Ryhmätoimintaa etäyhteyksin – kokemuksia keväältä 2020

JADE-toimintakeskus on kohtaamispaikka ikääntyville maahan muuttaneille ja toiminnan keskiössä on kasvokkainen ohjattu ryhmätoiminta ja vertaisryhmät. Maaliskuun puolivälistä lähtien tämä ryhmätoiminta on kuitenkin ollut muutoksessa, kun Suomi on poikkeusoloissa siirtynyt etäyhteydenpidon aikaan.

Miten luonnistuu ryhmätoiminta etäyhteyksin ikääntyviltä vieraskielisiltä?

Jadessa on otettu kevään aikana käyttöön monia työkaluja ja toimintatapoja mahdollistamaan jäsenten kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Myös ryhmätoimintaan on lähdetty kehittämään ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Ensimmäisenä Jaden jäsenille on tarjottu mahdollisuutta osallistua etänä suomen kielen keskusteluryhmään ja uuteen luontokerhoon.

Toukokuussa käynnistyi kokeiluna yhden viikoittaisen suomen kielen keskusteluryhmän siirtäminen nettiin. Tosin siirtäminen on tässä kohdin ontuva sanavalinta, sillä mistään automatiikasta ei ole kyse. Jo ennen yhtäkään ryhmäkeskustelua jäseniä tuettiin ottamaan käyttöön uusi etäohjelma ja sen käyttöä harjoiteltiin monenkirjavilla taidoilla. Samoin edessä oli keskustelu- ja opetusmateriaalin tuottaminen kokonaan uudelta pohjalta, etävälineen ehdoilla.

Vaativinta etäohjauksessa lienee silti ollut keskustelutilanteen vetäminen. Miten löytää sopiva rytmi ja vaikeustaso ja pitää kaikki osallistujat mukana ja ”samalla sivulla”, kun apuna on livekuva kasvoista etäyhteyden päässä, jos aina sitäkään? Etunamme kokeilussa on ollut etäohjauksen tiimi. Ryhmän keskusteluista on huolehtinut tuttu vapaaehtoinen opettaja, tukenaan omakielinen ryhmänohjaaja. Lisäksi on tarvittu kolmatta tiimiläistä työstämässä uutta sisältöä materiaaliin keskustelujen tahdissa, ikään kuin liitutaulun korvikkeena. Ajatus suomen kielen keskusteluihin etänä on kehittynyt kerta kerralta. Niin materiaalit kuin ohjaajien roolit ovat hakeneet muotoaan. Rutiinien löytyminen on tuonut helpotusta myös jäsenten osallistumiseen. Tässä toki tutut ryhmäläiset ovat olleet avuksi alusta lähtien. Yhteisöllisyys on tärkeää.

Luontokerhokin on käynnistynyt toukokuussa

Luontokerhossa Jade yhteisölle on tarjottu uudenlaista mahdollisuutta hakea virkistystä lähiympäristöstä ja sen luonnosta, poikkeusolojen suomissa puitteissa. Luontokerhoa ei ole lähdetty toteuttamaan etäyhteyksillä, vaan sen toimintamallia on haettu viikoittain vaihtuvilla videotehtävillä, hyödyntäen samalla eri somekanavien vuorovaikutusmahdollisuuksia. Kasvi- ja eläinkuntaa ja muita luonnonilmiöitä löytyy tutustuttavaksi hyvinkin läheltä. Etäohjauksessa kimuranteinta ohjaajaan näkökulmasta onkin toimivien tehtävien ideointi ja soveltuvuus Jaden yhteisön moninaiselle jäsenistölle.

On tärkeää kehittää ja kokeilla erilaisia ryhmäohjauksen etämuotoja. Jadessa on pidettävä aivan erityisesti huolta niiden toimivuudesta ikääntyvien maahan muuttaneiden kohdalla. Digitaidot ja niistä innostuminen ei ole aina helppo yhtälö. Osallistumisen vaivattomuus, kielellinen tuki ja hyvä meininki ovat tässä isossa roolissa. Jadessa ryhmien etäohjauksen kehittäminen ja arviointi jatkuu kesäkuussa. Kuka tietää missä mittakaavassa näitä menetelmiä tarvitaan vielä jatkossa. Siksi on tärkeää pitää digitaitojen ja etäohjauksen osaaminen ja kehittäminen työlistalla, monella tasolla.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Vieraskielisten ikääntyvien tukeminen poikkeusoloissa

Kevät 2020 jäänee kaikkien mieleen pysyvästi suuren kriisin ja muutoksen aikakautena, kun koronavirus sekoitti koko Suomen maaliskuun puolivälissä. Järjestökentällä se tarkoitti pikaista reagointia ja kevään toimintasuunnitelman muutosta. Jadessa ydintoimintaamme ovat vertaisryhmät ja jokaisen kävijämme kohtaaminen kasvokkain. Pahin pelkomme oli, että uudessa tilanteessa ikääntyvät jäävät yksin koteihinsa vailla tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Siispä meidänkin oli sopeuduttava tilanteeseen ja improvisoitava uusia toimintamuotoja mahdollisimman pian.

Jaden toimintaan koronavirus alkoi vaikuttaa jo ennen kuin se rantautui Suomeen. Kiinankieliset ikääntyvät pelästyivät ja jäivät pois toiminnasta jo tammikuun lopulla, kun virus levisi Wuhanissa. Samoihin aikoihin juhlittiin kiinalaista uutta vuotta, jolloin monet matkustelivat ja pelkäsivät olleensa kontaktissa tartunnan saaneiden kanssa. Silloin me työntekijät yritimme rauhoitella ryhmäläisiä ja kerroimme heille kuinka virusta ei ole Suomessa, ja he voivat turvallisin mielin osallistua toimintaamme. Vaan kuinkas kävikään muutamaa viikkoa myöhemmin…

Maaliskuussa jouduimme muuttamaan koko toimintamallimme parissa päivässä. Piti äkkiä keksiä, miten ikääntyvien vieraskielisten ryhmätoiminta voidaan toteuttaa etäyhteyksin. Sitä emme olleet edes kokeilleet aikaisemmin, koska tiesimme kuinka haastavaa jo älypuhelimen käyttö on monille, puhumattakaan eri sovelluksista ja tietokoneesta. Onneksi kaikille ryhmille oli perustettu WhatsApp -ryhmät jo aikaisemmin ja sitä kautta pystyimme tavoittamaan kävijöistämme suurimman osan. Lisäksi teimme Jaden jäsenille suljetun Facebook-ryhmän, mutta jo sen kohdalla törmäsimme siihen faktaan, että suurin osa ikääntyvistä ei somea käytä eikä se voi olla pääasiallinen viestintäkanavamme.

