Ikääntyvien tukeminen korona-aikana

Syksyllä 2020 koronan toinen aalto rantautui Suomeen. Viranomaisten linjausten mukaan ihmisten kohtaamisia ja sosiaalista kanssakäymistä rahoitettiin ja myös osa julkisista paikoista suljettiin ja ihmiset pystyivät hoitamaan vain välttämättömiä asioita. Myös me jouduimme sulkemaan JADE:n toimipaikan ovet lokakuun alusta lähtien uudestaan ja välttämään läsnäoloa vaativia tapaamisia. Ikääntyvät ryhmäläiset pelkäsivät koronaa ja samanaikaisesti tarvitsivat enemmän tietoa tilanteesta. Lisäksi monet olivat henkisen tuen tarpeessa ja halusivat keskustella JADE:n ohjaajien kanssa. Ystävien ja tuttavien tapaamisen vähentyminen ja kanssakäymisten rajoittuminen vaikutti erityisesti yksin asuvien ikääntyneiden henkiseen hyvinvointiin. Huoli koronasta aiheutti epätoivoa vieraskielisten ikääntyneiden keskuudessa, mistä saattoi seurata masennusoireita.

Sopeutumista muuttuviin tilanteisiin

JADE:n henkilökunta ja toiminta sopeutui tähän tilanteeseen siirtämällä toimintaa digitaaliseen etämuotoon. Käytimme ryhmien ja jäsenten yhteydenpitoon Whatsapp- ja Jitsi Meet –sovelluksia, joilla voi järjestää suorana verkon yhteydellä toimivia video- ja äänikokouksia. Ohjaajat järjestivät ohjelmaa ja vieraskielisten ryhmätoimintaa etäkokouksina. Näin ryhmätapaamiset ja toiminta edistyivät suunnitellusti. Etätoiminta kuitenkin edellytti, että JADE:n ryhmien jäsenet osasivat käyttää etämuodossa käytössä olevia sovelluksia. Me järjestimme syksyn aikana Whatsappin ja Jitsi Meet- sovellusten käyttöön liittyvää ohjausta ja koulutusta. Sovellusten opettelemiseen meni aikaa ja kohtasimme haasteita, koska JADE:n jäsenet eivät olleet käyttäneet niitä aiemmin. Jäsenet ymmärsivät, että sovellusten oppiminen on heidän parhaaksi ja paras ratkaisu vallitsevassa tilanteessa. Tiimimme onnistui motivoimaan ja innostamaan jäseniä opettelemaan digitaalisten keinojen käyttöä ryhmätoiminnassa.

Etätoiminta korvasi kasvokkaiset tapaamiset myös keväällä 2021 ja Jaden jäsenet tapasivat toisensa verkkoyhteyden välityksellä ja osallistuivat ryhmätoimintaan. Ryhmätoiminnassa jäsenet keskustelivat, jakoivat ajatuksia ja saivat päivitettyä tietoa koronatilanteesta. JADE:n ryhmätoiminnan seurauksena ikääntyneet saivat mielenrauhaa ja heidän henkinen hyvinvointinsa parani – he hymyilivät nyt entistä enemmän. JADE pääsi tavoitteisiinsa säännöllisellä, suunnitelmallisella, sinnikkäällä ja kärsivällisellä työotteella.

JADE:n tiimi sai aikaan innostusta ja hyvinvointia kuudelle kieliryhmälle. Tiimimme tarjosi ryhmille säännöllisesti ajantasaista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, hallituksen ja Helsingin kaupungin julkaisemaa tietoa koronasta ja terveysohjeita suojautumiskeinoista. JADE:ssa vieraili asiantuntijoita, kuten psykologeja ja sairaanhoitajia, jotka vastasivat ryhmäläisten kysymyksiin. Kun ryhmäläiset saivat tietoa ja ymmärsivät toimintaohjeita, heillä oli turvallisempi olo. Ryhmätoiminta jatkui verkossa etämuodossa koko kevään ja tiimi piti koronatilannetta tarkkaan silmällä, mikäli toimintaa olisi jossain vaiheessa voitu avata.

Kevään ryhmätoimintaa toteutettiin onnistuneesti etänä

Tällä hetkellä JADE tarjoaa jäsenilleen tietoa rokotusasioista ja järjestää palveluohjausta ryhmätoiminnan lisäksi. JADE:ssa järjestetään verkossa myös suomen kielen kerhotoimintaa ja jooga-liikuntaa kaksi kertaa viikossa. Koronatilanteessa ikääntyvät liikkuvat vähemmän ja jooga tarjoaa heille hyvän mahdollisuuden liikkua omassa kodissa verkkoyhteyden välityksellä. Tällä hetkellä hallituksen linjausten mukaan sisätiloissa voi turvavälejä noudattamalla järjestää enintään kuuden hengen tapaamisia ja ulkotiloissa aikuisten harrastustoimintaa voi järjestää vapaammin.

JADE noudattaa terveys- ja turvallisuusohjeita ja on aloittanut pienimuotoisesti ryhmätapaamiset ulkotiloissa toukokuun puolivälin jälkeen. Ryhmätoimintaa kehitetään jatkuvasti ja tapaamisia järjestetään säännöllisin välein myös kesän aikana lomakuukautta lukuun ottamatta. Etätoiminnasta saadun palautteen perusteella lähes kaikki ikääntyvät kokevat, että ovat saaneet luotettavaa ja tärkeää tietoa koronasta ja rokotuksista JADE:n tiimiltä ryhmätoiminnassa. Ryhmän jäsenet ja JADE:n tiimiläiset toivovat, että koronatilanne paranee ja ryhmät voivat jatkaa toimintaansa läsnäolon ja kasvokkaisten tapaamisten muodossa.

Hyvää loppukevättä toivottaen, JADE:n koordinaattori Jila Samandar Poor

Sauvakävelyä puistossa
Ryhmätoiminnan käynnistämistä toukokuun lopussa ulkoilemalla

Etäilyä ja yhteisöllisyyttä

"Ihmisia puiston penkilla."

Kuinka moni meistä on mahtanut löytää itsensä tänä vuonna tilanteesta, jossa yhteydenpito omaan lähipiiriin ja muuhun sosiaaliseen verkostoon on ollut etäyhteyksien varassa? Veikkaanpa, että aika moni.

Itsellenikin etäyhteydet ovat käyneet tänä vuonna tutuiksi. Monesti ne ovat olleet se ensimmäinen tai miltei ainoa vaihtoehto, jolla pitää yhteyttä – läheisiin, ystäviin ja harraste- tai opiskelupiireihin. Jäipä jokunen kontakti varmasti ottamattakin, kun vaihtoehtona oli etäily. Miltä etäyhteydenpito tuntuu? Miten se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyteen?

Me ihmiset olemme moninainen joukko. Etäyhteydet sopivat toisille paremmin kuin toisille. Etäyhteyksissä joutuu miettimään sitä, että kaikkien äänet eivät ehkä kantaudukaan kuuluviin entiseen tapaan. Itsensä ilmaiseminen etänä voi olla hankaluus, etänä on helppo hävitä. Tai sitten tilanne voi olla aivan päinvastoin. Joka tapauksessa – etä tai lähi – yhteisöllisyyttä täytyy kuulostella, tunnustella ja vaalia. Yhteisöllisyys ja mukanaolo vaatii huomiota kaikilta osapuolilta, etenkin etänä. Etäyhteyksissä vuorovaikutukselle ei ole yhtä standardimuotoa.

Luulenpa, että moni jakaa tuntemukseni sitä, että etäyhteyksissä jää kaipaamaan jotakin. Yhteisöllisyyden sävy on erilaista. Yhteisöllisyys syntyy ja kehittyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kun vuorovaikutus jää pelkän kuvan tai vain pelkän äänen varaan älypuhelimessa tai läppärin uumenissa, ei tunne yhteisöllisyydestä ole enää sitä samaa kuin ihmisiä aidosti kasvokkain kohdatessa. Etäyhteyksissä asiat kyllä hoituvat, mutta varsinkin se sanaton vuorovaikutus muuttuu helposti kokonaan näkymättömiksi. Etäyhteyksissä kaipaan kasvojen lukemista – hiljaisia mutta näkyviä nyökkäyksiä, kysyviä ilmeitä, tunnetta yhteisestä ymmärryksestä. Yhteisöllisyys on muutakin kuin pää ja puhetta tai lyhyttä viestittelyä pienellä näytöllä. Yhteisöllisyyteen tarvitaan läsnäoloa, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja siihen ainakin minä kaipaan ehjää vuorovaikutusta.

Etäyhteyksissä jään väliin myös kaipaamaan ylimääräistä aikaa ja epävirallisuutta – sitä tuikitavallista, mutta toisaalta niin tarpeellista arkista puhetta. Ehdotankin etäyhteyksien alkuun vähintään vartin pituista verbaalista virtuaalikättelyä!

Yhteisöllisyys etäyhteyksin on erilaista, mutta kuitenkin sellaisenaankin arvokasta. Yhteisöllisyys etäyhteyksin on sosiaalisen luonteemme toteutumista. Onneksi on kuva, onneksi on ääni. Etäily kun tuo kuitenkin ihmiset yhteen, yhteisen asian ääreen, yhteistä merkitystä luomaan ja tuntemaan. Etäily vaatii toteuttelua ja pitkässä juoksussa uusia, yhteisiä oivalluksia yhteisöllisyyden vaalimisesta. Yhteydenpito etänä on yhteisöllisyyttä, vaikka sitten diginäyttöjen välkkeessä.

Jari, JADE-toimintakeskuksen yhteisöpedagogi-harjoittelija

Vieraskielisten ikääntyvien tukeminen poikkeusoloissa

"Kukkia maljakossa."

Kevät 2020 jäänee kaikkien mieleen pysyvästi suuren kriisin ja muutoksen aikakautena, kun koronavirus sekoitti koko Suomen maaliskuun puolivälissä. Järjestökentällä se tarkoitti pikaista reagointia ja kevään toimintasuunnitelman muutosta. Jadessa ydintoimintaamme ovat vertaisryhmät ja jokaisen kävijämme kohtaaminen kasvokkain. Pahin pelkomme oli, että uudessa tilanteessa ikääntyvät jäävät yksin koteihinsa vailla tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Siispä meidänkin oli sopeuduttava tilanteeseen ja improvisoitava uusia toimintamuotoja mahdollisimman pian.

