Somaliäidit suomen kielen tunneilla

Ikääntyneet somaliäidit ovat ihania. Olen nyt kulkenut heidän matkassaan Töölön Kantissa kerran viikossa vajaa kaksi vuotta. Mitä paremmin olen tutustunut heihin ja heidän kulttuuriinsa, sitä enemmän pidän heistä. En ole kaikesta islamilaisen kulttuurin tuomasta naisen asemaan liittyvästä samaa mieltä, mutta kunnioitan ja hyväksyn sen, että he saavat täällä Suomessakin elää oman kulttuurinsa mukaisesti. Ja vaatteet huiveineen ovat usein toinen toistaan kauniimpia.

Ryhmän somaliäidit ovat tulleet Suomeen kauan sitten luku- ja kirjoitustaidottomina. Moni heistä haluaisi oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Sorminäppäryys ei kuitenkaan ole samaa luokkaa kuin mitä meillä suomalaisilla kiitos päiväkotien, koulun ja lelumaailman, jossa aivan vauvasta asti lapsi oppii hienomotoriikkaa erilaisten lelujen ja palikoiden ja piirustusvälineiden avulla. Syksyllä harjoittelimme kirjoitus- ja lukemistaitoja Turun Kristillisen opiston Arjen aakkoset -materiaalilla, joka on netissä vapaasti käytettävissä. Materiaalisssa edetään monipuolisesti luku- ja kirjoitusharjoituksissa. Toisena oppikirjana käytettiin Opetushallituksen kirjaa ”Helppoa suomea.”

Meille vapaaehtoisille opettajille, joilla ei ole suomen kielen opetuksen pedagogista koulutusta, luku- ja kirjoitustaidon opettaminen tuntui hankalalta ja osin turhauttavaltakin. Usein mietin, että haaste on aivan liian suuri ja toisaalta pohdimme myös, että arjen kielitaidosta olisi somaliäideille enemmän hyötyä. Niinpä keväällä olemme kokeilleet opetusvälineenä noin minuutin pätkää per oppitunti YLEn suomeksi tekstitetyistä selkouutisista. Aluksi keskustellaan aiheeseen liittyvistä sanoista, kirjoitetaan sanat fläppitaululle ja sitten kuunnellaan koko uutinen. Sen jälkeen toistetaan kuuntelemista useampaan kertaan lause kerrallaan ja keskustellaan, mitä ryhmäläiset ovat siitä kuulleet ja oppineet. Ajatuksena on toiston merkitys kielen oppimisessa. Tunteihin on vaihtelevasti liitetty myös kielioppiasioita. Koska somaliäitien kielitaito on hyvin vaihtelevaa, toiset heistä ovat hyötyneet tästä enemmän ja toiset vähemmän, mutta ainakin yritykset puhua suomea ovat yleisesti lisääntyneet!

Selkouutisista olemme käsitelleet mm. seuraavia aiheita; vanhukset Helsingissä, talvivaatetus, liikunnan merkitys, alaikäiset turvapaikanhakijat, Lohtajan jääpadot, Somalian nälänhätä ja vappu. Selkouutisissa oli myös ”Kuntavaaliteema 2017 kirjastot” sekä sarja ”Suomi 100: Suomalainen juttu”, joista käsiteltäviksi aiheiksi olemme ottaneet seuraavia; kättely, vesi ja hissi. Opetusjakson pituus on ollut yksi tunti. Olemme opettajina kokeneet sen liian lyhyeksi varsinkin, kun viimeiset oppilaistamme valuvat tunneille myöhässä. Haasteina ovat myös ryhmäläisten oppimisvalmiudet sekä luku- ja kirjoitustaidon puute, joka rajoittaa monien opetusmenetelmien käyttöä. Yhdessä olemme pohtineet, että oppimista voisi helpottaa se, jos ryhmässä olisi myös muita kuin somalinkielisiä opiskelijoita, jolloin kaikkien olisi pakko yrittää ymmärtää ja puhua suomea. Nyt tunneilla joutuu usein muistuttamaan: ”Täällä puhutaan suomea”.

Irmeli Puntari

 

Akateemiset naiset ry:n Luetaan yhdessä -verkoston suomen kielen opettajat toimivat Jade II -projektissa vapaaehtoisina ja opettavat suomea projektin somalinkielisille naisille. Projektin arabiankieliset ryhmäläiset osallistuvat Luetaan yhdessä opetusryhmiin Kinaporin monipuolisessa palvelukeskuksessa ja kiinankieliset ryhmäläiset Pasilan asukastalon suomen kielen oppitunneille. Luetaan yhdessä oppitunnit ovat ennen kaikkea ajankohtaisten asioiden ja elämänkokemusten jakamista sekä keskustelua suomen kielellä.

