Maahanmuuttaja vanhuksena Suomessa -keskustelutilaisuus

Kooste Maahanmuuttaja vanhuksena Suomessa -keskustelutilaisuudesta 15.11.2017

Muutama viikko sitten Jade II -projekti järjesti yhdessä Eläkeläiset ry:n kanssa keskustelutilaisuuden Kansalaisinfossa, jossa joukko asiantuntijoita keskusteli iäkkäiden maahanmuuttajien palveluista Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tilaisuus oli suunnattu vanhuspalveluista päättäville, sosiaali-ja terveystoimialan virkamiehille, kotoutumisesta vastaaville toimijoille, vanhusneuvostoille, oppilaitoksille sekä tahoille, jotka kohtaavat ikääntyvää maahanmuuttajaväestöä työssään ja toimintakentässään. Vieraita tilaisuudessa oli reilu 50 ja tila oli täynnä. Panelisteiksi oli kutsuttu Sari Heikkinen (FT lehtori ja tutkija, Laurea Ammattikorkeakoulu), Susanna Piepponen (ylitarkastaja, TEM), Panu Artemjeff (erityisasiantuntija, OM), Susanna Huovinen (kansanedustaja SDP, puheenjohtaja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry), Tuula Haavisto (kulttuurijohtaja, Helsingin kaupunki) ja Merja Etholén-Rönnberg (idän palvelualeen johtaja, Helsingin kaupunki). Ohjelma oli jaettu kolmeen eri teemaan, joista keskusteltiin ja joissa tarkentavia järjestäjien suunnittelemia kysymyksiä käytiin läpi. Myös yleisökysymyksiä ja kommentteja otettiin vastaan.

Iäkäs maahanmuuttaja kuntalaisena – Väliinputoaja vai aktiivinen asukas?

Ensimmäinenteema käsitteli iäkästä maahanmuuttajaa kuntalaisena. Teemassa pohdittiin sitä, onko hän väliinputoaja vai aktiivinen asukas. Samalla mietittiin, kenen vastuulla on iäkkään palvelupolun turvaaminen. Ensimmäisenä tässä keskustelussa ihmeteltiin sitä, miksi vanhuspalvelulaissa ei erityisemmin mainita ikääntyviä maahanmuuttajia. Kuitenkin vanhuspalvelulain mukaan kunnan vastuulla on järjestää iäkkäiden ihmisten palvelut. Keskustelussa mietittiin, että iäkkäitä maahanmuuttajia ei ole tavattu Suomessa kuin vasta lyhyen aikaa, eikä näin ollen heidän tarpeitaan ole vielä tarpeeksi huomioitu kansallisissa strategioissa tai laatusuosituksissa. Sari Heikkinen ihmetteli sitä, onko todella niin, että iäkkäiden maahanmuuttajien tulisi näkyä yhteiskunnassa ja katukuvassa paremmin, jotta heidän tarpeensa otettaisiin aidosti huomioon myös rakenteissa. Poissa strategioista, poissa mielestä?

Ikääntyvien maahanmuuttajien määrä on vielä melko alhainen, mutta se kasvaa vuosi vuodelta. Kotoutumiskoulutus sai kritiikkiä siitä, että yli 55-vuotiaiden maahanmuuttajien koulutuksen tarvetta ei huomioida tarpeeksi hyvin. Tähän vastattiin, että tilastojen mukaan ainoastaan 4 % kotokoulutukseen hakijoista on yli 55-vuotiaita. Kotokoulutus tulee kuulemma muuttumaan ensi vuoden puolella siten, että myös kansalaisopistojen kautta voi saada koulutusta eli koulutuspaikkoja pitäisi näin ollen olla enemmän tarjolla. Tämän lisäksi on panostettu maahanmuuttajien nopeaan työllistämiseen eri kokeiluin.

Miten huolehditaan siitä, että sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon työntekijöillä on tarvittavaa asiakasosaamista, kun asiakkaana ei ole ns. normimummoa?

Toisena teemana keskustelussa pohdittiin sitä, miten huolehditaan, että sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon työntekijöillä on tarvittavaa asiakasosaamista, kun asiakkaana ei ole ns. normimummoa. Susanna Huovisen mukaan Suomen hyvä lainsäädäntö, muun muassa vanhuspalvelulaki, luo hyvän pohjan kaikelle toiminnalle, joka koskee ikäihmisiä. Haasteen tuo kuitenkin toiminnan toteutus sekä suomalainen asenneilmapiiri.  Asenteiden muuttaminen ja siltojen rakentaminen poliittisen vastakkainasettelun sijaan tukisi asenneilmapiiriä parempaan suuntaan. Omista ennakkoluuloista pitäisi jokaisen päästä kiinni ja tätä kautta muuttaa omia asenteitaan.

Useampi panelisti mainitsi yhdeksi ratkaisuksi monimuotoisuuden tunnistamisen jo rekrytointivaiheessa, jolloin palkattaisiin eri kulttuuritaustaisia työntekijöitä. Tästä oltiin kyllä myös eri mieltä, joten keskustelu oli mielenkiintoista. Työnantajan rooli nähtiin tärkeänä, sillä työnantajan pitäisi edistää yhdenvertaisuutta ja tunnistaa erilaista osaamista. Lisäksi työnantaja voisi kannustaa työntekijöitään tuomaan esille omia vahvuuksiaan työpaikalla. Hyvä vinkin antoi Merja Etholén-Rönnberg sanomalla, että jokaisen olisi hyvä joskus uskaltaa mennä mukaan itselle vieraisiin porukoihin ja näin oppia muilta. Myös samaistuminen toisen asemaan saattaa auttaa asiakaskohtaamisissa. Moninaisuuskoulutus mainittiin yhtenä hyvänä täydennyskoulutuksena, joka antaisi työntekijöille sopivia työkaluja asiakaskohtaamisiin.