Viikkojen aikana olemme tajunneet, että digimaailman hienouksien sijaan ryhmänohjaajan puhelinsoitto, kuulumisten kyseleminen ja kuuntelevana korvana oleminen on kaikista tärkeintä ikääntyville kävijöillemme, ja ehdottomasti paras tapa tavoittaa heidät. Monilla ryhmäläisillä on ollut kova tarve puhua ja purkaa sydäntä ohjaajalle kriisitilanteessa. Sosiaalinen eristys on ollut monelle se kaikkein vaikein asia. Toisilla aikaisemmat elämän traumat ovat muistuneet mieleen ja arjen vaikeudet lisääntyneet, kun asioiden hoito on hankaloitunut ja terveyspalveluitakin on karsittu. Kriisi aiheuttaa myös paljon psyykkistä stressiä ja epätietoisuutta, mikä voi heijastua myös fyysisenä oireiluna ja psykososiaalisen tuen tarpeen lisääntymisenä. Tilanne herättää pelkoa ja epävarmuutta vieraskielisissä ikäihmisissä, jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa ja toisten ihmisten avun varassa.

Kriisiaikana Suomen viranomaisten julkaiseman koronatiedon välittäminen Jaden kävijöille on ollut tärkeimpiä tehtäviämme. Omakielisten ryhmänohjaajien merkitys viestinviejinä on ollut korvaamaton. Valmista tiedotusmateriaalia eri kielillä on ollut myös mukavasti saatavilla. Huhtikuussa tekemämme puhelinkyselyn mukaan miltei kaikki ikääntyvät kokevat saaneensa riittävästi tietoa koronasta. Linkki Miten meillä menee? -raporttiin: Miten meillä menee_raportti_final Väitän, että ilman Jaden ja muun järjestökentän aktiivista roolia tiedon välittämisessä moni olisi jäänyt pimentoon Suomea koskevasta uutisoinnista. Moni seuraa myös lähtömaidensa mediaa, jonka tiedotus voi olla osin ristiriidassa Suomen käytäntöjen kanssa. Lisäksi sukulaisten ja tuttavien merkitys tietolähteenä ja arjen apuna korostui kyselyssä. Eri lähteistä saatavan tiedon oikeellisuudesta emme voi olla varmoja, siksi luotettavan tiedon antaminen on meille erityisen tärkeää.

Jaden kevätkausi on lähenemässä loppuaan, mutta ryhmätoiminnan osalta yritämme yhä kehittää uusia ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Touko-kesäkuussa kokeillaan suomen kielen etäopetusta ja vuorovaikutteista luontokerhoa. Kävijämme kaipaavat kuitenkin kovasti normaalia ryhmätoimintaa, vertaistukea ja sosiaalista kanssakäymistä – asioita, joita ei voi saada digiyhteyksien välityksellä. Jännitämme jo sitä, voimmeko avata toimintakeskuksen syksyn tullen. Moni kävijämme kuuluu riskiryhmään, joten toiminta voi palata normaaliin vasta sitten kun se kaikille turvallista. Epävarmuus hankaloittaa toiminnan suunnittelemista; mitä keksimme syksyllä, jos uusi virusaalto hyökkää?

Varmoja olemme vain siitä, että haluamme pitää yhteyttä kävijöihimme tavalla tai toisella. Tiedämme, että jotkin riskiryhmäläiset ovat linnoittautuneet neljän seinän sisälle eivätkä välttämättä uskalla edes ulkoilla tai peloissaan oleva lähiomainen on sen heiltä kieltänyt. On tärkeää, että pystymme puuttumaan tilanteeseen ja puhumaan myös omaisten kanssa. He eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi, että iäkkään omaisen yleiskunto ja henkinen hyvinvointi romahtavat liikkumattomuuden seurauksena.

On myös yksin asuvia iäkkäitä, joilla ei ole lähiomaisia pääkaupunkiseudulla tai edes Suomessa. Näihin henkilöihin yritämme olla tiiviisti yhteydessä puhelimitse ja varmistaa, että heillä on asiat hyvin. Helppoa tilannearvioinnin tekeminen puhelimitse ei kuitenkaan ole. Kokonaiskuva kevään vaikutuksista ihmisten terveyteen selviää meille vasta myöhemmin kun näemme heidät jälleen. Siihen asti tärkein tehtävämme on tarjota kävijöillemme etäyhteyksin tietoa, tukea ja mielekästä tekemistä poikkeusoloissa pärjäämiseksi.

Inka Lehtonen
Koordinaattori

Vuosi sitten Jadessa nautittiin yhteisestä retkipäivästä Mustasaaressa. Ensi vuonna uudestaan?

 

 

Palvelukeskuksen käytön esteettömyys ikääntyneen vieraskielisen näkökulmasta

Kun esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, puhutaan usein lähinnä fyysisestä esteettömyydestä. Kuitenkin monia ihmisiä koskettaa myös toisenlaiset, ei niin helposti havaittavat esteet heidän liikkuessaan julkisilla paikoilla. Julkiset paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön, mutta välillä kaikki eivät tunne oloaan syystä tai toisesta tervetulleeksi. Esteettömyydellä siis kuvataan usein fyysisiä esteitä kun taas saavutettavuudella yleensä abstrakteja esteitä kuten tiedon saamista tai asenneilmapiiriä.

Kaikille saavutettavissa olevan asian lähtökohtana on suunnittelu. Kun esimerkiksi viestintä suunnitellaan kaikille saavutettavaksi, ei tarvita erillistä selkokielisen viestinnän suunnittelua. Monipuoliset, valittavissa olevat vaihtoehdot tiedonsaantiin ovat saavutettavuuden perusta. Yksilöt voivat tällöin itse valita heille sopivimman tavan saada tietoonsa informaatiota. (Kurppa 2017.) Ikääntyneiden maahan muuttaneiden palvelutarpeista on vielä vähän tietoa. Kielitaidon ollessa heikko vieraassa kulttuurissa syrjäytymisen riski on suuri. Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan lisää myös vieraskielisten tarpeiden huomioimista. Toiveena maahan muuttaneilla usein on tulla osaksi uutta yhteisöä. Parasta siis olisi, jos nykyisiä palveluita voitaisiin monipuolistaa niin, että ne palvelisivat aidosti kaikkia. (Laitinen 2018.)

Kävimme tutustumassa Kampin palvelukeskukseen 26.11.2019, jossa somalinaisten kuntosaliryhmä aloitti syksyllä 2019. Ryhmäläiset koottiin Jade -toimintakeskuksen asiakkaista, jotka olivat toivoneet kuntosalille pääsyä. Islamilaisessa kulttuurissa miehen ja naisen roolit ovat selkeästi eroteltuja. Naiset liikkuvat mielellään omissa ryhmissään (Hallenberg 2014). Tämä erottelu asetti kuntosalille tiettyjä ehtoja. Tilan tuli olla suojaisa, joka mahdollistaa naisten kuntoilun sopivissa varusteissa. Sopivat tilat ja aika löytyivät Kampin palvelukeskuksesta.
Jadessa järjestetään ryhmämuotoista, ohjattua toimintaa omalla kielellä eri ryhmien tarpeet huomioiden sekä yksilön tarpeen huomioivaa neuvontaa ja ohjausta annetaan tarpeen mukaan. Tavoitteena on tukea vieraskielisten ikääntyvien kokonaisvaltaista hyvinvointia, toimijuutta ja osallisuutta Suomessa.

Kampissa sijaitseva palvelukeskus taas on tarkoitettu kaikille iäkkäille ja työttömille kävijöille. Mutta kuinka helposti ikääntynyt vieraskielinen paikan löytää ja tuntee omakseen? Selvitimme tätä esteettömyyskartoituksella, jonka tarkoituksena oli selvittää Kampin palvelukeskuksen tilojen ja tunnelman esteettömyyttä ikääntyneiden vieraskielisten näkökulmasta. Taustamateriaalina kartoitukselle toimi Marja Säikän Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä- kysymyspatteristo (Säikkä 2019).

Kysymyspatteristo pohjautuu Säikän 2018 julkaisemaan Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina YAMK julkaisuun. Tarkastelimme kartoituksessa sosiaalista-, kulttuurista-, hengellistä- sekä kognitiivista esteettömyyttä. Käytännössä esteettömyyskartoitus koostui Kampin palvelukeskuksen tilojen havainnoinnista sekä Jade-toimintakeskuksen asiakkaiden ja työntekijän haastattelusta, lisäksi saimme tilaisuuden keskustella Kampin palvelukeskuksen työntekijän kanssa.

Jaden asiakkaat kokivat palvelukeskuksen ilmapiirin hyväksi. Tähän vaikutti etenkin työntekijöiden lämmin vastaanotto ja kohtaaminen. Kävi ilmi, että ryhmäläiset kaipasivat enemmän tietoa palvelukeskuksessa järjestettävästä toiminnasta. He totesivat, että mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi liikuntaryhmiin saisi olla enemmänkin. Ryhmäläiset olivat kiinnostuneita myös yhteisestä toiminnasta palvelukeskuksen vakikävijöiden kanssa. Asiakkaat kokivat kuntosaliryhmässä käymisen todella hyödyllisenä omalle terveydelle. Tulevaisuus näyttää, millaista yhteistoimintaa jatkossa kehitellään ja kuinka vieraskieliset kokisivat palvelukeskustoiminnan entistä avoimemmaksi. Myös jatkossa on tarpeen toimia avoimuuden vahvistamiseksi sekä kynnysten madaltamiseksi.

Geronomiopiskelijat Tanja Rönkä & Henna Järvinen Metropolia

Lähteet:
Hallenberg, Helena 2014. Sukupuoliroolit ja seksuaalisuuden alue islamissa. Duodecim terveyskirjasto. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.1.2020.

Kurppa, Ari 2017. Saavutettavuus. Invalidiliitto. Saatavana osoitteessa:. Luettu 14.12.2019.

Laitinen, Jaana 2018. Ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä nousee lähivuosina nopeasti. Talentia lehti 5.11.2018. Saatavana osoitteessa: . Luettu 20.12.2019.

Säikkä, Marja 2019. Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä. Saatavana osoitteessa: . Luettu 7.12.2019.

Edunvalvontavaltuutus, edunvalvonta ja hoitotahto ikäihmisen itsemääräämisoikeuden turvana

Jadessa olivat 20.11.2019 yliopistomaailmasta  asiantuntijat  Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Auli Vähäkangas kertomassa Jaden ryhmälle, kuinka he voivat varautua ”vajaakykyisyyteen”. Termillä vajaakykyinen asiantuntijat tarkoittivat henkilön heikentynyttä kykyä tehdä itse päätöksiä, liittyen omien talousasioiden hoitoon tai henkilön varsinaiseen hoitoon. Aihe on tärkeä, vaikka se tuntuu äkkiä ajateltuna kovin vieraalta ja kaukaiselta asialta. Näin ei kuitenkaan ole. Meistä jokainen ikääntyy. Meistä jokainen voi myös joutua onnettomuuteen, jonka seurauksena saatamme menettää niin kognitiivisen – kuin fyysisen toimintakykymme. Voimme myös sairastua muistisairauteen, joka vaikuttaa niin kognitioomme kuin psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyymme.

Asiantuntija kertoi osallistujille edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä tapauksessa, jossa henkilö haluaa valtuuttaa valmiiksi oman lapsensa, puolisonsa tai ystävänsä hoitamaan esimerkiksi taloudellisia tai hoidollisia asioita henkilön oman tilanteen muuttuessa ”vajaakykyiseksi”. Edunvalvontavaltuutuksessa on hyvä huomioida, ettei valtuutus tule voimaan heti kun siinä on nimet alla ja se on lähetetty Maistraattiin, vaan valtuutuksen voimaantuloa haetaan erikseen Maistraatista, kun on sen aika. Aihe herätti kiinnostusta osallistujissa, mutta sai heidät miettimään, mitä jos edunvalvontavaltuutettu käyttää henkilön varoja väärin tai kuolee? Hyvä kysymys eikä lainkaan aiheeton. Varsinkin nykypäivänä ikääntyneiden taloudellinen hyväksikäyttö ei ole kaukaa tempaistu huolenaihe. Asiantuntijan sanoma tässä tilanteessa toi osallistujille mielenrauhan. Asiantuntija painotti, että edunvalvontavaltuutetun tulee toimia aina henkilön etua ajatellen. Edunvalvontavaltuutuksen voi myös purkaa, jos herää epäilys taloudellisesta hyväksikäytöstä. Edunvalvontavaltuutuksen voi purkaa myös, jos henkilön tilanne muuttuu siten, ettei valtuutusta enää tarvita. Jos edunvalvontavaltuutettu kuolee, edunvalvontavaltuutus raukeaa automaattisesti.

