Vieraskielisen ikääntyvän palvelupolku

Olen ollut viiden viikon työharjoittelussa JADE-toimintakeskuksessa 8.4.2019 alkaen. Harjoitteluni aikana olen selvitellyt, miten ikääntynyt vieraskielinen pääsee hänelle kuuluvien palveluiden pariin. Maahan muuttaneilla asiakkailla on usein palveluihin hakeutumisessa erilaisia esteitä, joita voivat olla muun muassa kieliongelmat, taloudelliset ongelmat, tietämättömyys palveluista tai ennakkoluulot ja luottamuspula viranomaisiin (Castaneda ym. 2012: 161) Heillä voi olla myös suuria haasteita palveluverkoston ymmärtämisessä, palvelupolkujen löytämisessä, palveluiden pariin hakemisessa sekä omien oikeuksien tuntemisessa (Rönkkö 2018: 24). Olisikin hyvä, että palveluita saisi selkokielisinä, mahdollisimman useilla kielillä, sekä kuvallisesti ilmaistuna. Tästä hyötyisivät ihan kaikki ihmiset, eivät ainoastaan ikääntyvät vieraskieliset.

Tänä päivänä ikääntyvien palveluihin ohjaus on pääkaupunkiseudulla keskitetty Seniori-infoon (Helsinki), Nestoriin (Espoo) ja Seniorineuvontaan (Vantaa). Tämän on ajateltu helpottavan sitä, ettei ikääntyvää juoksuteta paikasta toiseen eikä viranomaiselta toiselle, vaan palvelutarpeenarvio voidaan tehdä keskitetysti samassa paikassa. Tämä on hyvä ja helpottaa monen ikääntyvän arkea.

Pääsääntöisesti palvelut ovat suunniteltu suomen tai ruotsin kielellä saataviksi. Olen selvitykseni myötä pohtinut sitä, miksi näissä palveluneuvonnoissa ei ole saatavilla neuvontaa useammilla eri kielillä? Miksi muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä taitavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole töissä näissä palveluneuvonnoissa? Vai eikö heidän suomen kielen taitonsa työnantajan mielestä riitä tähän työhön? Voisiko ajatella, että palveluneuvonnoissa tehtäisiin yhteistyötä työntekijöiden kesken myös kielellisten asioiden suhteen?

Usein ajatellaan, että vieraskielisten omaiset huolehtivat ikääntyvien hyvinvoinnista ja hoitavat palveluihin liittyvät asiat heidän puolestaan. Näin ei kuitenkaan aina ole. Suomessa on yhä useampia yksinäisiä vieraskielisiä ikääntyviä, joilla ei ole omaisia tai muuta tukiverkostoa huolehtimassa heidän hyvinvoinnistaan arjessa. Vieraskielisten ikääntyvien määrä Suomessa kasvaa tasaisella tahdilla, joten vanhustenhuoltoon ja -palveluihin tarvitaan kulttuurista herkkyyttä sekä avoimuutta ja taitoa kohdata eri ryhmiä ja yksilöitä (Heikkinen ym. 2016: 100). Huomasin lukiessani vanhustyöhön liittyvää kirjallisuutta, ettei niissä ollut kuin yksi luku, joka käsitteli vieraskielisiä ikääntyviä ja kulttuurisensitiivisyyttä. Usein luvuissa oli hyvinkin stereotyyppisiä ajatuksia eri kulttuureista, vaikka meidän pitäisi kohdata maahan muuttanut ikääntyvä yksiönä omine erityistarpeineen.

Julkinen ja yksityinen sektori ei aina pysty täyttämään kaikkia vieraskielisten ikääntyvien tarpeita. Järjestöjen ja yhdistysten eli kolmannen sektorin toimijat paikkaavat kiitettävästi näitä aukkoja. Heidän toimintansa on vahvasti asiakaskeskeistä, lisäksi he toimivat vieraskielisten ikääntyneiden äänenä ja osallistumisen kanavana (Virtanen ym. 2011: 8). Olisikin hyvä, jos kaikki eri järjestöt, julkisen ja yksityisen sektorin toimijat, jotka tukevat ikääntyvien maahan muuttaneiden hyvinvointia, toimisivat yhdessä, fokuksena ikääntyneiden maahan muuttajien paremmat elinolosuhteet ja palveluiden ennalta ehkäisevä vaikutus. Palveluiden kehittämisprosessia maahan muuttaneiden ihmisten osalta täytyy viedä eteenpäin. Toimivuuteen ja joustavuuteen perustuva yhteistyö viranomaisten, järjestöjen ja yritysten välillä takaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen onnistumisen parhaiten (Vesterinen 2011: 29). Olen saanut huomata, että työ on hidasta, mutta etenee kuitenkin pikkuhiljaa ja tahtoa löytyy parantaa ikääntyvien arkea.

JADE-toimintakeskuksesta saa ohjaus- ja neuvontapalvelua selkosuomen-, arabian-, kurdin-, somalin-, englannin- ja kiinankielellä. JADE:n tavoitteena on edistää ikääntyvien vieraskielisten osallisuutta ja näkyvyyttä ikääntyvien palveluissa ja toiminta tukee ikääntyvien vieraskielisten kotona asumista mahdollisimman pitkään, sekä lieventää yksinäisyyden kokemusta omankielisen ryhmätoimintaan osallistumisen muodossa. JADE:ssa on hyvä, lämmin ilmapiiri, jossa jokainen kävijä otetaan avosylin vastaan hänen taustastaan riippumatta.