Miten turvata Suomeen muuttaneiden iäkkäiden palvelut ja toiminnan jatkuvuus?

Viimeisenä teemana olivat keinot ja mallit, joilla voitaisiin turvata Suomeen muuttaneiden iäkkäiden palvelut ja toiminnan jatkuvuus. Panelistis olivat hyvin samaa mieltä siitä, että tarvitaan foorumeita ja verkostoja, joissa eri organisaatiot ja muut toimijat, jotka tekevät työtä ikääntyvien maahanmuuttajien parissa, voisivat vaihtaa ja jakaa tietoa keskenään. Jotta ei tehtäisi samoja asioita uudelleen, on hyvien käytäntöjen jakaminen erittäin tärkeätä. Koordinointia tulisi myös kehittää eri toimijoiden välillä. Järjestöt, jotka työskentelevät maahanmuuttajien parissa, ovat myös avainasemassa kun puhutaan luottamuksen rakentamisesta maahanmuuttajayhteisön kanssa. Näiden ko. järjestöjen kanssa yhdessä tulisi rakentaa uusia toimintamalleja.

Kohtaamisia tarvitaan ja tämän vuoksi matalankynnyksen kohtaamispaikat ovat juuri niitä paikkoja, joissa se on mahdollista. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon Helsingin monipuoliset palvelukeskukset, joihin on helppo mennä. Merja Etholén-Rönnbergin unelmana olisi saada Vuosaareen monikulttuurinen palvelukeskus, minne kaikki olisivat tervetulleita. Tuula Haavisto nosti yhtenä hyvänä esimerkkinä esille Helsingissä Kontulan monipuolisen palvelukeskuksen, jossa iäkkäillä maahanmuuttajilla on ollut toimintaa muun muassa erilaisten ryhmien merkeissä jo useamman vuoden ajan. Samassa yhteydessä mainittiin Jade-projektit, jotka ovat toimineet Käpyrinne ry:ssä jo vuodesta 2013 alkaen.

Miten saada iäkkäät maahanmuuttajat palveluiden piiriin? 

Palvelut, joita maahanmuuttajat tarvitsevat, tulisivat sijaita keskitetysti saman katon alla. Euroopassa näin on esimerkiksi Portugalissa, jossa maahanmuuttajien palvelut sijaitsevat samassa paikassa. Muu Eurooppa näyttää olevan Suomea edellä näissä asioissa. Saimme kuitenkin iloksemme kuulla, että Helsinkiin avataan ensi vuoden alussa yksikkö, joka hoitaa maahanmuuttajien asioita vauvasta vaariin. Keskustelussa Panu Artemjeff nosti esille palvelumuotoilun mahdollisuudet uusien toimintamallien ja palveluiden kehityksessä. Palvelumuotoilun menetelmää olisi hyvä käyttää, koska siinä osallistetaan palveluiden käyttäjiä jo suunnitteluvaiheessa. Rakenteita, jotka edistäisivät ikäihmisen palveluita, pitäisi luoda yhdessä. Esimerkiksi Stadin ikäohjelmassa, olisi toiveena ollut saada myös iäkkäiden maahanmuuttajien äänet kuuluville.

Näiden lisäksi tiedottaminen nähtiin tärkeätä kanavana saada iäkkäät maahanmuuttajat palveluiden piiriin ja tässä tapauksessa tiedottaminen pitäisi tapahtua myös heidän lastensa kautta, sanoi Sari Heikkinen. On vaikea löytää oikeat palvelut oikea-aikaisesti, jos niistä ei ole koskaan kuullutkaan. Palveluiden selkeä avaaminen iäkkäälle maahanmuuttajalle on oleellista kun heidät halutaan palveluiden piiriin. Myös ennakoivaan ja oikea-aikaiseen palveluntarpeen kartoittamiseen tulisi lisätä resursseja, sillä usealla maahanmuuttajataustaisella henkilöllä palvelutarve voi alkaa jo aikaisemmin verrattuna kantasuomalaiseen ikäihmiseen. Ennaltaehkäiseminen tulee loppujen lopuksi myös taloudellisesti kannattavammaksi, kun palvelujen tarve huomataan ajoissa.  Iäkkäät maahanmuuttajat nähdään merkittävinä henkilöinä perheen sisällä ja näin ollen on tärkeätä, että he voivat hyvin.

Lopuksi haluaisin mainita yleisöstä tulleen hyvän neuvon, joka meidän kaikkien olisi hyvä pitää mielessä, kun olemme vuorovaikutuksessa iäkkäiden maahanmuuttajien kanssa: ”Eritysosaamisen lisäksi tarvitaan kyky kohdata ihminen ihmisenä ja tasavertaisesti.”  Mielestäni tällä neuvolla pärjää jo melko pitkälle.

 

 

Meri Mensonen

Kirjoittaja on geronomi-opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulusta