tiiminä tärkeintä on tehdä asioita ryhmäläisten kanssa yhdessä, antaa heille avaimia ja mahdollisuuksia päättää ja toteuttaa juuri heille tärkeitä ja mielekkäitä asioita. Monesti työntekijöiden näkökulmasta hieno idea muuttuu ryhmän arjessa toisenlaiseksi, useimmiten vielä paremmaksi ja mielenkiintoisemmaksi vaihtoehdoksi. Toisinaan ryhmät taas yllättävät meidät ihan tavallisilta tuntuvilla ja helposti toteutettavilla toiveilla.

Kaikkein parasta on antaa ryhmille mahdollisuus toteuttaa itseään erilaisissa työpajoissa ja tapahtumissa. Projekti tarjoaa ryhmälle resurssit ja toimintaympäristön, jonka jälkeen työntekijöinä olemme lähinnä apuhenkilöiden roolissa, taustalla katselemassa ja ihastelemassa upeasti rakennettua ja toimivaa kokonaisuutta. Näitä hetkiä on tullut vastaan viime kevään ja sitä edeltävän vuoden aikana toistuvasti, ja niille annetaan jälleen tilaa tulevana syksynä. Kannattaa laittaa kalenteriin jo päivämäärä tiistai 3.10., jolloin Kantista kajahtaa! Tähän Vanhustenviikolle suunniteltuun tapahtumaan toivotamme jo kaikki tervetulleeksi! Tapahtuman sisältö on vielä meillekin tuntematon 😉

Susanna

Mielekäs elämä Suomessa kootaan pienistä palasista täältä ja maailmalta

"Kudottu teos."

Opinnäytetyön toteuttaminen (Johanna Aunola, Meri-Maaria Mensonen & Anna Heinonen, Metropolia AMK)

Ikääntyneiden maahanmuuttajien mielekäs elämä Suomessa kootaan pienistä palasista täältä ja maailmalta

Ikääntyneiden maahanmuuttajien mielekäs elämä Suomessa rakentuu tavallisista asioista, kuten sujuvasta arjesta, yhteisöllisyydestä ja turvallisuuden tunteesta. Suomi tarjoaa paljon hyviä asioita, vaikka omien läheisten saaminen tänne ei aina olekaan helppoa, saati mahdollista. Vieraassa yhteiskunnassa esimerkiksi sotaa ja vainoa pakoon lähteneet ikääntyneet kokevat usein olevansa kuin juuriltaan revittyjä puita, jotka on istutettu uuteen paikkaan. Voimaantumiseen he tarvitsevat monenlaista tukea.

Kielitaidottomana maahanmuuttajana vieraassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa ikääntyneiden avun tarve on suuri. Uusien ihmissuhteiden solmiminen ja hyväksytyksi tulemisen kokemus omana itsenään ovat tärkeitä kotoutumisen onnistumiseksi. Kotoutumisen onnistuminen riippuu myös siitä, onko asuminen Suomessa omaehtoista ja suunniteltua vai pakon sanelemaa. Kolmen Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijan yhteisessä opinnäytetyössä tartutaan aiheeseen arabian- ja kiinankielisten maahanmuuttajien kokemusten kautta ja selvitetään miten eri lähtökohdista ja syistä Suomeen muuttaneet ikääntyneet kokevat mielekkään elämän elementit omassa arjessaan.

Tutkimukseen haastateltiin kuutta (6) sekä arabian-, että mandariinikiinankielistä ikääntynyttä. Tutkimuksessa haettiin vastauksia esimerkiksi siihen, mitä toiveita, tarpeita ja odotuksia ikääntyneillä on tarjolla olevien ja kotoutumista edistävien ja tukevien palveluiden suhteen. Lisäksi selvitettiin, mitä haastateltavat itse ovat valmiita tekemään oman mielekkään elämän ylläpitämiseksi ja edistämiseksi, ja miten ikääntyneet näkevät tulevaisuutensa nykyisessä kotimaassa Suomessa.

Tutkimuksen myötä opiskelijat tutustuivat eri lähtökohdista ja syistä Suomeen muuttaneisiin ikääntyneisiin miehiin ja naisiin. Haastattelutilanteet olivat vuorovaikutteisia ja nostattivat vilkasta keskustelua aiheen ympärillä. Haastateltavien tapaaminen kahteen kertaan syvensi molemminpuolisen luottamuksen tunnetta. Opiskelijoiden työtä ohjasi kulttuurisensitiivisyys ja aito mielenkiinto monikulttuurisuutta kohtaan.

Tutkimus on nyt jo osoittanut, että esimerkiksi ikä, ikääntyminen ja vanhuus nähdään eri tavalla eri kulttuureissa. Myös avun tarve, sen pyytäminen ja saaminen koetaan eri tavalla riippuen esimerkiksi ikääntyneen kulttuurisesta, sosiaalisesta ja maantieteellisestä ympäristöstä.

Tutkimuksen lopulliset tulokset ovat luettavissa myöhemmin syksyllä tällä sivustolla.

Johanna Aunola

" "

(Anna, Johanna ja Meri)