Vieraskielisten ikääntyvien tukeminen poikkeusoloissa

Kevät 2020 jäänee kaikkien mieleen pysyvästi suuren kriisin ja muutoksen aikakautena, kun koronavirus sekoitti koko Suomen maaliskuun puolivälissä. Järjestökentällä se tarkoitti pikaista reagointia ja kevään toimintasuunnitelman muutosta. Jadessa ydintoimintaamme ovat vertaisryhmät ja jokaisen kävijämme kohtaaminen kasvokkain. Pahin pelkomme oli, että uudessa tilanteessa ikääntyvät jäävät yksin koteihinsa vailla tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Siispä meidänkin oli sopeuduttava tilanteeseen ja improvisoitava uusia toimintamuotoja mahdollisimman pian.

Jaden toimintaan koronavirus alkoi vaikuttaa jo ennen kuin se rantautui Suomeen. Kiinankieliset ikääntyvät pelästyivät ja jäivät pois toiminnasta jo tammikuun lopulla, kun virus levisi Wuhanissa. Samoihin aikoihin juhlittiin kiinalaista uutta vuotta, jolloin monet matkustelivat ja pelkäsivät olleensa kontaktissa tartunnan saaneiden kanssa. Silloin me työntekijät yritimme rauhoitella ryhmäläisiä ja kerroimme heille kuinka virusta ei ole Suomessa, ja he voivat turvallisin mielin osallistua toimintaamme. Vaan kuinkas kävikään muutamaa viikkoa myöhemmin…

Maaliskuussa jouduimme muuttamaan koko toimintamallimme parissa päivässä. Piti äkkiä keksiä, miten ikääntyvien vieraskielisten ryhmätoiminta voidaan toteuttaa etäyhteyksin. Sitä emme olleet edes kokeilleet aikaisemmin, koska tiesimme kuinka haastavaa jo älypuhelimen käyttö on monille, puhumattakaan eri sovelluksista ja tietokoneesta. Onneksi kaikille ryhmille oli perustettu WhatsApp -ryhmät jo aikaisemmin ja sitä kautta pystyimme tavoittamaan kävijöistämme suurimman osan. Lisäksi teimme Jaden jäsenille suljetun Facebook-ryhmän, mutta jo sen kohdalla törmäsimme siihen faktaan, että suurin osa ikääntyvistä ei somea käytä eikä se voi olla pääasiallinen viestintäkanavamme.

Viikkojen aikana olemme tajunneet, että digimaailman hienouksien sijaan ryhmänohjaajan puhelinsoitto, kuulumisten kyseleminen ja kuuntelevana korvana oleminen on kaikista tärkeintä ikääntyville kävijöillemme, ja ehdottomasti paras tapa tavoittaa heidät. Monilla ryhmäläisillä on ollut kova tarve puhua ja purkaa sydäntä ohjaajalle kriisitilanteessa. Sosiaalinen eristys on ollut monelle se kaikkein vaikein asia. Toisilla aikaisemmat elämän traumat ovat muistuneet mieleen ja arjen vaikeudet lisääntyneet, kun asioiden hoito on hankaloitunut ja terveyspalveluitakin on karsittu. Kriisi aiheuttaa myös paljon psyykkistä stressiä ja epätietoisuutta, mikä voi heijastua myös fyysisenä oireiluna ja psykososiaalisen tuen tarpeen lisääntymisenä. Tilanne herättää pelkoa ja epävarmuutta vieraskielisissä ikäihmisissä, jotka ovat jo ennestään haavoittuvassa asemassa ja toisten ihmisten avun varassa.

Kriisiaikana Suomen viranomaisten julkaiseman koronatiedon välittäminen Jaden kävijöille on ollut tärkeimpiä tehtäviämme. Omakielisten ryhmänohjaajien merkitys viestinviejinä on ollut korvaamaton. Valmista tiedotusmateriaalia eri kielillä on ollut myös mukavasti saatavilla. Huhtikuussa tekemämme puhelinkyselyn mukaan miltei kaikki ikääntyvät kokevat saaneensa riittävästi tietoa koronasta. Linkki Miten meillä menee? -raporttiin: Miten meillä menee_raportti_final Väitän, että ilman Jaden ja muun järjestökentän aktiivista roolia tiedon välittämisessä moni olisi jäänyt pimentoon Suomea koskevasta uutisoinnista. Moni seuraa myös lähtömaidensa mediaa, jonka tiedotus voi olla osin ristiriidassa Suomen käytäntöjen kanssa. Lisäksi sukulaisten ja tuttavien merkitys tietolähteenä ja arjen apuna korostui kyselyssä. Eri lähteistä saatavan tiedon oikeellisuudesta emme voi olla varmoja, siksi luotettavan tiedon antaminen on meille erityisen tärkeää.