Päivi

 

Lähteet:

Castaneda, Anu E., Rask, Shadia, Koponen, Päivikki, Mölsä, Mulki & Koskinen, Seppo (2012). Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi – Tutkimus venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisista Suomessa. THL Raportti: 2012_061. Saatavilla myös sähköisesti: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90907/THL_RAP2012_061_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y, Luettu 10.5.2019.

Heikkinen, Eino, Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (2016). Vanheneminen eri kulttuureissa ja etnisissä ryhmissä. Teoksessa Heikkinen, Eino, Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Duodecim

Vesterinen, Marja-Liisa (2011). Teoksessa Vesterinen, Marja-Liisa (toim.): SOTE- ennakointi – sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3. Iisalmi: Painotalo Seiska Oy. Saatavilla myös sähköisesti: http://www.oph.fi/download/133556_sote-ennakointi_loppuraportti.pdf, Luettu 10.5.2019.

Rönkkö, Eva (2018). Moninaisuus ja yhdenvertaisuus. Opas vanhusneuvostoille. Helsinki: Eläkeläiset ry. Saatavana osoitteessa: https://elakelaiset.fi/wp-content/uploads/opas_valmis_netti.pdf, Luettu 13.5.2019.

Virtanen, Petri, Suoheimo, Maria, Lamminmäki, Sara, Ahonen, Päivi & Suokas, Markku (2011). Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekes, Helsinki.

 

Herätellään keskustelua – Ilmasto- ja ympäristöasiat

 

Hei kaikille lukijoille! Olen Karoliina ja olen Jadessa työharjoittelussa. Koko työyhteisössä, niin työntekijöiden kuin asiakkaiden keskuudessa olen saanut kokea Jaden avoimen ilmapiirin ja ystävällisyyden. Juuri näitä asioita tässä maailmassa tarvitaan.

 Ilmasto -ja ympäristöasioista keskustellaan nykyään enemmän ja enemmän. Yhä suurempi osa ihmisistä ymmärtää, että ilmastonmuutos on todellinen uhka. Tämän vuoden eduskuntavaalejakin kutsuttiin mediassa ”ilmastovaaleiksi.” Siksi Jadessa ajateltiin, että näistä asioista olisi hyvä keskustella.

 Jaden keittiön roskiksiin on merkitty, mikä roska kuuluu laittaa mihinkin. Useat eivät kuitenkaan lappuja huomaa, tai eivät ymmärrä mitä niissä sanotaan. Niinpä aiheeksi valikoitui vielä tarkemmin kierrätys ja roskien lajittelu.

 Maapalloa ja ympäristöä voimme kaikki auttaa yhdessä. Tärkeää onkin, että Jadelaisetkin tiedostavat voivansa halutessaan omilla ihan arkipäiväisillä valinnoillaan vaikuttaa ja säästää energiaa. Monet ryhmäläisistä ovat sanoneet kierrättävänsä jo kotona ja aiheen olevan jokseenkin tuttu, mikä on ollut ilo kuulla.

 Vaikka usealle kierrättäminen on tuttua hommaa, aina voi oppia uutta! Tiesitkö esimerkiksi, että juomalaseja ei saa laittaa lasinkeräykseen? Tai tiesitkö, että käsipaperit kuuluvat biojätteeseen? Muun muassa näistä asioista syntyi ryhmissä paljon keskustelua ja opimme kaikki uutta yhdessä.

 Mutta isompi kysymys, joka pyörii kierrätyksen ympärillä, on ilmastonmuutos. Monilla Jadessa kävijöillä on omia lapsia ja lapsenlapsia. Yritimme herättää ryhmässä vähän keskustelua myös siitä, millaisen maailman haluamme jättää seuraaville sukupolville. Niin pieneltä vaikuttava asia kuin kierrättäminen vaikuttaa omien lapsenlapsien elämään tulevaisuudessa.  

 Mainitsin aiemmin, että ilmastonmuutoksesta puhutaan enemmän ja tietoisuus siitä on lisääntynyt. Kuitenkin pienessä Suomessa asuville sen maailmanlaajuiset seuraukset eivät ole aina itsestään selviä. Jonkun mielestä voi olla hyvä, että Suomeen tulee lämpimämpi, mutta silloin ei huomioida sitä kaikkea tuhoa, mitä ilmastonmuutos saa aikaan muualla maapallolla. Lajien sukupuuttoon kuolemista, vedenpinnan nousua, joka saattaa jättää kokonaisia maitakin alleen, tai äärimmäistä kuivuutta, jonka seurauksesta joudumme tulevaisuudessa kiistelemään veden saannista.

 Voimme kaikki tehdä jotain, oli se sitten kierrättäminen, ruokahävikin välttäminen, yksityisautoilun vähentäminen, kasvisruuan suosiminen tai vaikka vesihanan sammuttaminen siksi aikaa, kun pesemme hampaita. Pienetkin teot saavat aikaan muutosta. Sen takia on hyvä muistaa, että vaikka yksi ihminen on pieni, yhdessä olemme jotakin suurta. Tämä ajatus toteutuu Jadenkin yhteisössä.

 

Kiitos ja hyvää alkavaa kevättä!

-Karoliina, työharjoittelija-sosionomi, Diak