Asiantuntija kertoi osallistujille myös hoitotahdosta ja erilaisista hoitotahtojen muodoista. Sanoma olikin, että jos tahdot vaikuttaa omaan hoitoosi tulevaisuudessa, tee se nyt, kun olet vielä terve ja täydessä ymmärryksen tilassa. Muun muassa THL:n sivuilta löytyy hoitotahto-pohja, jossa henkilö voi vaikuttaa siihen, miten hänen elämänsä loppuvaiheen hoito toteutetaan. Haluaako henkilö siis, että hänen elämänsä loppuvaiheessa otetaan enemmän huomioon se, että elinpäiviä pyritään samaan lisää, vai siihen, että henkilön jäljellä olevien päivien ajan, hän saa laadukasta hoitoa. Hoitotahdon tekeminen on varsin monelle kynnyskysymys. Hoitotahto kuitenkin turvaa sen, että henkilön oma tahto saadaan tuotua esille, vaikka henkilö ei enää sitä pystyisi itse kertomaan. Hoitotahdosta on tärkeää kertoa myös omaisille ja hoitohenkilökunnalle siinä vaiheessa, kun henkilö siirtyy pitkäaikaishoivan piiriin. Saimme kuulla myös, mikä on laajennettu hoitotahto. Laajennetun hoitotahdon avulla henkilön on mahdollista vaikuttaa myös siihen, miten esimerkiksi hänen kauneudenhoito tai musiikkimaku tulisi ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun henkilö ei osaa enää itse siitä kertoa hoitajille.

Asiantuntija kertoi kävijöille myös, mikä on edunvalvontavaltuutuksen  ja edunvalvonnan ero. Vaikka näiden helposti ajatellaan olevan yksi ja sama asia, edunvalvontavaltuutuksella ja edunvalvonnalla on selkeä ero. Suurin ero on byrokratia, lisäksi edunvalvontapäätöstä ei voida purkaa. Edunvalvontavaltuutus on aina henkilölle vapaaehtoinen. Edunvalvonta taas ei sitä ole. Edunvalvonta on viimeinen ratkaisu ja toimintakeino, kun huomataan, että henkilö ei ole enää kykenevä hoitamaan esimerkiksi omia laskuasioitaan. Edunvalvonta päätös tehdään käräjäoikeudessa, ja voi olla, että edunvalvoja on yleinen edunvalvoja eli viranomainen tai edunvalvojaksi suostuva omainen. Edunvalvoja pystyy hakemaan tarvittaessa myös sosiaalietuuksia henkilön puolesta.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös lyhyesti kotisaattohoitoa, joka on yleistymässä Suomessa.

 

Sonja,

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Toimintakeskuksen ensimmäinen vuosi

Alppiruusu

JADE-toimintakeskus muutti uusiin tiloihin Töölössä tasan vuosi sitten ja toiminta avattiin kävijöille elokuussa 2018. Ensimmäinen syksy oli suurten muutosten aikaa, kun jo muutaman vuoden muualla kokoontuneet iäkkäiden vieraskielisten ryhmämme totuttelivat uusiin tiloihin ja ottivat ne pikkuhiljaa omakseen. Muutos ei ollut kaikille helppo, kovasti kaipailtua kuntosalia ei uusista tiloista löytynytkään ja välillä tulijat eksyivät naapurirappuun, josta heidät ystävällisesti saatettiin oikealle ovelle. Jaden ovisummerin löytymisen kanssakin on hapuiltu ja vihaisia naapureita on lepytelty oven raossa useaan kertaan.

Uuteen aikakauteen siirtymistä pyrittiin helpottamaan ottamalla kävijät osaksi muutosta ja muuttoa. Kiinankielinen ryhmä toi mukanaan sisustuskankaita ja auttoi mm. pesemällä ikkunoita ja istuttamalla viherkasveja. Arabiankielisen ryhmän miehet maalasivat seiniä ja kokivat sitä kautta olevansa mukana rakentamassa uutta Jadea. Syksyn mittaan opeteltiin myös kahvinkeittimen käyttöä, kierrätyssääntöjä ja tiskikoneen ihmeellistä maailmaa, eikä suotta. Paras palkinto tehdystä työstä oli jadelaisten huulille kohonnut hymy sekä useaan otteeseen kuultu lausahdus, jonka mukaan toimintakeskus on monelle kuin toinen koti ja ovesta sisään astuessaan tuntee aina olevansa tervetullut, tulee kohdatuksi omana itsenään.

Selatessani kävijätilastoja viimeisen vuoden ajalta hoksasin, että Jaden kävijämäärät ovat lisääntyneet vauhdilla etenkin tämän kevään aikana. Olemme tavoittaneet kaikkiin neljään kieliryhmäämme lisää ikääntyviä, jotka tarvitsevat Jaden kaltaista matalan kynnyksen vertaistoimintaa ikääntymisen mukanaan tuoman näkökulman huomioiden. Kevään aikana uusia jadelaisia on tullut joukkoomme peräti 50 henkilöä! Uudet iäkkäät löytävät meille pääasiassa puskaradion kautta, mutta ilahduttavasti myös sosiaaliohjaajien suorat yhteydenotot meihin päin ovat lisääntyneet ja eniten tukea tarvitsevia on jopa saatettu ovellemme asti, hatunnosto siitä!

Pyrimme jatkuvasti kehittämään Jadesta entistäkin parempaa ikääntyvien vieraskielisten jäsenyhteisöä ja syksylle on luvassa jo lähes 20 viikoittaista ryhmää, joista osa toteutetaan sekä vanhojen että uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Syksyn viikko-ohjelma löytyy jo nettisivuiltamme, käy vilkaisemassa ja tervetuloa moikkaamaan Jaden kevään aikana kasvanutta tiimiä Topeliuksenkadulle!

Inka – Jaden koordinaattori

 

Kuulumisia luovuuden ja liikunnan parista!

Ulkoliikuntaa kentällä

Jade II -projektin kiinankieliset ja arabiankieliset asiakkaat lähtivät syyskuun lopussa Kisakeskukseen kahdeksi vuorokaudeksi ihastelemaan syksyä, liikkumaan luonnossa ja käsittelemään luovin menetelmin ikääntymistä uudessa maassa. Leiri toteutettiin yhdessä Eläkeläiset ry:n kanssa. Yhdessä tekeminen ja luonnossa liikkuminen olivat leirin kantavia voimia.

 

Liikunnan lisäksi leirin tavoitteena oli käsitellä erilaisilla luovilla menetelmillä omaa elämäntilannetta ja siihen liittyviä tunteita. Kaunis syksy innoitti osallistujia sanoittamaan ikääntyvän maahanmuuttajan ajatuksia tunnekuvissa. Valokuvatyöpajassa osallistujat lähtivät luontoon tunteen ja ajatuksen kanssa. Tehtävänä oli kuvata omaan elämään liittyvää tunnetta tai ajatusta ja esitellä halutessaan ajatuksensa muille. Kuvat ja ajatukset veivät meidät ikääntyvän maahanmuuttajan ajatuksiin.

 

Kuvin, runoin ja taiteen avulla voi kuvata jotain sellaista, johon sanat eivät riitä. Asiakkaat työstivät leirin aikana ajatuksia teksteiksi, taiteeksi, kuviksi ja sitä kautta avasivat pohtimaansa muille: mitä on ikääntyä uudessa kotimaassa?  Miten oma elämänhistoria vaikuttaa siihen, mitä nyt ajattelen tai teen?

Leirin vapaa-ajalla asiakkaat saunoivat, kävivät sienestämässä, kuuntelivat musiikkia ja viettivät aikaa yhdessä. Kommelluksilta ei vältytty, mutta kaikki saivat nauttia leiristä omalla tavallaan! Kiitos leiristä kaikille!

Leirin tuotokset esiteltiin Kantin pysäkillä Elämän syksy -tapahtumassa 3.10. Elämän syksy oli Jaden kaikkien kolmen kieliryhmän asiakkaiden ideoima ja toteuttama. Kiinankieliset, arabiankieliset ja somalinkieliset lähtivät innolla mukaan suunnittelemaan juhlaa.

Elämän syksy -juhlassa oli eräs tärkeä erityispiirre: tavoitteena oli, että kukaan ei esiinny, vaan juhla sisältää vain yhteistoiminnallista ohjelmaa. Osallistujat pääsivät mukaan pelkän katselemisen ja kuuntelemisen sijasta!

Juhlassa osallistujat saivat tutustua mm. arabialaisen kahvin valmistukseen, opetella shakkia, somalialaisia käsitöitä ja arabiankielisiä kirjaimia, runojen kirjoittamista ja tanssia.

Juhlaan oli kutsuttu kaikki ne, joita kiinnostaa kuulla ja nähdä, miltä elämän ihana syksy näyttää ikääntyvän maahanmuuttajan silmin. Juhlaa vietti ainakin sata ikääntyvää maahanmuuttajaa, heidän ystäviään, Jaden yhteistyökumppania, Kantin asukasta ja juhlasta muuten kiinnostunutta.

Juhlan tarjoilut olivat ihana sekoitus kaikkien kieliryhmien ruokakulttuureja, juhla oli suurta iloa alusta loppuun. Jos meno hirvitti, rauhallisempaa menoa löytyi somalialaisten käsitöiden parista ja tutkimalla asiakkaiden leirillä ottamia kuvia ja taideteoksia. Iltapäivä huipentui yhteistansseihin, joita kaikki ryhmät ohjasivat.

Juhlasta ei energiaa puuttunut! Tätä on ikääntyvän maahanmuuttajan kaunis elämän syksy: ihana, värikäs ja täynnä elämää!

Suvi

Projektin asiakastyön saavutuksia, oppeja ja suunnanmuutoksia

Olemme projektitiimissä miettineet alusta asti sitä, miten saamme parhaiten kohderyhmämme ikääntyvät maahan muuttaneet eli ryhmäläisemme voimaantumaan yksilöinä ja ryhmänä siten, että heidän hyvinvointinsa ja osallisuutensa voisi parantua projektin aikana mutta myös sen jälkeen. Järjestöissä toteutettava vertaisryhmätoiminta, asiakkaiden hyvinvointiin ja osallisuuteen panostava työ, kotouttaminen ja mielenterveystyö ovat merkittäviä asioita maahan muuttaneen ikäihmisen arjessa. Olemme jatkuvasti ryhmätoimintaa järjestäessä ja yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä pohtineet, miten saamme luotua sellaiset toiminnan puitteet, että ryhmät voivat jatkaa toimintaansa halutessaan myös projektin päättymisen jälkeen. Toiminnalle olisi yhteistyön kautta saatavilla käyttöön tiloja järjestömme omissa toimipisteissä ja esimerkiksi Helsingin kaupungilta Kinaporin palvelukeskuksessa. Ryhmätoiminta ja siihen osallistujat tarvitsevat kuitenkin muutakin kuin kokoontumistilat.

Ikääntyvien ryhmät tarvitsevat jonkun tahon koordinoimaan toimintaa, suunnittelemaan ja järjestämään toimintoja yhdessä heidän kanssaan sekä auttamaan tarvittaessa erilaisissa käytännönjärjestelyissä. Lisäksi ryhmälle tarvitaan sitoutuneet ohjaajat, mieluiten ryhmän omalla äidinkielellä varustettuna. Vapaaehtoisina toimivia vertaisohjaajia on mahtavasta verkostotyöstä huolimatta hankala löytää, erityisesti ikääntyvien ryhmälle, jossa toimintaan sitoutuminen on erittäin tärkeää. Tilanteeseen olemme pyrkineet löytämään ratkaisuja kouluttamalla (Pakolaisavun vertaisohjaajankoulutuksissa) ryhmistä aktiivisia jäseniä vertaisohjaajiksi, tukemalla ja kannustamalla ryhmiä itsenäiseen työskentelyyn, kokeilemalla kiertäviä vastuurooleja ja keskustelun ohjaamista pareittain. Onnistuminen ryhmien itsenäistämisessä on ollut vaihtelevaa ja siitä olemme erityisesti viime kevään jälkeen ottaneet opiksi.

Mikä asiakkaiden arjessa muuttuu projektissa ja sen jälkeen? Mitä muutoksia haluamme saavuttaa?