Jaden kevätkausi on lähenemässä loppuaan, mutta ryhmätoiminnan osalta yritämme yhä kehittää uusia ikääntyville soveltuvia etäohjauksen muotoja. Touko-kesäkuussa kokeillaan suomen kielen etäopetusta ja vuorovaikutteista luontokerhoa. Kävijämme kaipaavat kuitenkin kovasti normaalia ryhmätoimintaa, vertaistukea ja sosiaalista kanssakäymistä – asioita, joita ei voi saada digiyhteyksien välityksellä. Jännitämme jo sitä, voimmeko avata toimintakeskuksen syksyn tullen. Moni kävijämme kuuluu riskiryhmään, joten toiminta voi palata normaaliin vasta sitten kun se kaikille turvallista. Epävarmuus hankaloittaa toiminnan suunnittelemista; mitä keksimme syksyllä, jos uusi virusaalto hyökkää?

Varmoja olemme vain siitä, että haluamme pitää yhteyttä kävijöihimme tavalla tai toisella. Tiedämme, että jotkin riskiryhmäläiset ovat linnoittautuneet neljän seinän sisälle eivätkä välttämättä uskalla edes ulkoilla tai peloissaan oleva lähiomainen on sen heiltä kieltänyt. On tärkeää, että pystymme puuttumaan tilanteeseen ja puhumaan myös omaisten kanssa. He eivät ole välttämättä tulleet ajatelleeksi, että iäkkään omaisen yleiskunto ja henkinen hyvinvointi romahtavat liikkumattomuuden seurauksena.

On myös yksin asuvia iäkkäitä, joilla ei ole lähiomaisia pääkaupunkiseudulla tai edes Suomessa. Näihin henkilöihin yritämme olla tiiviisti yhteydessä puhelimitse ja varmistaa, että heillä on asiat hyvin. Helppoa tilannearvioinnin tekeminen puhelimitse ei kuitenkaan ole. Kokonaiskuva kevään vaikutuksista ihmisten terveyteen selviää meille vasta myöhemmin kun näemme heidät jälleen. Siihen asti tärkein tehtävämme on tarjota kävijöillemme etäyhteyksin tietoa, tukea ja mielekästä tekemistä poikkeusoloissa pärjäämiseksi.

Inka Lehtonen
Koordinaattori

Vuosi sitten Jadessa nautittiin yhteisestä retkipäivästä Mustasaaressa. Ensi vuonna uudestaan?

 

 

Palvelukeskuksen käytön esteettömyys ikääntyneen vieraskielisen näkökulmasta

Kun esteettömyyteen kiinnitetään huomiota, puhutaan usein lähinnä fyysisestä esteettömyydestä. Kuitenkin monia ihmisiä koskettaa myös toisenlaiset, ei niin helposti havaittavat esteet heidän liikkuessaan julkisilla paikoilla. Julkiset paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön, mutta välillä kaikki eivät tunne oloaan syystä tai toisesta tervetulleeksi. Esteettömyydellä siis kuvataan usein fyysisiä esteitä kun taas saavutettavuudella yleensä abstrakteja esteitä kuten tiedon saamista tai asenneilmapiiriä.

Kaikille saavutettavissa olevan asian lähtökohtana on suunnittelu. Kun esimerkiksi viestintä suunnitellaan kaikille saavutettavaksi, ei tarvita erillistä selkokielisen viestinnän suunnittelua. Monipuoliset, valittavissa olevat vaihtoehdot tiedonsaantiin ovat saavutettavuuden perusta. Yksilöt voivat tällöin itse valita heille sopivimman tavan saada tietoonsa informaatiota. (Kurppa 2017.) Ikääntyneiden maahan muuttaneiden palvelutarpeista on vielä vähän tietoa. Kielitaidon ollessa heikko vieraassa kulttuurissa syrjäytymisen riski on suuri. Ikääntyneiden palveluihin tarvitaan lisää myös vieraskielisten tarpeiden huomioimista. Toiveena maahan muuttaneilla usein on tulla osaksi uutta yhteisöä. Parasta siis olisi, jos nykyisiä palveluita voitaisiin monipuolistaa niin, että ne palvelisivat aidosti kaikkia. (Laitinen 2018.)

Kävimme tutustumassa Kampin palvelukeskukseen 26.11.2019, jossa somalinaisten kuntosaliryhmä aloitti syksyllä 2019. Ryhmäläiset koottiin Jade -toimintakeskuksen asiakkaista, jotka olivat toivoneet kuntosalille pääsyä. Islamilaisessa kulttuurissa miehen ja naisen roolit ovat selkeästi eroteltuja. Naiset liikkuvat mielellään omissa ryhmissään (Hallenberg 2014). Tämä erottelu asetti kuntosalille tiettyjä ehtoja. Tilan tuli olla suojaisa, joka mahdollistaa naisten kuntoilun sopivissa varusteissa. Sopivat tilat ja aika löytyivät Kampin palvelukeskuksesta.
Jadessa järjestetään ryhmämuotoista, ohjattua toimintaa omalla kielellä eri ryhmien tarpeet huomioiden sekä yksilön tarpeen huomioivaa neuvontaa ja ohjausta annetaan tarpeen mukaan. Tavoitteena on tukea vieraskielisten ikääntyvien kokonaisvaltaista hyvinvointia, toimijuutta ja osallisuutta Suomessa.