Jaden toimintaan koronavirus alkoi vaikuttaa jo ennen kuin se rantautui Suomeen. Kiinankieliset ikääntyvät pelästyivät ja jäivät pois toiminnasta jo tammikuun lopulla, kun virus levisi Wuhanissa. Samoihin aikoihin juhlittiin kiinalaista uutta vuotta, jolloin monet matkustelivat ja pelkäsivät olleensa kontaktissa tartunnan saaneiden kanssa. Silloin me työntekijät yritimme rauhoitella ryhmäläisiä ja kerroimme heille kuinka virusta ei ole Suomessa, ja he voivat turvallisin mielin osallistua toimintaamme. Vaan kuinkas kävikään muutamaa viikkoa myöhemmin…

Maaliskuussa jouduimme muuttamaan koko toimintamallimme parissa päivässä. Piti äkkiä keksiä, miten ikääntyvien vieraskielisten ryhmätoiminta voidaan toteuttaa etäyhteyksin. Sitä emme olleet edes kokeilleet aikaisemmin, koska tiesimme kuinka haastavaa jo älypuhelimen käyttö on monille, puhumattakaan eri sovelluksista ja tietokoneesta. Onneksi kaikille ryhmille oli perustettu WhatsApp -ryhmät jo aikaisemmin ja sitä kautta pystyimme tavoittamaan kävijöistämme suurimman osan. Lisäksi teimme Jaden jäsenille suljetun Facebook-ryhmän, mutta jo sen kohdalla törmäsimme siihen faktaan, että suurin osa ikääntyvistä ei somea käytä eikä se voi olla pääasiallinen viestintäkanavamme.

Viikkojen aikana olemme tajunneet, että digimaailman hienouksien sijaan ryhmänohjaajan puhelinsoitto, kuulumisten kyseleminen ja kuuntelevana korvana oleminen on kaikista tärkeintä ikääntyville kävijöillemme, ja ehdottomasti paras tapa tavoittaa heidät. Monilla ryhmäläisillä on ollut kova tarve puhua ja purkaa sydäntä ohjaajalle kriisitilanteessa. Sosiaalinen eristys on ollut monelle se kaikkein vaikein asia. Toisilla aikaisemmat elämän traumat ovat muistuneet mieleen ja arjen vaikeudet lisääntyneet, kun asioiden hoito on hankaloitunut ja terveyspalveluitakin on karsittu. Kriisi aiheuttaa myös paljon psyykkistä stressiä ja epätietoisuutta, mikä voi heijastua myös fyysisenä oireiluna ja psykososiaalisen tuen tarpeen lisääntymisenä. Tilanne herättää pelkoa ja epävarmuutta vieraskielisissä ikäihmisissä, jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa ja toisten ihmisten avun varassa.

Kriisiaikana Suomen viranomaisten julkaiseman koronatiedon välittäminen Jaden kävijöille on ollut tärkeimpiä tehtäviämme. Omakielisten ryhmänohjaajien merkitys viestinviejinä on ollut korvaamaton. Valmista tiedotusmateriaalia eri kielillä on ollut myös mukavasti saatavilla. Huhtikuussa tekemämme puhelinkyselyn mukaan miltei kaikki ikääntyvät kokevat saaneensa riittävästi tietoa koronasta. Linkki Miten meillä menee? -raporttiin: Miten meillä menee_raportti_final Väitän, että ilman Jaden ja muun järjestökentän aktiivista roolia tiedon välittämisessä moni olisi jäänyt pimentoon Suomea koskevasta uutisoinnista. Moni seuraa myös lähtömaidensa mediaa, jonka tiedotus voi olla osin ristiriidassa Suomen käytäntöjen kanssa. Lisäksi sukulaisten ja tuttavien merkitys tietolähteenä ja arjen apuna korostui kyselyssä. Eri lähteistä saatavan tiedon oikeellisuudesta emme voi olla varmoja, siksi luotettavan tiedon antaminen on meille erityisen tärkeää.

Jaden kevätkausi on lähenemässä loppuaan, mutta ryhmätoiminnan osalta yritämme yhä kehittää uusia ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Touko-kesäkuussa kokeillaan suomen kielen etäopetusta ja vuorovaikutteista luontokerhoa. Kävijämme kaipaavat kuitenkin kovasti normaalia ryhmätoimintaa, vertaistukea ja sosiaalista kanssakäymistä – asioita, joita ei voi saada digiyhteyksien välityksellä. Jännitämme jo sitä, voimmeko avata toimintakeskuksen syksyn tullen. Moni kävijämme kuuluu riskiryhmään, joten toiminta voi palata normaaliin vasta sitten kun se kaikille turvallista. Epävarmuus hankaloittaa toiminnan suunnittelemista; mitä keksimme syksyllä, jos uusi virusaalto hyökkää?