Asiakkaiden löytäminen ja löytyminen projektiin on aikaa vievä prosessi ja etsivää/löytävää työtä tulisi tehdä kohderyhmämme osalta jatkuvasti. Parhain keino saavuttaa ikääntyvä maahan muuttanut on hänen ystäviensä, tuttaviensa tai yhteisön kautta. Ikääntyvät viettävät suurimman osan ajastaan kotonaan, sillä omakielisiä toimintoja, aktiviteetteja, tuttua ympäristöä ja tuttavia on vain vähän, jos ollenkaan, saatavilla. Usein vain aktiivisimmat päätyvät mukaan tarvitsemaansa toimintaan ja monesti he ovat kohderyhmän nuorimmasta päästä. Etsivään työhön tulisi panostaa valtavasti resursseja ja työaikaa. Siinä kaikista tärkeintä on asiakkaan oma kieli ja aito kohtaaminen. Erilaisilla esitteillä, some-mainoksilla ja äidinkielelle käännetyillä teksteillä ei useinkaan ole haluttua vaikutusta. Ikääntyvät maahan muuttaneet saattavat olla taustastaan riippuen luku- ja kirjoitustaidottomia omalla äidinkielellään ja suomen kielen taitoa ei ole välttämättä saavutettu muutamalla vuosia aikaisemmin käydyllä kielikurssilla. Live-tapaaminen, omakielisen työntekijän puhelinnumero ja asiakkaan rohkaiseminen mukaan ryhmään ovat keskeisiä keinoja saada ryhmätoiminnasta hyötyvä iäkäs mukaan.

Olemme projektin alusta alkaen pyrkineet panostamaan ryhmien kiintymiseen ja jatkuvuuteen, rohkaisemaan ryhmäläisiä ottamaan itse vastuuta ryhmän toiminnasta ja suunnittelemaan kanssamme erilaisia toimintoja. Viimeisen kevään aikana teimme selkeän valinnan ”työntää” kaikkia ryhmiä kohti itsenäistymistä. Tämä toteutettiin tuetusti suunnitellen yhdessä ryhmäläisten kanssa, millaisista asioista voitaisiin itsenäisillä, ilman työntekijää toteutettavilla, ryhmäkerroilla keskustella ja jakamalla vastuita siitä, kuka milloinkin keittää kahvit ja siivoaa tilan ryhmän jälkeen. Kaikki kolme ryhmäämme suhtautuivat itsenäisiin ryhmäkertoihin aluksi neutraalisti, mutta mitä lähemmäs itsenäinen tapaaminen oli tulossa, sitä enemmän saimme, aluksi ohimennen ja myöhemmin suoremmin, kuulla ja nähdä ryhmäläisten kasvavan epävarmuuden. Rohkaisimme ja kannustimme ryhmäläisiä edelleen, keskustelimme asiasta suoraan heidän kanssaan, suunnittelimme toimintaa yhdessä ja panostimme roolitusten jakamiseen. Silti olimme lopulta keväällä siinä pisteessä, että kaikista ryhmistä tuli sama kommentti: ”Emme pärjää ryhmässä ilman teitä. Jos te [ohjaajat], ette ole paikalla, mekään emme halua tulla.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutoksia ilmassa

Projektissa ja erityisesti asiakastyössä pitää olla rohkeutta muuttaa suuntaa tarpeen mukaan. Tällöin on hyvä katsoa taaksepäin ja todeta, että tuon asian olisimme voineet tehdä paremmin. Tai sitten emme olisi voineet tehdä mitään toisin, mutta voimme silti yrittää tehdä asian uudella tavalla. Projektimaailma mahdollistaa nopeidenkin muutosten tekemisen, kunhan ryhmätoiminnan perusta ja toteutus ovat vahvalla pohjalla.

Viesti ryhmäläisiltä oli selkeä ja siitä johdimme tiimissä uuden havainnon. Vaikka ryhmät meidän näkökulmastamme ovat kehittyneet paljon projektin ensimmäisen vuoden aikana, töitä on tehtävä edelleen. Ryhmät eivät ole rakenteeltaan yhtä tiiviitä kuin olimme kuvitelleet ja saattoi olla, että me ohjaajat olimme tuona tärkeänä ”liimana” ryhmäläisten keskuudessa. Päätimme nyt alkavan viimeisen puolen vuoden projektitoimintojen aikana panostaa erityisesti ryhmien kiinteytymiseen ja voimaantumiseen, ryhmäläisten hyvinvointiin ja ryhmissä jaettavaan ja tuotettavaan ilmapiiriin. Siispä takaisin perusteisiin, mutta samalla katsoen tulevaan. Emme ole heittäneet ideaa ryhmien itsenäisistä tapaamisista kokonaan romukoppaan, vaan ajatus kulkee mukana ja jatkamme kokeiluja ryhmien omista lähtökohdista ja kehityksestä käsin.

Kesäkuun alussa syksyn alustavia suunnitelmia ja hahmotelmia tehdessä meille tuli sellainen olo, että olemme kehittyneet tiiminäkin valtavasti suunnittelussa, toiminnan arvioinnissa ja kokonaisuuksien hahmottamisessa. Meillä on nyt syksylle jokaiselle ryhmälle omanlaisensa alustava suunnitelma, jonka pohjalta toimintaa suunnitellaan osallistujien kanssa yhdessä, heidän erityistarpeensa huomioiden. Olemme jakaneet syyskuukausille suuremmat teemat, ja näiden ohella erikseen joillekin viikoille omia pienempiä kokonaisuuksia. Suurempina teemoina ovat mm. Tunteet ikääntymisessä uudessa kotimaassa, Pärjäämisen keinot ja Suomalainen yhteiskunta. Aihekokonaisuuksia on koostettu ryhmäläisten toiveista ja havaitsemistamme tarpeista. Meillä on mukana myös asioita, jotka projektitoiminnan näkökulmasta on välttämätöntä toteuttaa, mutta tapa, tyyli ja lopputulos ovat aina kiinni ryhmäläisistä. Toimintaa suunnitellaan, mukautetaan ja suunnataan ryhmän tarpeiden mukaan.

Tiedämme jo nyt, että syksystä tulee vauhdikas ja tiivis. Hyvin tehdyt suunnitelmat ovat varmasti puoliksi tehty työ, mutta tiedämme senkin, että suunnitelmat muuttuvat lennossa. Ja hyvä niin! Meille tiiminä tärkeintä on tehdä asioita ryhmäläisten kanssa yhdessä, antaa heille avaimia ja mahdollisuuksia päättää ja toteuttaa juuri heille tärkeitä ja mielekkäitä asioita. Monesti työntekijöiden näkökulmasta hieno idea muuttuu ryhmän arjessa toisenlaiseksi, useimmiten vielä paremmaksi ja mielenkiintoisemmaksi vaihtoehdoksi. Toisinaan ryhmät taas yllättävät meidät ihan tavallisilta tuntuvilla ja helposti toteutettavilla toiveilla.