Kampissa sijaitseva palvelukeskus taas on tarkoitettu kaikille iäkkäille ja työttömille kävijöille. Mutta kuinka helposti ikääntynyt vieraskielinen paikan löytää ja tuntee omakseen? Selvitimme tätä esteettömyyskartoituksella, jonka tarkoituksena oli selvittää Kampin palvelukeskuksen tilojen ja tunnelman esteettömyyttä ikääntyneiden vieraskielisten näkökulmasta. Taustamateriaalina kartoitukselle toimi Marja Säikän Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä- kysymyspatteristo (Säikkä 2019).

Kysymyspatteristo pohjautuu Säikän 2018 julkaisemaan Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina YAMK julkaisuun. Tarkastelimme kartoituksessa sosiaalista-, kulttuurista-, hengellistä- sekä kognitiivista esteettömyyttä. Käytännössä esteettömyyskartoitus koostui Kampin palvelukeskuksen tilojen havainnoinnista sekä Jade-toimintakeskuksen asiakkaiden ja työntekijän haastattelusta, lisäksi saimme tilaisuuden keskustella Kampin palvelukeskuksen työntekijän kanssa.

Jaden asiakkaat kokivat palvelukeskuksen ilmapiirin hyväksi. Tähän vaikutti etenkin työntekijöiden lämmin vastaanotto ja kohtaaminen. Kävi ilmi, että ryhmäläiset kaipasivat enemmän tietoa palvelukeskuksessa järjestettävästä toiminnasta. He totesivat, että mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi liikuntaryhmiin saisi olla enemmänkin. Ryhmäläiset olivat kiinnostuneita myös yhteisestä toiminnasta palvelukeskuksen vakikävijöiden kanssa. Asiakkaat kokivat kuntosaliryhmässä käymisen todella hyödyllisenä omalle terveydelle. Tulevaisuus näyttää, millaista yhteistoimintaa jatkossa kehitellään ja kuinka vieraskieliset kokisivat palvelukeskustoiminnan entistä avoimemmaksi. Myös jatkossa on tarpeen toimia avoimuuden vahvistamiseksi sekä kynnysten madaltamiseksi.

Geronomiopiskelijat Tanja Rönkä & Henna Järvinen Metropolia

Lähteet:
Hallenberg, Helena 2014. Sukupuoliroolit ja seksuaalisuuden alue islamissa. Duodecim terveyskirjasto. Saatavana osoitteessa: . Luettu 9.1.2020.

Kurppa, Ari 2017. Saavutettavuus. Invalidiliitto. Saatavana osoitteessa:. Luettu 14.12.2019.

Laitinen, Jaana 2018. Ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä nousee lähivuosina nopeasti. Talentia lehti 5.11.2018. Saatavana osoitteessa: . Luettu 20.12.2019.

Säikkä, Marja 2019. Kysymyksiä esteettömyyden ja moninaisuuden huomioimisesta palveluja järjestettäessä. Saatavana osoitteessa: . Luettu 7.12.2019.

Kieli hyvinvoinnin edistäjänä

MEDIATIEDOTE

KIELI HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ

Kieli ei ole vain viestinvaihdon väline, vaan mahdollisuus itseilmaisuun, tunteiden välittämiseen ja ympäröivän maailman jäsentämiseen. Viestintätilanne täydentyy eri aistein havaittavista vivahteista, kuten esimerkiksi huokauksista ja äänenpanoista, mutta siitä voi myös tehdä päätelmiä puhujan mielialasta ja persoonasta.

Kieli on tärkeä osa myös yksilön identiteettiä. Vieraan kielen osaamattomuuden on tutkitusti todettu voivan vaikuttaa negatiivisesti ikääntymisprosessiin. Maahan muuttaneilla on samanlaisia tarpeita ja odotuksia vanhenemisesta kuin muillakin ikääntyvillä, mutta heikko suomen kielen taito voi hankaloittaa arkea ja palveluiden saamista sekä heikentää näin hyvinvointia.

Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössämme perehdyimme JADE –toimintakeskuksessa toteutettavaan omakieliseen ohjaukseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millainen merkitys omakielisellä ohjauksella on ikääntyneen maahan muuttaneen arjessa. Omakielinen ohjaus tarkoittaa äidinkielellä tai tutuksi koetulla kielellä tapahtuvaa ohjausta, joka on lähtökohdiltaan sovitettu ikääntyvän maahan muuttaneen tarpeisiin.