Varmoja olemme vain siitä, että haluamme pitää yhteyttä kävijöihimme tavalla tai toisella. Tiedämme, että jotkin riskiryhmäläiset ovat linnoittautuneet neljän seinän sisälle eivätkä välttämättä uskalla edes ulkoilla tai peloissaan oleva lähiomainen on sen heiltä kieltänyt. On tärkeää, että pystymme puuttumaan tilanteeseen ja puhumaan myös omaisten kanssa. He eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi, että iäkkään omaisen yleiskunto ja henkinen hyvinvointi romahtavat liikkumattomuuden seurauksena.

On myös yksin asuvia iäkkäitä, joilla ei ole lähiomaisia pääkaupunkiseudulla tai edes Suomessa. Näihin henkilöihin yritämme olla tiiviisti yhteydessä puhelimitse ja varmistaa, että heillä on asiat hyvin. Helppoa tilannearvioinnin tekeminen puhelimitse ei kuitenkaan ole. Kokonaiskuva kevään vaikutuksista ihmisten terveyteen selviää meille vasta myöhemmin kun näemme heidät jälleen. Siihen asti tärkein tehtävämme on tarjota kävijöillemme etäyhteyksin tietoa, tukea ja mielekästä tekemistä poikkeusoloissa pärjäämiseksi.

Inka Lehtonen
Koordinaattori

"Ryhmalaisia ulkona pelaamassa."
Vuosi sitten Jadessa nautittiin yhteisestä retkipäivästä Mustasaaressa. Ensi vuonna uudestaan?

JADE hakee järjestötyöntekijää vuodelle 2020

"Kasitoiden tekoa."

Ikääntyvien maahan muuttaneiden JADE-toimintakeskus/Käpyrinne ry hakee järjestötyöntekijää Helsinkiin määräaikaiseen, yhden vuoden kestävään työsuhteeseen. Palkattavan työntekijän tulee olla alle 30-vuotias vaikeasti työllistyvä nuori tai osatyökykyinen henkilö (ei ikärajaa).

Työtehtäviin kuuluu ryhmien ohjaus ja sisältöjen suunnittelu, ikääntyvien henkilökohtainen neuvonta ja palveluohjaus, viestintätehtävät sekä muut pienen järjestön vaihtelevat työt painottuen asiakastyöhön.

Toivomme työntekijältä:

  • Kokemusta monikulttuurisesta ympäristöstä tai työyhteisöstä
  • Ryhmänohjaustaitoja ja hyvää organisointikykyä
  • Erinomaisia vuorovaikutustaitoja
  • Viestintäosaamista ja sosiaalisen median tuntemusta
  • Oma-aloitteisuutta ja kykyä toimia vaihtelevissa tilanteissa

Arvostamme myös:

  • Kohderyhmämme kielten osaamista (somali, arabia, kiina, kurdi, farsi, dari)
  • Kokemusta ikääntyvien parissa tehtävästä työstä
  • Kokemusta vapaaehtoistyöstä

JADE -toimintakeskus on ikääntyvien maahan muuttaneiden kohtaamispaikka ja monikulttuurisen vanhustyön osaamiskeskus, jossa toteutetaan yli 50-vuotiaiden vieraskielisten vertaisryhmätoimintaa, ohjaus- ja neuvontapalveluita ja erilaisia harrasteryhmiä. JADE tuottaa tietoa vanhustyön kehittämis- ja vaikuttamistyöhön sekä kouluttaa vanhustyön ammattilaisia moninaisuuskysymyksissä. Toimintaa rahoittaa STEA.

Vapaamuotoiset hakemukset ja CV sähköpostitse 12.1.2020 mennessä: inka.lehtonen@kapyrinne.fi

Lisätietoja tehtävästä antaa koordinaattori Inka Lehtonen, puh. 050 3826020 ajalla 16.12.-20.12. ja 7.-10.1. klo 10-15. Haastattelut järjestetään tammikuun puolivälissä ja työ alkaa sopimuksen mukaan tammi-helmikuun aikana.

Tietoa meistä: www.jadetoimintakeskus.fi

 

 

Liikunta kuuluu kaikille?

"Ryhmalaiset kavelyfutiksessa."

Liikunnan tarkoitus on parantaa ja ylläpitää henkilön toimintakykyä sekä terveyttä. Liikuntapalveluita tulisi myös tarjota kaikille tasavertaisesti ja palveluissa huomioida yhdenvertaisuus ikään tai henkilön taustaan katsomatta.

Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Iäkkäiden maahan muuttaneiden liikuntamahdollisuudet ovat selkeästi heikommat kuin kantaväestöön kuuluvien.

Ryhmiä on tarjolla muutama. Ryhmien löytäminen on kuitenkin vaikeata, koska digitaalinen tiedottaminen ei aina löydä kohderyhmäänsä. Lisäksi vaikeasti käytettävät digitaaliset ilmoittautumisjärjestelmät heikentävät muutenkin iäkkäiden, mutta erityisesti vieraskielisten pääsyä palveluiden piiriin. Ryhmien hyödyntämistä vaikeuttaa myös maahanmuuttajataustaisten omat monenlaiset terveyskäsitykset ja tietämättömyys liikunnan hyödystä arjen hyvinvointiin (terveyslukutaito). Myös yksinliikkumisen pelko vaikeuttaa monen ikääntyneen itsenäistä liikkumista. Kaikki liikuntaryhmät ja paikat eivät myöskään ole esteettömiä maahanmuuttajille.