Kaikkein parasta on antaa ryhmille mahdollisuus toteuttaa itseään erilaisissa työpajoissa ja tapahtumissa. Projekti tarjoaa ryhmälle resurssit ja toimintaympäristön, jonka jälkeen työntekijöinä olemme lähinnä apuhenkilöiden roolissa, taustalla katselemassa ja ihastelemassa upeasti rakennettua ja toimivaa kokonaisuutta. Näitä hetkiä on tullut vastaan viime kevään ja sitä edeltävän vuoden aikana toistuvasti, ja niille annetaan jälleen tilaa tulevana syksynä. Kannattaa laittaa kalenteriin jo päivämäärä tiistai 3.10., jolloin Kantista kajahtaa! Tähän Vanhustenviikolle suunniteltuun tapahtumaan toivotamme jo kaikki tervetulleeksi! Tapahtuman sisältö on vielä meillekin tuntematon 😉

 

Susanna

Mielekäs elämä Suomessa kootaan pienistä palasista täältä ja maailmalta

Opinnäytetyön toteuttaminen (Johanna Aunola, Meri-Maaria Mensonen & Anna Heinonen, Metropolia AMK)

Ikääntyneiden maahanmuuttajien mielekäs elämä Suomessa kootaan pienistä palasista täältä ja maailmalta

Ikääntyneiden maahanmuuttajien mielekäs elämä Suomessa rakentuu tavallisista asioista, kuten sujuvasta arjesta, yhteisöllisyydestä ja turvallisuuden tunteesta. Suomi tarjoaa paljon hyviä asioita, vaikka omien läheisten saaminen tänne ei aina olekaan helppoa, saati mahdollista. Vieraassa yhteiskunnassa esimerkiksi sotaa ja vainoa pakoon lähteneet ikääntyneet kokevat usein olevansa kuin juuriltaan revittyjä puita, jotka on istutettu uuteen paikkaan. Voimaantumiseen he tarvitsevat monenlaista tukea.

Kielitaidottomana maahanmuuttajana vieraassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa ikääntyneiden avun tarve on suuri. Uusien ihmissuhteiden solmiminen ja hyväksytyksi tulemisen kokemus omana itsenään ovat tärkeitä kotoutumisen onnistumiseksi. Kotoutumisen onnistuminen riippuu myös siitä, onko asuminen Suomessa omaehtoista ja suunniteltua vai pakon sanelemaa. Kolmen Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijan yhteisessä opinnäytetyössä tartutaan aiheeseen arabian- ja kiinankielisten maahanmuuttajien kokemusten kautta ja selvitetään miten eri lähtökohdista ja syistä Suomeen muuttaneet ikääntyneet kokevat mielekkään elämän elementit omassa arjessaan.

Tutkimukseen haastateltiin kuutta (6) sekä arabian-, että mandariinikiinankielistä ikääntynyttä. Tutkimuksessa haettiin vastauksia esimerkiksi siihen, mitä toiveita, tarpeita ja odotuksia ikääntyneillä on tarjolla olevien ja kotoutumista edistävien ja tukevien palveluiden suhteen. Lisäksi selvitettiin, mitä haastateltavat itse ovat valmiita tekemään oman mielekkään elämän ylläpitämiseksi ja edistämiseksi, ja miten ikääntyneet näkevät tulevaisuutensa nykyisessä kotimaassa Suomessa.

Tutkimuksen myötä opiskelijat tutustuivat eri lähtökohdista ja syistä Suomeen muuttaneisiin ikääntyneisiin miehiin ja naisiin. Haastattelutilanteet olivat vuorovaikutteisia ja nostattivat vilkasta keskustelua aiheen ympärillä. Haastateltavien tapaaminen kahteen kertaan syvensi molemminpuolisen luottamuksen tunnetta. Opiskelijoiden työtä ohjasi kulttuurisensitiivisyys ja aito mielenkiinto monikulttuurisuutta kohtaan.

Tutkimus on nyt jo osoittanut, että esimerkiksi ikä, ikääntyminen ja vanhuus nähdään eri tavalla eri kulttuureissa. Myös avun tarve, sen pyytäminen ja saaminen koetaan eri tavalla riippuen esimerkiksi ikääntyneen kulttuurisesta, sosiaalisesta ja maantieteellisestä ympäristöstä.

Tutkimuksen lopulliset tulokset ovat luettavissa myöhemmin syksyllä tällä sivustolla.

Johanna Aunola

(Anna, Johanna ja Meri)

نشاطات المشروع يادي إثنان للمجموعة العربية Jade II -projektin toiminta arabialaiselle ryhmälle

تأسست المجموعة العربية في ربيع عام 2016 وبدأت بزيادة أعداد المشاركين لأنهم شعروا أن هذه المجموعة وهذه النشاطات ضرورية لهم فهم يتعلمون أشياء جديدة و يتم تعزيز معرفتهم و مهاراتهم في الحياة من خلال عدة نشاطات في المشروع نقدّمها لهم وذلك مع الأخذ بعين الإعتبار رغباتهم و آمالهم

Arabiankielinen ryhmämme perustettiin keväällä 2016 ja osallistujien määrä alkoi kasvaa nopeasti, koska he kokivat, että tämä ryhmä ja nämä toimet ovat tarpeen heille. Ryhmäläisille on oman elämänkokemuksen kautta tullut paljon osaamista ja ryhmässä he voivat oppia lisää. Ryhmäläiset saavat toiminnasta uutta tietoa ja taitoa, omien toiveiden ja tavoitteidensa mukaan.

و من النشاطات الضرورية جلسة المحادثة الأسبوعية و الّتي من خلالها يلتقون حيث يجدون مكاناً يستطيعون من خلاله تقاسم هموم الحياة أفراحم وأحزانهم حيث لا معنى للفرح من دون وجود أحداً ما يشاركك فيه فمِن الممكن أن نتحدث عن مواقف مفرحة وجميلة حصلت خلال الأسبوع الذي مضى و أيضاً في حالة آلامهم ومشاكلهم يقومون بالتخفيف عن بعضهم ، وغالباً مايجدون حلا ًّ لمشاكلهم التي قد تعترضهم في حياتهم اليومية

Viikoittain kokoontuva keskusteluryhmä on erittäin tärkeä asia, sillä osallistujat voivat jakaa huolenaiheet ja surut sekä elämän ilot toistensa kanssa. Ryhmässä voimme jakaa iloa, joka syntyy ryhmän ulkopuolella; kertoa mukavia kuulumisia ja tapahtumia viikon varrelta. Jaettu ilo moninkertaistuu ja huolet puolittuvat, osallistujien omat huolet ja murheet lieventyvät kun niistä saa keskustella muiden kanssa. Usein ratkaisujakin löytyy ryhmässä pohdittaessa.