Opinnäytetyömme mukaan kieli sekä vahvistaa että heikentää arjen toimijuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Yhteiseksi koettu kieli edistää erityisesti monipuolista tiedon saatavuutta ja sen soveltamista arjessa. Tiedon saanti korostui terveyttä koskevan tiedon osalta, mikä on huomionarvoista siksi, että aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet terveystiedon lukutaidon korreloivan hyväksi koetun terveyden kanssa. Ikääntyvälle maahan muuttaneelle yhteiseksi koettu kieli luo yhteyden toisiin ihmisiin. Yhteinen kieli ehkäisee yksinäisyyttä ja on olennainen keino tavoittaa keskustelukumppani yksinäisessä arjessa. JADE –toimintakeskus mahdollistaa kävijöillensä paikan kohdata saman kielisiä ja saada tietoa mitä he eivät muualta saa.

Lisätietoja sähköpostitse: meritta.posio@student.diak.fi ja pia.heinipuro@student.diak.fi

Meritta Posio ja Pia Heinipuro, sosionomi (YAMK)

Heinipuro, P. & Posio, M. (2019). Pelkkää puhetta? Omakielisen ohjauksen merkitys JADE -toimintakeskuksessa (Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma). Saatavilla http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522222

JADE hakee järjestötyöntekijää vuodelle 2020

Ikääntyvien maahan muuttaneiden JADE-toimintakeskus/Käpyrinne ry hakee järjestötyöntekijää Helsinkiin määräaikaiseen, yhden vuoden kestävään työsuhteeseen. Palkattavan työntekijän tulee olla alle 30-vuotias vaikeasti työllistyvä nuori tai osatyökykyinen henkilö (ei ikärajaa).

Työtehtäviin kuuluu ryhmien ohjaus ja sisältöjen suunnittelu, ikääntyvien henkilökohtainen neuvonta ja palveluohjaus, viestintätehtävät sekä muut pienen järjestön vaihtelevat työt painottuen asiakastyöhön.

Toivomme työntekijältä:

  • Kokemusta monikulttuurisesta ympäristöstä tai työyhteisöstä
  • Ryhmänohjaustaitoja ja hyvää organisointikykyä
  • Erinomaisia vuorovaikutustaitoja
  • Viestintäosaamista ja sosiaalisen median tuntemusta
  • Oma-aloitteisuutta ja kykyä toimia vaihtelevissa tilanteissa

Arvostamme myös:

  • Kohderyhmämme kielten osaamista (somali, arabia, kiina, kurdi, farsi, dari)
  • Kokemusta ikääntyvien parissa tehtävästä työstä
  • Kokemusta vapaaehtoistyöstä

JADE -toimintakeskus on ikääntyvien maahan muuttaneiden kohtaamispaikka ja monikulttuurisen vanhustyön osaamiskeskus, jossa toteutetaan yli 50-vuotiaiden vieraskielisten vertaisryhmätoimintaa, ohjaus- ja neuvontapalveluita ja erilaisia harrasteryhmiä. JADE tuottaa tietoa vanhustyön kehittämis- ja vaikuttamistyöhön sekä kouluttaa vanhustyön ammattilaisia moninaisuuskysymyksissä. Toimintaa rahoittaa STEA.

Vapaamuotoiset hakemukset ja CV sähköpostitse 12.1.2020 mennessä: inka.lehtonen@kapyrinne.fi

Lisätietoja tehtävästä antaa koordinaattori Inka Lehtonen, puh. 050 3826020 ajalla 16.12.-20.12. ja 7.-10.1. klo 10-15. Haastattelut järjestetään tammikuun puolivälissä ja työ alkaa sopimuksen mukaan tammi-helmikuun aikana.

Tietoa meistä: www.jadetoimintakeskus.fi

 

 

Liikunta kuuluu kaikille?

Liikunnan tarkoitus on parantaa ja ylläpitää henkilön toimintakykyä sekä terveyttä. Liikuntapalveluita tulisi myös tarjota kaikille tasavertaisesti ja palveluissa huomioida yhdenvertaisuus ikään tai henkilön taustaan katsomatta.

Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Iäkkäiden maahan muuttaneiden liikuntamahdollisuudet ovat selkeästi heikommat kuin kantaväestöön kuuluvien.

Ryhmiä on tarjolla muutama. Ryhmien löytäminen on kuitenkin vaikeata, koska digitaalinen tiedottaminen ei aina löydä kohderyhmäänsä. Lisäksi vaikeasti käytettävät digitaaliset ilmoittautumisjärjestelmät heikentävät muutenkin iäkkäiden, mutta erityisesti vieraskielisten pääsyä palveluiden piiriin. Ryhmien hyödyntämistä vaikeuttaa myös maahanmuuttajataustaisten omat monenlaiset terveyskäsitykset ja tietämättömyys liikunnan hyödystä arjen hyvinvointiin (terveyslukutaito). Myös yksinliikkumisen pelko vaikeuttaa monen ikääntyneen itsenäistä liikkumista. Kaikki liikuntaryhmät ja paikat eivät myöskään ole esteettömiä maahanmuuttajille.