Harjoitteluni aikana olen työstänyt selvitystä Jadelle ja Eläkeläiset ry:lle, jossa olen tarkastellut liikuntamahdollisuuksien, yhdenvertaisuuden, sekä tasa-arvon kehittymistä ikääntyneiden maahanmuuttajien liikuntamahdollisuuksien saralla pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kaupungissa. (Helsinki, Espoo, Vantaa).

Selvityksessäni korostuu järjestöjen merkitys maahanmuuttajataustaisten liikuntamahdollisuuksien tarjoajina merkittävänä kunnan tarjoavien palveluiden lisänä. Huomattavaa kuitenkin on, että ikääntyvien maahanmuuttajien liikuntaa tukevaa toimintaa tarjoaa vain muutama järjestö ja yhdistys.

Jadella on tarjota erilaisia liikuntamahdollisuuksia kävijöilleen hyvinvointiryhmiä, kävelyfutista, kuntosalivuoro somalinkielisille naisille, sekä uintia musliminaisille. Jaden toiminnasta liikunta onkin ollut vuodesta toiseen suosituin ryhmätoimintamuoto.

Sonja

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Edunvalvontavaltuutus, edunvalvonta ja hoitotahto ikäihmisen itsemääräämisoikeuden turvana

"Ryhmalaisia infotilaisuudessa."

Jadessa olivat 20.11.2019 yliopistomaailmasta  asiantuntijat  Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Auli Vähäkangas kertomassa Jaden ryhmälle, kuinka he voivat varautua ”vajaakykyisyyteen”. Termillä vajaakykyinen asiantuntijat tarkoittivat henkilön heikentynyttä kykyä tehdä itse päätöksiä, liittyen omien talousasioiden hoitoon tai henkilön varsinaiseen hoitoon. Aihe on tärkeä, vaikka se tuntuu äkkiä ajateltuna kovin vieraalta ja kaukaiselta asialta. Näin ei kuitenkaan ole. Meistä jokainen ikääntyy. Meistä jokainen voi myös joutua onnettomuuteen, jonka seurauksena saatamme menettää niin kognitiivisen – kuin fyysisen toimintakykymme. Voimme myös sairastua muistisairauteen, joka vaikuttaa niin kognitioomme kuin psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyymme.

Asiantuntija kertoi osallistujille edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä tapauksessa, jossa henkilö haluaa valtuuttaa valmiiksi oman lapsensa, puolisonsa tai ystävänsä hoitamaan esimerkiksi taloudellisia tai hoidollisia asioita henkilön oman tilanteen muuttuessa ”vajaakykyiseksi”. Edunvalvontavaltuutuksessa on hyvä huomioida, ettei valtuutus tule voimaan heti kun siinä on nimet alla ja se on lähetetty Maistraattiin, vaan valtuutuksen voimaantuloa haetaan erikseen Maistraatista, kun on sen aika. Aihe herätti kiinnostusta osallistujissa, mutta sai heidät miettimään, mitä jos edunvalvontavaltuutettu käyttää henkilön varoja väärin tai kuolee? Hyvä kysymys eikä lainkaan aiheeton. Varsinkin nykypäivänä ikääntyneiden taloudellinen hyväksikäyttö ei ole kaukaa tempaistu huolenaihe. Asiantuntijan sanoma tässä tilanteessa toi osallistujille mielenrauhan. Asiantuntija painotti, että edunvalvontavaltuutetun tulee toimia aina henkilön etua ajatellen. Edunvalvontavaltuutuksen voi myös purkaa, jos herää epäilys taloudellisesta hyväksikäytöstä. Edunvalvontavaltuutuksen voi purkaa myös, jos henkilön tilanne muuttuu siten, ettei valtuutusta enää tarvita. Jos edunvalvontavaltuutettu kuolee, edunvalvontavaltuutus raukeaa automaattisesti.

Asiantuntija kertoi osallistujille myös hoitotahdosta ja erilaisista hoitotahtojen muodoista. Sanoma olikin, että jos tahdot vaikuttaa omaan hoitoosi tulevaisuudessa, tee se nyt, kun olet vielä terve ja täydessä ymmärryksen tilassa. Muun muassa THL:n sivuilta löytyy hoitotahto-pohja, jossa henkilö voi vaikuttaa siihen, miten hänen elämänsä loppuvaiheen hoito toteutetaan. Haluaako henkilö siis, että hänen elämänsä loppuvaiheessa otetaan enemmän huomioon se, että elinpäiviä pyritään samaan lisää, vai siihen, että henkilön jäljellä olevien päivien ajan, hän saa laadukasta hoitoa. Hoitotahdon tekeminen on varsin monelle kynnyskysymys. Hoitotahto kuitenkin turvaa sen, että henkilön oma tahto saadaan tuotua esille, vaikka henkilö ei enää sitä pystyisi itse kertomaan. Hoitotahdosta on tärkeää kertoa myös omaisille ja hoitohenkilökunnalle siinä vaiheessa, kun henkilö siirtyy pitkäaikaishoivan piiriin. Saimme kuulla myös, mikä on laajennettu hoitotahto. Laajennetun hoitotahdon avulla henkilön on mahdollista vaikuttaa myös siihen, miten esimerkiksi hänen kauneudenhoito tai musiikkimaku tulisi ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun henkilö ei osaa enää itse siitä kertoa hoitajille.

Asiantuntija kertoi kävijöille myös, mikä on edunvalvontavaltuutuksen  ja edunvalvonnan ero. Vaikka näiden helposti ajatellaan olevan yksi ja sama asia, edunvalvontavaltuutuksella ja edunvalvonnalla on selkeä ero. Suurin ero on byrokratia, lisäksi edunvalvontapäätöstä ei voida purkaa. Edunvalvontavaltuutus on aina henkilölle vapaaehtoinen. Edunvalvonta taas ei sitä ole. Edunvalvonta on viimeinen ratkaisu ja toimintakeino, kun huomataan, että henkilö ei ole enää kykenevä hoitamaan esimerkiksi omia laskuasioitaan. Edunvalvonta päätös tehdään käräjäoikeudessa, ja voi olla, että edunvalvoja on yleinen edunvalvoja eli viranomainen tai edunvalvojaksi suostuva omainen. Edunvalvoja pystyy hakemaan tarvittaessa myös sosiaalietuuksia henkilön puolesta.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös lyhyesti kotisaattohoitoa, joka on yleistymässä Suomessa.

 

Sonja,

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Digitalisaatio monikulttuurisessa yhteiskunnassa

"Tietokoneen nappaimisto."

Hei, olen sosionomiopiskelija Sonja Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja teen viimeistä työharjoitteluani tällä hetkellä Jadessa. ”Digitalisaatio monikulttuurisessa yhteiskunnassa” seminaari pidettiin Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön tiloissa 15.10.2019, missä olin mukana edustamassa Jadea. Seuraavassa onkin hieman seminaarista mitä se piti sisällään. Sekä ajatuksiani digitaaliosta ylipäätään.

Tällä hetkellä palvelut ovat yhä enenevässä määrin siirtyneet tai siirtymässä internettiin. Digitalisaation myötä myös henkilökohtaiset palvelutilanteet ovat vähentyneet huomattavasti. Internetissä tehtävät hakemukset ovat tarkoitettu helpottamaan elämäämme, enää ei tarvitse lähteä esimerkiksi Kelaan räntäsateessa, mutta mitä jos sinulla ei ole kirjoitus- tai lukutaitoa? Kuulostaa aluksi vieraalta ja kaukaiselta asialta. Täällä Suomessa olemme tottuneet käymään peruskoulua ja tätä kautta saneet luku- ja kirjoitustaidon.

Mutta mitä jos asiakas onkin maahanmuuttajataustainen? Henkilö, joka ei ole oppinut vielä riittävästi suomen kieltä, tai ei osaa kieltä lainkaan? Tai henkilöltä puuttuu täysin luku- ja kirjoitustaito puhumattakaan digitaidoista, miten hän saa asioitaan hoidettua internetissä?

Seminaarissa kuultiin puheenvuorot Helsingin kaupungin, Kelan, Uudenmaan Digituen, Pakolaisavun Kurvi-toiminnon, Elämän laatu ry:n, sekä Helsingin yliopiston asiantuntijoilta. Puheenvuorot pitivät sisällään tietoa, mistä maahanmuuttajien on mahdollista saada digitukea, sekä mitä haasteita maahanmuuttajilla on verkossa asioinnin kanssa. Helsingin kaupungin ”Helsinki-info ” tarjoaa digitukea maanantaista- perjantaihin kaiken ikäisille Oodin keskuskirjastossa klo 9-18 välillä. Oodissa on mahdollista saada digitukea ja palveluneuvontaa myös esimerkiksi arabiankielellä. Helsinki-info ei ole kuitenkaan suinkaan ainoa digitukea tarjoava palveluntarjoaja. Digitukea on mahdollista saada myös Elämänlaatu ry:ltä.

Seminaarissa nousi myös esille, ettei digituki ole ainoa asia missä maahanmuuttajataustaiset tarvitsevat tukea ja apua. Tarvetta on myös peruspalveluohjaukselle. Monet digitukea tarjoavat palveluntarjoajat antavatkin myös tavanomaista palveluohjausta.

Seminaarissa kuulimme, että ammattilaisten luokse tullaan kysymään apua hyvin monenlaisissa asioissa. Avun tarve voi liittyä älypuhelimenkäytön haasteista Kelan etuuksiin ja päätöksiin. Maahanmuuttajille myös oleskelulupa-asiat ovat sellaisia missä moni maahanmuuttaja tarvitsee apua. Myös työnhakuun ja työllistymiseen liittyvät asiat ovat sellaisia missä apua tarvitaan. Seminaarissa tuli ilmi myös, että palveluohjauksessa eniten haasteita tuo Kela. Asiantuntijat kokevat hankalana sen, että Kelan tukihakemuksissa on paljon eroa riippuen siitä, onko kyseessä verkkohakemus vai paperinen hakemus. Myös Maahanmuuttoviraston sivut koettiin hankaliksi ja epäkäytännöllisiksi.