Reflection

As the end of my practice placement here at Jade II project approaches, I’ve been thinking about all the things I have learnt from being a part of the project’s everyday operations for close to three months and also from interacting with the project’s clients. There have been many lessons, including what I have learnt about the important work that Jade II project does for elderly immigrants. As well as the diverse network in which Jade operates. It has been interesting to see the cooperation  and support that the project gets from networks like Eloisa ikä -ohjelma and VeTo that they are a part of.

For me as a future social worker, being able to be a part the client work has been priceless. One aspect I have taken away is the importance of a client oriented approach. I have seen how this has been valued at Jade where the different needs and wishes of the clients have been taken into account a lot. The aspect of peer support groups was new to me, and during my practice I have had the opportunity to explore this.

The importance of culturally sensitive activities is something that Jade works to promote more of; among service providers for the elderly and aging. I have been able to see this value in action as part of Jade II projects activities. Through my practice I’ve gotten a better understanding of not only the benefits and importance of making more activities available that are culturally sensitive  but also the challenges relating to this.

The target group of Jade II project is elderly immigrants, and being part of a culturally diverse environment has taught me the importance of being open minded in the interactions we have, as sometimes we have stereotypes when interacting with people that we may not consciously acknowledge. Also the value of considering everyone as an individual and trying not to make any assumptions or preconceived ideas.

It has also been eye opening to see that language does not have to be a barrier and that although sometimes challenging it is possible to interact where there is no shared language. I have also been reminded of the importance of being able to speak in one’s mother tongue and how beneficial it can be to our wellbeing.

Overall my time at Jade II project has flown by, my days at practice have been filled with different and interesting things and people. I have learnt a lot some of which I think I maybe have not  realized yet but that I hope to carry with me in the future.

Thank you Jade II 🙂

Taisekwa 

(Kuvan otti ryhmäläisemme Gao Yu, retkellä Porvoossa 23.5.2017)

Värikäs vanhuus -tapahtuma 18.5.2017 klo 10-14

Monikulttuurisen vanhustyön MOVA-verkoston toteuttama tapahtumapäivä Kinaporin monipuolisessa palvelukeskuksessa torstaina 18.5. klo 10-14. MOVA-verkostossa toimii järjestöjen edustajia ja hanketyöntekijöitä sekä kaupungin palvelukeskusten ja seurakuntien työntekijöitä. Verkosto tuo esille ikääntymisen moninaisuutta, tiedottaa ikääntyville maahan muuttajille järjestetyistä ryhmätoiminnoista ja järjestää yhteistyössä erilaisia tapahtumia. Jade II on mukana verkoston työskentelyssä ja tapahtumapäivässä. Tulkaa maistelemaan SILKKITIEN KAHVILAN kiinalaisia ja arabialaisia makuja ja moikkaamaan projektityöntekijöitä ja ryhmäläisiämme!

Tervetuloa mukaan!

Värikäs vanhuus -tapahtumakutsu (pdf): Värikäs Vanhuus päivä ja juhla

 

Childhood memories from Somalia

As part of my practice; a few weeks ago I got the opportunity to plan a group activity for our Somali ladies discussion group, around the theme of childhood memories from their cherished home country. I hoped to include a sensory element to the discussion. During my studies at Laurea UAS, I have learnt about the Multisensory method that the school has developed and have participated in different projects.

The multisensory method was developed with the aim of creating multisensory experiences;  where the space is made up of different elements around a certain theme, that participants can see (picture, videos, artifacts), hear (music, sounds), taste (food, drink), smell (spices, herbs, food, drink) and touch (artifacts, materials). This sensory space then acts as “inspiration” for encounters and discussions around a theme.  Such spaces may be used for learning, relaxation, passing on information but also promote wellbeing and a sense of community. There is also the idea that these spaces may awaken feelings, thoughts and memories in participants. Coincidentally I also came across the Somali memory suitcase that Jade had on loan at the time from the Helsinki City Museum. The suitcase contained past and present day utensils from both Somalia and Finland.

So with these things in mind, we had pictures of different aspects of Somali culture like food, Quran school, traditional houses and cooking utensils. We also had the beautiful artifacts from the memory suitcase at our table for everyone to have a feel of, the suitcase also included frankincense to which we added some spices. We spent time talking about the different pictures, scents and artifacts; what they were, the memories and thoughts that they awakened. The ladies sang and recited poetry which they explained were an integral part of Somali culture; from the making of food and herding of camels to important marriage traditions and customs.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

We also talked about the aspects of Somali culture that are particularly important to them , memories of how they learnt about their culture (making food, handicrafts, traditions and customs) and how they can pass along these gems to the next generations even whilst living in another country. To this the ladies spoke about valuing where you are from and your culture. And how they felt that now as they immigrated to Finland they want to become part of this community, whilst also cherishing these values.

The discussion was all round interesting and I got to learn a lot about the Somali culture. It was also an opportunity to reflect on shared values and experiences. This kind of sharing also helps in finding points of connection between different cultures.

Taisekwa

(Pictures: Laurea UAS & Taisekwa)