Harjoitteluni aikana olen työstänyt selvitystä Jadelle ja Eläkeläiset ry:lle, jossa olen tarkastellut liikuntamahdollisuuksien, yhdenvertaisuuden, sekä tasa-arvon kehittymistä ikääntyneiden maahanmuuttajien liikuntamahdollisuuksien saralla pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kaupungissa. (Helsinki, Espoo, Vantaa).

Selvityksessäni korostuu järjestöjen merkitys maahanmuuttajataustaisten liikuntamahdollisuuksien tarjoajina merkittävänä kunnan tarjoavien palveluiden lisänä. Huomattavaa kuitenkin on, että ikääntyvien maahanmuuttajien liikuntaa tukevaa toimintaa tarjoaa vain muutama järjestö ja yhdistys.

Jadella on tarjota erilaisia liikuntamahdollisuuksia kävijöilleen hyvinvointiryhmiä, kävelyfutista, kuntosalivuoro somalinkielisille naisille, sekä uintia musliminaisille. Jaden toiminnasta liikunta onkin ollut vuodesta toiseen suosituin ryhmätoimintamuoto.

Sonja

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Edunvalvontavaltuutus, edunvalvonta ja hoitotahto ikäihmisen itsemääräämisoikeuden turvana

Jadessa olivat 20.11.2019 yliopistomaailmasta  asiantuntijat  Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Auli Vähäkangas kertomassa Jaden ryhmälle, kuinka he voivat varautua ”vajaakykyisyyteen”. Termillä vajaakykyinen asiantuntijat tarkoittivat henkilön heikentynyttä kykyä tehdä itse päätöksiä, liittyen omien talousasioiden hoitoon tai henkilön varsinaiseen hoitoon. Aihe on tärkeä, vaikka se tuntuu äkkiä ajateltuna kovin vieraalta ja kaukaiselta asialta. Näin ei kuitenkaan ole. Meistä jokainen ikääntyy. Meistä jokainen voi myös joutua onnettomuuteen, jonka seurauksena saatamme menettää niin kognitiivisen – kuin fyysisen toimintakykymme. Voimme myös sairastua muistisairauteen, joka vaikuttaa niin kognitioomme kuin psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyymme.

Asiantuntija kertoi osallistujille edunvalvontavaltuutuksen tekemisestä tapauksessa, jossa henkilö haluaa valtuuttaa valmiiksi oman lapsensa, puolisonsa tai ystävänsä hoitamaan esimerkiksi taloudellisia tai hoidollisia asioita henkilön oman tilanteen muuttuessa ”vajaakykyiseksi”. Edunvalvontavaltuutuksessa on hyvä huomioida, ettei valtuutus tule voimaan heti kun siinä on nimet alla ja se on lähetetty Maistraattiin, vaan valtuutuksen voimaantuloa haetaan erikseen Maistraatista, kun on sen aika. Aihe herätti kiinnostusta osallistujissa, mutta sai heidät miettimään, mitä jos edunvalvontavaltuutettu käyttää henkilön varoja väärin tai kuolee? Hyvä kysymys eikä lainkaan aiheeton. Varsinkin nykypäivänä ikääntyneiden taloudellinen hyväksikäyttö ei ole kaukaa tempaistu huolenaihe. Asiantuntijan sanoma tässä tilanteessa toi osallistujille mielenrauhan. Asiantuntija painotti, että edunvalvontavaltuutetun tulee toimia aina henkilön etua ajatellen. Edunvalvontavaltuutuksen voi myös purkaa, jos herää epäilys taloudellisesta hyväksikäytöstä. Edunvalvontavaltuutuksen voi purkaa myös, jos henkilön tilanne muuttuu siten, ettei valtuutusta enää tarvita. Jos edunvalvontavaltuutettu kuolee, edunvalvontavaltuutus raukeaa automaattisesti.

Asiantuntija kertoi osallistujille myös hoitotahdosta ja erilaisista hoitotahtojen muodoista. Sanoma olikin, että jos tahdot vaikuttaa omaan hoitoosi tulevaisuudessa, tee se nyt, kun olet vielä terve ja täydessä ymmärryksen tilassa. Muun muassa THL:n sivuilta löytyy hoitotahto-pohja, jossa henkilö voi vaikuttaa siihen, miten hänen elämänsä loppuvaiheen hoito toteutetaan. Haluaako henkilö siis, että hänen elämänsä loppuvaiheessa otetaan enemmän huomioon se, että elinpäiviä pyritään samaan lisää, vai siihen, että henkilön jäljellä olevien päivien ajan, hän saa laadukasta hoitoa. Hoitotahdon tekeminen on varsin monelle kynnyskysymys. Hoitotahto kuitenkin turvaa sen, että henkilön oma tahto saadaan tuotua esille, vaikka henkilö ei enää sitä pystyisi itse kertomaan. Hoitotahdosta on tärkeää kertoa myös omaisille ja hoitohenkilökunnalle siinä vaiheessa, kun henkilö siirtyy pitkäaikaishoivan piiriin. Saimme kuulla myös, mikä on laajennettu hoitotahto. Laajennetun hoitotahdon avulla henkilön on mahdollista vaikuttaa myös siihen, miten esimerkiksi hänen kauneudenhoito tai musiikkimaku tulisi ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun henkilö ei osaa enää itse siitä kertoa hoitajille.