Seminaarissa tuotiin esille myös pian voimaantuleva Saavutettavuus-direktiivi, jonka myötä verkkosivujen käytön pitäisi tulla helpommaksi ja sujuvammaksi jokaiselle. Saavutettavuusdirektiivin myötä verkkopalvelusivustojen tulisikin olla helpompikäyttöiset sekä selkeämmät. Myös sivuilla olevan suomen kielen tulee olla selkeästi ymmärrettävää. Verkkosivujen materiaali tulee olla myös kuunneltavissa. Onkin mielenkiintoista nähdä, tulevatko verkkosivut saavutettavuusdirektiivin myötä muuttumaan selkeimmiksi, ja tuleeko muutos vaikuttamaan verkkopalveluiden käytön lisääntymiseen. Maahanmuuttajien osalta koen direktiivin hyväksi muutokseksi. Mutta minusta on tärkeää, että palvelut pysyvät myös fyysisessä muodossa. Ilman henkilökohtaista palveluohjausta ja neuvontaa, monilta jää apu saamatta.

– Sonja

 

 

Ikääntyvät vieraskieliset palvelukeskuksessa

"Ryhmalaiset ulkona kavelylla."

Olimme Kampin palvelukeskuksessa, jossa somalitaustainen työntekijämme kertoi palvelukeskuksen työntekijöille somalikulttuurista ja islaminuskosta. Palvelukeskuksen työntekijät olivat toivoneet yhteistä tapaamista ja keskustelua, koska heillä oli alkanut somalinaisten kuntosaliryhmä yhteistyössä Jaden kanssa. Kävijämäärät ovat syksyn mittaan kasvaneet maksimiin, mikä kertoo ryhmän tarpeellisuudesta ja mielekkyydestä. Ryhmässä vuorottelevat ohjaajina Kampista muutama työntekijä sekä Jaden somalitaustainen työntekijä, joka toimii myös tulkkina. Tavoitteena on saada asiakkaat käymään ryhmässä itsenäisesti niin, että Jaden työntekijä jää aikanaan pois aktiiviohjaajista ja antaa taustatukea tarvittaessa.

Tällaista yhteistyötä palvelukeskusten ja Jaden välille muodostuu pikkuhiljaa lisää. Yhteistyön tavoitteena on totuttaa vieraskieliset kävijät palvelukeskukseen sekä sen työntekijöihin niin, että he rohkaistuisivat jossain vaiheessa tutustumaan myös muuhun palvelukeskustoimintaan. Haasteena eri kulttuuritaustasta tuleville kävijöille on havaittu esimerkiksi rauhallisen rukouspaikan löytäminen palvelukeskuksesta. Tilat ovat kovin varattuja ja rukous on monille tärkeä osa arkea ja päivän rukousaikoja täytyy noudattaa. Ratkaisuna Kampissa tulee mahdollisesti olemaan kutomotila, jota on jo aiemmin suunniteltu rentoutus- ja hiljentymistilaksi.

Toinen havaittu haaste oli, etteivät kävijät välttämättä muista kuinka kuntosalitilaan kuljetaan. Joka viikko tavataan eksyneen näköisiä ryhmäläisiä aulasta. Ratkaisuksi ehdotettiin somalinkielisten opasteiden kiinnittämistä aulaan aina kuntosalipäivänä. Ehdotus oli mielestäni hyvä ja vaikkeivat kaikki ryhmäläiset osaisi lukea, he ehkä tunnistavat oman kielensä. Jos opasteessa olisi nuoli ja myös kuva, se helpottaisi hahmottamista.

Geronomin näkökulmasta tällainen yhteistyö on mahtavaa. Oli ihan huippua päästä osalliseksi tähän tapaamiseen. Vaikutti vahvasti siltä, että kumpikin osapuoli haluaa aidosti luoda yhteisiä käytäntöjä ja on valmis tulemaan vastaan. Tapaaminen oli eteenpäin vievä ja avoin. Kampin työntekijät olivat kiinnostuneita Somalian kulttuurista ja uskonnosta ja halusivat ymmärtää asiakkaitaan paremmin. Jatkoehdotuksina kaavailtiin yhteistä käsityökerhoa sekä ruoanlaittoa niin, että eri kulttuurien edustajat saisivat opettaa toisilleen esimerkiksi ruokareseptejä.

"Kasipainot."
-Geronomiopiskelija Henna

Yhteistoimintaa yli kulttuurirajojen: Kontulan eläkeläisten ja JADE -toimintakeskuksen kiinankielisen ryhmän välinen ystävyyskerho

"Ryhmalaisia yhteiskuvassa."

Hei, olen geronomiopiskelija Henna ja parhaillaan työharjoittelussa Jadessa. Kuulin jo keväällä kiinan- ja suomenkielisen ryhmän ystävyyskerhosta. Toiminta kiinnosti minua siinä määrin että halusin jo silloin tietää siitä lisää. Sain harjoitteluni aikana hyvän tilaisuuden haastatella Kontulan eläkeläisten jäsentä, joka on ollut mukana ystävyyskerhossa alusta asti.

Eri kulttuurien välinen ystävyys syntyi sattumalta: Ryhmät tapasivat yhden tapahtuman yhteydessä vuonna 2017, kun päätyivät syömään samaan pöytään. Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja yhteistoimintaa alettiin pian suunnittelemaan. Yhteisen kielen puuttuminen ei ole tapaamisia hidastanut.

‘’Kiinalaiset ovat niin ystävällisiä ja eläväisiä, että heidän asenteeseensa ihastuu välittömästi!’’

Tapaamisilla on tutustuttu sekä kiinalaiseen että suomalaiseen kulttuuriin. Yhdessäolossa jakaminen ja uusien asioiden oppiminen on rikkaus. Tarvitaan vain avoin asenne, sillä pääsee pitkälle.

Ystävyyskerho tekee myös yhteisiä retkiä ympäri Suomea ja kiinalaisten oma tanssiryhmä esiintyy eri tapahtumissa. Kiinalaisessa kulttuurissa suomalaisiin tekeekin vaikutuksen rohkeus. Ennakkoluulot ovat karisseet ja tilalle on tullut uskallus kohdata muista kulttuureista tulevia ihmisiä. Yhteistyö antaa voimaa myös muuhun toimintaan yhdistyksessä. Yhteistoiminta on ennen kaikkea elämää rikastavaa.

‘’Tällaista toimintaa voisi olla enemmänkin’’ toteaa haastattelemani Kontulan eläkeläisten jäsen.

 

Iloisin terveisin

Henna

 

Toimintakeskuksen ensimmäinen vuosi

JADE-toimintakeskus muutti uusiin tiloihin Töölössä tasan vuosi sitten ja toiminta avattiin kävijöille elokuussa 2018. Ensimmäinen syksy oli suurten muutosten aikaa, kun jo muutaman vuoden muualla kokoontuneet iäkkäiden vieraskielisten ryhmämme totuttelivat uusiin tiloihin ja ottivat ne pikkuhiljaa omakseen. Muutos ei ollut kaikille helppo, kovasti kaipailtua kuntosalia ei uusista tiloista löytynytkään ja välillä tulijat eksyivät naapurirappuun, josta heidät ystävällisesti saatettiin oikealle ovelle. Jaden ovisummerin löytymisen kanssakin on hapuiltu ja vihaisia naapureita on lepytelty oven raossa useaan kertaan.

Uuteen aikakauteen siirtymistä pyrittiin helpottamaan ottamalla kävijät osaksi muutosta ja muuttoa. Kiinankielinen ryhmä toi mukanaan sisustuskankaita ja auttoi mm. pesemällä ikkunoita ja istuttamalla viherkasveja. Arabiankielisen ryhmän miehet maalasivat seiniä ja kokivat sitä kautta olevansa mukana rakentamassa uutta Jadea. Syksyn mittaan opeteltiin myös kahvinkeittimen käyttöä, kierrätyssääntöjä ja tiskikoneen ihmeellistä maailmaa, eikä suotta. Paras palkinto tehdystä työstä oli jadelaisten huulille kohonnut hymy sekä useaan otteeseen kuultu lausahdus, jonka mukaan toimintakeskus on monelle kuin toinen koti ja ovesta sisään astuessaan tuntee aina olevansa tervetullut, tulee kohdatuksi omana itsenään.

Selatessani kävijätilastoja viimeisen vuoden ajalta hoksasin, että Jaden kävijämäärät ovat lisääntyneet vauhdilla etenkin tämän kevään aikana. Olemme tavoittaneet kaikkiin neljään kieliryhmäämme lisää ikääntyviä, jotka tarvitsevat Jaden kaltaista matalan kynnyksen vertaistoimintaa ikääntymisen mukanaan tuoman näkökulman huomioiden. Kevään aikana uusia jadelaisia on tullut joukkoomme peräti 50 henkilöä! Uudet iäkkäät löytävät meille pääasiassa puskaradion kautta, mutta ilahduttavasti myös sosiaaliohjaajien suorat yhteydenotot meihin päin ovat lisääntyneet ja eniten tukea tarvitsevia on jopa saatettu ovellemme asti, hatunnosto siitä!

Pyrimme jatkuvasti kehittämään Jadesta entistäkin parempaa ikääntyvien vieraskielisten jäsenyhteisöä ja syksylle on luvassa jo lähes 20 viikoittaista ryhmää, joista osa toteutetaan sekä vanhojen että uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Syksyn viikko-ohjelma löytyy jo nettisivuiltamme, käy vilkaisemassa ja tervetuloa moikkaamaan Jaden kevään aikana kasvanutta tiimiä Topeliuksenkadulle!

Inka – Jaden koordinaattori

"Joutsen."