الحرف اليدوية و الّتي من خلالها تزيد مهاراتهم ويكتسبون معارف جديدة من مختلف الثقافات و ذلك في مبنى كينابوري بوجود مدرّبة مختصة تقوم بتعليمهم الحرف اليدوية باللغة الفنلندية المبسّطة و هذا مايخلق شعوراً جميلاً لديهم في جو عمل جماعي مليئ بالحيويّة و النشاط

Kinaporissa alkaa MultiKulti –käsityöryhmä torstaina 2.3., jonka kautta osallistujat lisäävät taitojaan ja hankkivat uutta tietoa eri kulttuureista. Paikalla on pätevä käsityöopettaja, joka opettaa heille käsitöitä ja puhuu selkeää suomea. Tällä kurssilla syntyy mukava ilmapiiri, joka on täynnä elinvoimaa ja toimintaa.

دورة تعّلم اللغة الفنلندية وهي جدّاً مهمة بالنسبة لهم و تتصدّر في قائمة رغباتهم حيث يقضون عدّة ساعات في الأسبوع بعضاً منها محادثة في مواضيع مختلفة و بعضاً منها دروس تعليمية و هذا التنوع جعل دورة اللغة الفنلندية بالنسبة لهم مسليّة وغير مملّة

Suomen kielen kurssi on heille hyvin tärkeää, ja monien ryhmätoiminnan toiveiden joukossa kielen oppiminen on heille ensimmäinen. Kurssilla ei tapahdu vain kielen opiskelua vaan myös monipuolista keskustelua erilaisista aiheista. Ikääntyvä kielen oppija tarvitsee kieliopin sijaan panostusta keskusteluun ja vaihteleviin opetusmenetelmiin, jotka tekevät oppimisesta mielekästä.

بالإضافة إلى القيام بالزيارات كالمتاحف مثلاً ، ففي زيارتنا الأخيرة لمتحف فن البناء في هلسنكي تعرّف أفراد المجموعة من خلال الصّور والمجسّمات على تاريخ فنلندا العمراني وذلك خلال مائة عام وهذا برأيي الشخصي موضوع مهم لتعزيز معرفة المشاركين عن تاريخ فنلندا

Tämän lisäksi teemme ryhmän kanssa käyntejä museoissa, esimerkiksi viimeisimmäksi teimme vierailun arkkitehtuurimuseoon Helsingissä. Museossa ryhmän jäsenten kanssa tunnistimme kuvia ja pienoismalleja suomalaisten kaupunkien historiasta sadan vuoden ajalta. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tämä parantaa osallistujien tietämystä Suomesta ja maan historiasta.

إضافة إلى ذلك نقوم بهذا الربيع التخطيط للرحلات آخذين بعين الإعتبار رغبتهم في الأماكن التي يودّون زيارتها والتعرّف عليها ، فهم يأملون في زيارة أقدم المدن الفنلندية بورفو و توركو و هذا ما نخطط له في الوقت القريب

Lisäksi tänä keväänä suunnittelemme käymistä paikoissa, joissa he haluavat vierailla ja tutustua. Toiveissa on vierailu Turkuun ja Porvooseen, Suomen vanhimpiin kaupunkeihin.

أمّا عن دورة السّباحة للنساء والتي تكون فيها نسبة المشاركة عالية و بوضوح الرّغبة في الإستمرار بها حيث يقومون بتعلّم السباحة والرياضة المائية و هذا ما تفتقده النسّاء المسلمات حيث أنّهم لا يستطيعون زيارة أماكن السّباحة العامة بينما هذا المكان قد خُصص فقط لمجموعة النساء المسلمات و أيضاً و بوضوح يظهر على وجههم السعادة خلال و بعد ساعة السّباحة و هذا ما نتمنى رؤيته دائماً

Projekti järjestää ikääntyville naisille myös uintikursseja, johon on aina paljon osallistujia ja heillä on selvästi halu jatkaa toimintaa, jossa he oppivat uintitekniikkaa ja vesiliikuntaa. Musliminaisten uintimahdollisuuksia on hyvin rajallisesti Helsingissä, joten uintitunnin aikana ja sen jälkeen osallistujien kasvoilta näkyy ilo liikkumisesta ja hyvinvoinnista vesiliikunnassa.

وفي النهاية لا يسعني إلاّ القول بأن نشاطات هذه المجموعة مهمة جداً بالنسبة للمشاركين وذلك لرفع حالتهم المعنوية والجسدية وهذا ما نسعى إليه آخذين بعين الإعتبار رغباتهم وأمالهم

Lopulta haluan sanoa, että tämän ryhmän toiminta on erittäin tärkeää osallistujien henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Projektin tavoitteena on etsiä ja löytää ryhmätoimintaa tarvitsevat ikääntyvät ja suunnitella toimintaa ottaen huomioon heidän toiveet ja toimijuus.

Fardoos

Be Human

As professionals in the field of social services and health care, and even for those not in the aforementioned fields, a good question to consider is the following: what is the least we can do in order to make someone who is at risk of being marginalized feel that they matter in society as people? The answer is very simple: be kind, and be human. Perhaps being human IS to be kind. Some might argue that being human is to also make mistakes, and this is a valid point. But despite our misteps, I believe that each of us have a stronger inclination towards human decency, and we can correct our mistakes. Naturally, it is up to each one of us to foster our humanity.

Elderly people are an important group in our society, and it would be wise to remember that one day we, too, will be old, and will most likely be facing similar life challenges. As such, we must ask ourselves a further question: how do we wish to be treated by society? The marginalization that aging migrants face is easily double that which the native aging population faces. The reasons include, among others, not being able to understand the language and lacking support networks such as family and friends. Other matters such as mental health illnesses or sexual identity crises pose further risks of individuals being excluded. During my time at the Jade II Project, what became most clear is that, if nothing else, we must be human. This includes being kind and showing respect to all people.

Whenever interacting with our clients, we would always greet them and smile. With genuine interest we would ask them how they are doing, and we would offer them time. Seemingly insignificant acts, but the positive implications are immense. Granted, as professionals one might think that we are merely acting according to the rules of conduct that our professions espouse. But why should such conduct be limited to professionals? Are we not all capable of being human, kind and respectful to one another? I suppose the message that I am trying to convey is, if we all treated each other in a more humane way, we would all benefit, young and old. You do not need to be a trained social service or health care professional to be a human being, or to act as a human being should.

Thank you once again to the Jade II Project for reminding me to be human.

 Johnny