Asiantuntija kertoi kävijöille myös, mikä on edunvalvontavaltuutuksen  ja edunvalvonnan ero. Vaikka näiden helposti ajatellaan olevan yksi ja sama asia, edunvalvontavaltuutuksella ja edunvalvonnalla on selkeä ero. Suurin ero on byrokratia, lisäksi edunvalvontapäätöstä ei voida purkaa. Edunvalvontavaltuutus on aina henkilölle vapaaehtoinen. Edunvalvonta taas ei sitä ole. Edunvalvonta on viimeinen ratkaisu ja toimintakeino, kun huomataan, että henkilö ei ole enää kykenevä hoitamaan esimerkiksi omia laskuasioitaan. Edunvalvonta päätös tehdään käräjäoikeudessa, ja voi olla, että edunvalvoja on yleinen edunvalvoja eli viranomainen tai edunvalvojaksi suostuva omainen. Edunvalvoja pystyy hakemaan tarvittaessa myös sosiaalietuuksia henkilön puolesta.

Tilaisuudessa käsiteltiin myös lyhyesti kotisaattohoitoa, joka on yleistymässä Suomessa.

 

Sonja,

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Digitalisaatio monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Hei, olen sosionomiopiskelija Sonja Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja teen viimeistä työharjoitteluani tällä hetkellä Jadessa. ”Digitalisaatio monikulttuurisessa yhteiskunnassa” seminaari pidettiin Suomen venäjänkielisten keskusjärjestön tiloissa 15.10.2019, missä olin mukana edustamassa Jadea. Seuraavassa onkin hieman seminaarista mitä se piti sisällään. Sekä ajatuksiani digitaaliosta ylipäätään.

Tällä hetkellä palvelut ovat yhä enenevässä määrin siirtyneet tai siirtymässä internettiin. Digitalisaation myötä myös henkilökohtaiset palvelutilanteet ovat vähentyneet huomattavasti. Internetissä tehtävät hakemukset ovat tarkoitettu helpottamaan elämäämme, enää ei tarvitse lähteä esimerkiksi Kelaan räntäsateessa, mutta mitä jos sinulla ei ole kirjoitus- tai lukutaitoa? Kuulostaa aluksi vieraalta ja kaukaiselta asialta. Täällä Suomessa olemme tottuneet käymään peruskoulua ja tätä kautta saneet luku- ja kirjoitustaidon.

Mutta mitä jos asiakas onkin maahanmuuttajataustainen? Henkilö, joka ei ole oppinut vielä riittävästi suomen kieltä, tai ei osaa kieltä lainkaan? Tai henkilöltä puuttuu täysin luku- ja kirjoitustaito puhumattakaan digitaidoista, miten hän saa asioitaan hoidettua internetissä?

Seminaarissa kuultiin puheenvuorot Helsingin kaupungin, Kelan, Uudenmaan Digituen, Pakolaisavun Kurvi-toiminnon, Elämän laatu ry:n, sekä Helsingin yliopiston asiantuntijoilta. Puheenvuorot pitivät sisällään tietoa, mistä maahanmuuttajien on mahdollista saada digitukea, sekä mitä haasteita maahanmuuttajilla on verkossa asioinnin kanssa. Helsingin kaupungin ”Helsinki-info ” tarjoaa digitukea maanantaista- perjantaihin kaiken ikäisille Oodin keskuskirjastossa klo 9-18 välillä. Oodissa on mahdollista saada digitukea ja palveluneuvontaa myös esimerkiksi arabiankielellä. Helsinki-info ei ole kuitenkaan suinkaan ainoa digitukea tarjoava palveluntarjoaja. Digitukea on mahdollista saada myös Elämänlaatu ry:ltä.

Seminaarissa nousi myös esille, ettei digituki ole ainoa asia missä maahanmuuttajataustaiset tarvitsevat tukea ja apua. Tarvetta on myös peruspalveluohjaukselle. Monet digitukea tarjoavat palveluntarjoajat antavatkin myös tavanomaista palveluohjausta.

Seminaarissa kuulimme, että ammattilaisten luokse tullaan kysymään apua hyvin monenlaisissa asioissa. Avun tarve voi liittyä älypuhelimenkäytön haasteista Kelan etuuksiin ja päätöksiin. Maahanmuuttajille myös oleskelulupa-asiat ovat sellaisia missä moni maahanmuuttaja tarvitsee apua. Myös työnhakuun ja työllistymiseen liittyvät asiat ovat sellaisia missä apua tarvitaan. Seminaarissa tuli ilmi myös, että palveluohjauksessa eniten haasteita tuo Kela. Asiantuntijat kokevat hankalana sen, että Kelan tukihakemuksissa on paljon eroa riippuen siitä, onko kyseessä verkkohakemus vai paperinen hakemus. Myös Maahanmuuttoviraston sivut koettiin hankaliksi ja epäkäytännöllisiksi.

Seminaarissa tuotiin esille myös pian voimaantuleva Saavutettavuus-direktiivi, jonka myötä verkkosivujen käytön pitäisi tulla helpommaksi ja sujuvammaksi jokaiselle. Saavutettavuusdirektiivin myötä verkkopalvelusivustojen tulisikin olla helpompikäyttöiset sekä selkeämmät. Myös sivuilla olevan suomen kielen tulee olla selkeästi ymmärrettävää. Verkkosivujen materiaali tulee olla myös kuunneltavissa. Onkin mielenkiintoista nähdä, tulevatko verkkosivut saavutettavuusdirektiivin myötä muuttumaan selkeimmiksi, ja tuleeko muutos vaikuttamaan verkkopalveluiden käytön lisääntymiseen. Maahanmuuttajien osalta koen direktiivin hyväksi muutokseksi. Mutta minusta on tärkeää, että palvelut pysyvät myös fyysisessä muodossa. Ilman henkilökohtaista palveluohjausta ja neuvontaa, monilta jää apu saamatta.

– Sonja

 

 

Ikääntyvät vieraskieliset palvelukeskuksessa

Olimme Kampin palvelukeskuksessa, jossa somalitaustainen työntekijämme kertoi palvelukeskuksen työntekijöille somalikulttuurista ja islaminuskosta. Palvelukeskuksen työntekijät olivat toivoneet yhteistä tapaamista ja keskustelua, koska heillä oli alkanut somalinaisten kuntosaliryhmä yhteistyössä Jaden kanssa. Kävijämäärät ovat syksyn mittaan kasvaneet maksimiin, mikä kertoo ryhmän tarpeellisuudesta ja mielekkyydestä. Ryhmässä vuorottelevat ohjaajina Kampista muutama työntekijä sekä Jaden somalitaustainen työntekijä, joka toimii myös tulkkina. Tavoitteena on saada asiakkaat käymään ryhmässä itsenäisesti niin, että Jaden työntekijä jää aikanaan pois aktiiviohjaajista ja antaa taustatukea tarvittaessa.

Tällaista yhteistyötä palvelukeskusten ja Jaden välille muodostuu pikkuhiljaa lisää. Yhteistyön tavoitteena on totuttaa vieraskieliset kävijät palvelukeskukseen sekä sen työntekijöihin niin, että he rohkaistuisivat jossain vaiheessa tutustumaan myös muuhun palvelukeskustoimintaan. Haasteena eri kulttuuritaustasta tuleville kävijöille on havaittu esimerkiksi rauhallisen rukouspaikan löytäminen palvelukeskuksesta. Tilat ovat kovin varattuja ja rukous on monille tärkeä osa arkea ja päivän rukousaikoja täytyy noudattaa. Ratkaisuna Kampissa tulee mahdollisesti olemaan kutomotila, jota on jo aiemmin suunniteltu rentoutus- ja hiljentymistilaksi.

Toinen havaittu haaste oli, etteivät kävijät välttämättä muista kuinka kuntosalitilaan kuljetaan. Joka viikko tavataan eksyneen näköisiä ryhmäläisiä aulasta. Ratkaisuksi ehdotettiin somalinkielisten opasteiden kiinnittämistä aulaan aina kuntosalipäivänä. Ehdotus oli mielestäni hyvä ja vaikkeivat kaikki ryhmäläiset osaisi lukea, he ehkä tunnistavat oman kielensä. Jos opasteessa olisi nuoli ja myös kuva, se helpottaisi hahmottamista.

Geronomin näkökulmasta tällainen yhteistyö on mahtavaa. Oli ihan huippua päästä osalliseksi tähän tapaamiseen. Vaikutti vahvasti siltä, että kumpikin osapuoli haluaa aidosti luoda yhteisiä käytäntöjä ja on valmis tulemaan vastaan. Tapaaminen oli eteenpäin vievä ja avoin. Kampin työntekijät olivat kiinnostuneita Somalian kulttuurista ja uskonnosta ja halusivat ymmärtää asiakkaitaan paremmin. Jatkoehdotuksina kaavailtiin yhteistä käsityökerhoa sekä ruoanlaittoa niin, että eri kulttuurien edustajat saisivat opettaa toisilleen esimerkiksi ruokareseptejä.


-Geronomiopiskelija Henna

Yhteistoimintaa yli kulttuurirajojen: Kontulan eläkeläisten ja JADE -toimintakeskuksen kiinankielisen ryhmän välinen ystävyyskerho

Hei, olen geronomiopiskelija Henna ja parhaillaan työharjoittelussa Jadessa. Kuulin jo keväällä kiinan- ja suomenkielisen ryhmän ystävyyskerhosta. Toiminta kiinnosti minua siinä määrin että halusin jo silloin tietää siitä lisää. Sain harjoitteluni aikana hyvän tilaisuuden haastatella Kontulan eläkeläisten jäsentä, joka on ollut mukana ystävyyskerhossa alusta asti.

Eri kulttuurien välinen ystävyys syntyi sattumalta: Ryhmät tapasivat yhden tapahtuman yhteydessä vuonna 2017, kun päätyivät syömään samaan pöytään. Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja yhteistoimintaa alettiin pian suunnittelemaan. Yhteisen kielen puuttuminen ei ole tapaamisia hidastanut.

‘’Kiinalaiset ovat niin ystävällisiä ja eläväisiä, että heidän asenteeseensa ihastuu välittömästi!’’

Tapaamisilla on tutustuttu sekä kiinalaiseen että suomalaiseen kulttuuriin. Yhdessäolossa jakaminen ja uusien asioiden oppiminen on rikkaus. Tarvitaan vain avoin asenne, sillä pääsee pitkälle.

Ystävyyskerho tekee myös yhteisiä retkiä ympäri Suomea ja kiinalaisten oma tanssiryhmä esiintyy eri tapahtumissa. Kiinalaisessa kulttuurissa suomalaisiin tekeekin vaikutuksen rohkeus. Ennakkoluulot ovat karisseet ja tilalle on tullut uskallus kohdata muista kulttuureista tulevia ihmisiä. Yhteistyö antaa voimaa myös muuhun toimintaan yhdistyksessä. Yhteistoiminta on ennen kaikkea elämää rikastavaa.

‘’Tällaista toimintaa voisi olla enemmänkin’’ toteaa haastattelemani Kontulan eläkeläisten jäsen.

 

Iloisin terveisin

Henna

 

Toimintakeskuksen ensimmäinen vuosi

Alppiruusu

JADE-toimintakeskus muutti uusiin tiloihin Töölössä tasan vuosi sitten ja toiminta avattiin kävijöille elokuussa 2018. Ensimmäinen syksy oli suurten muutosten aikaa, kun jo muutaman vuoden muualla kokoontuneet iäkkäiden vieraskielisten ryhmämme totuttelivat uusiin tiloihin ja ottivat ne pikkuhiljaa omakseen. Muutos ei ollut kaikille helppo, kovasti kaipailtua kuntosalia ei uusista tiloista löytynytkään ja välillä tulijat eksyivät naapurirappuun, josta heidät ystävällisesti saatettiin oikealle ovelle. Jaden ovisummerin löytymisen kanssakin on hapuiltu ja vihaisia naapureita on lepytelty oven raossa useaan kertaan.

Uuteen aikakauteen siirtymistä pyrittiin helpottamaan ottamalla kävijät osaksi muutosta ja muuttoa. Kiinankielinen ryhmä toi mukanaan sisustuskankaita ja auttoi mm. pesemällä ikkunoita ja istuttamalla viherkasveja. Arabiankielisen ryhmän miehet maalasivat seiniä ja kokivat sitä kautta olevansa mukana rakentamassa uutta Jadea. Syksyn mittaan opeteltiin myös kahvinkeittimen käyttöä, kierrätyssääntöjä ja tiskikoneen ihmeellistä maailmaa, eikä suotta. Paras palkinto tehdystä työstä oli jadelaisten huulille kohonnut hymy sekä useaan otteeseen kuultu lausahdus, jonka mukaan toimintakeskus on monelle kuin toinen koti ja ovesta sisään astuessaan tuntee aina olevansa tervetullut, tulee kohdatuksi omana itsenään.

Selatessani kävijätilastoja viimeisen vuoden ajalta hoksasin, että Jaden kävijämäärät ovat lisääntyneet vauhdilla etenkin tämän kevään aikana. Olemme tavoittaneet kaikkiin neljään kieliryhmäämme lisää ikääntyviä, jotka tarvitsevat Jaden kaltaista matalan kynnyksen vertaistoimintaa ikääntymisen mukanaan tuoman näkökulman huomioiden. Kevään aikana uusia jadelaisia on tullut joukkoomme peräti 50 henkilöä! Uudet iäkkäät löytävät meille pääasiassa puskaradion kautta, mutta ilahduttavasti myös sosiaaliohjaajien suorat yhteydenotot meihin päin ovat lisääntyneet ja eniten tukea tarvitsevia on jopa saatettu ovellemme asti, hatunnosto siitä!

Pyrimme jatkuvasti kehittämään Jadesta entistäkin parempaa ikääntyvien vieraskielisten jäsenyhteisöä ja syksylle on luvassa jo lähes 20 viikoittaista ryhmää, joista osa toteutetaan sekä vanhojen että uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Syksyn viikko-ohjelma löytyy jo nettisivuiltamme, käy vilkaisemassa ja tervetuloa moikkaamaan Jaden kevään aikana kasvanutta tiimiä Topeliuksenkadulle!

Inka – Jaden koordinaattori