My first week at Jade II Project

Hello! My name is Johnny Abdallah, and I am currently a second year bachelor’s degree student of social services, studying at Helsinki’s Diaconia University of Applied Sciences. I feel privileged to have been selected by the Jade II Project for my second practical placement. Each placement in my university’s curriculm is centered around a theme related to the particular area of studies which we have been focusing on during each respective semester. For this autumn’s placement the theme has to do with social work methods and professional skills which enable social inclusion. In the case of the Jade II Project, the target group would be elderly immigrants.

But how did I come to know about the Jade II Project, and decide upon it for a practical placement? It began when my study group visited the first incarnation of the project in the latter half of 2015. During the visit we were introduced to both Kantin Pysäkki service home and the Jade II Project. After hearing about the inspiring work they do, I approached Susanna Lehtovaara – the project manager – and mentioned my interest. Not long after I contacted her and we set up a meeting. The rest, as the saying goes, is history.

Today concludes my first of 7 weeks with the project, and it is with deep humility and appreciation that I can say the first week exceeded expectation. The team, which comprises Susanna, Fardoos and Suvi, have warmly welcomed me. From a learning standpoint I feel I will be able to gain much from my experience here, and I have already been fortunate to have taken an active role in working with the 3 main groups, planning topics for discussion and activities based on their wishes. Working with the elderly, and perhaps more specifically elderly people of immigrant background, is of interest to me because of my personal feelings about my own grandparents, with whom I enjoyed close relationships with, as well as the social exclusion affecting our ageing population.

Although the elderly are a profoundly diverse group, they are often socially excluded due to the fact that our society thrives upon the productivity of those who are of working age. Of course, the assumption that an individual’s worthwhile contribution to society diminishes the closer they are to the age of retirement is wrong. In other cultures, such as in some African countries, an elderly person is greatly valued and respected for their wisdom and life experience. Moreover, the diversity of this group can be seen in the various activities which many elderly people are involved in despite their advanced years or failing health, from volunteer work to practicing an array of hobbies. Some even return to working life because of a want to be productive and feel needed – something common to every one of us.

Despite this fact, however, the prevailing views are often negative. Now, add to this the matter of not being able to speak the language of the society in which you live, and/or not having a family or support network of any kind, and the extent to which you are socially excluded increases tenfold. In addition to the general exclusion faced by the elderly, those of immigrant background have these added handicaps, and so more targeted work is needed in order to facilitate their inclusion, and improve their well-being.

It is for this reason that the Jade II Project exists, and I am very proud to be even a small part of the work they do in order to better the life situation of the ageing migrant. I look forward to the experiences and knowledge which can be gained by embarking on this important journey, both in terms of my studies and life in general. Thank you for letting me join you!

Johnny

Vertaisryhmätoiminta kotoutumisen edistäjänä

Omakielinen vertaisryhmätoiminta on yksi merkittävä kotoutumisen väline, ja se vastaa tietynlaisiin kotoutumisen tarpeisiin. Uuteen ympäristöön ja yhteiskuntaan sopeutuminen vie aikaa, sillä uutta opittavaa on paljon uuden kielen opiskelusta puhumattakaan. Sopeutumisen välineiden, informaation ja vertaistuen jakaminen omalla äidinkielellä on ikääntyvälle maahanmuuttajalle erittäin tärkeää kotoutumisen kannalta.

Vertaisryhmässä jaetaan arkea muiden samankaltaisia tilanteita kokeneiden ihmisten kanssa. Ryhmässä on myös mahdollisuus tutussa ja turvallisessa tilanteessa kysyä itseä askarruttavia asioita. Kotoutumisen eri vaiheissa olevat maahanmuuttajat tukevat toisiaan monissa kysymyksissä. Pidempään Suomessa asuneilla on vastauksia, joita lyhyemmän aikaa täällä asuneet kaipaavat. Kokemusten vaihto tuo osallistujille vertaistukea: osallistuja ei ole tilanteessaan yksin, vaan joku on kokenut asian samoin ja löytänyt mahdolliseen haasteeseen sopivan ratkaisun.

Uuteen maahan muuttaminen rikkoo ihmisen sosiaalisia verkostoja, ja niitä on vieraskielisessä maassa haastavaa luoda uudelleen. Kielen oppiminen erityisesti ikääntyvillä maahanmuuttajilla on merkittävästi vaikeampaa kuin lapsilla ja nuorilla, jolloin ikääntyvä on vaarassa joutua syrjäytymisen ja yksinäisyyden uhkaamaksi. Sen lisäksi, että omakielinen vertaistuellinen ryhmässä jaetaan tietoa, ryhmä voi paikata aukkoja osallistujan sosiaalisessa verkostossa.

Vaikka vertaistuellinen ryhmä on paikka jakaa vaikeitakin asioita, ryhmässä keskusteleminen on ensisijaisen länsimainen tapa jakaa omassa elämässä eteen tulevia vaikeita asioita. Maahan muuttanut henkilö ei välttämättä koe tarvitsevansa tukea ja apua, jolloin vertaisryhmästä voidaan puhua keskusteluryhmänä. Vertaistoiminta ei ole välttämättä ikääntyville maahanmuuttajille lähtökohtaisesti tuttua, mutta kokemuksen kautta toimintamalli tulee tutuksi. Viikottainen tai muuten säännöllisesti toteutettava ryhmätoiminta luo rutiineja arkeen ja kasvattaa luottamusta osallistujan ja järjestäjän välille. Omakieliseen matalan kynnyksen toimintaan on helppoa tulla mukaan. Toimintamuodon kautta ikävätkin kokemukset voidaan kääntää voimavaraksi ja maahan muuttaneen (nuoren, aikuisen tai ikääntyvän) osallisuus vahvistuu.

VeTo-verkosto

Suomen Pakolaisavun Kasvokkain-toiminnan koordinoima VeTo-verkosto on maahanmuuttajien vertaistoimintaa järjestävien tahojen yhteistyöverkosto pääkaupunkiseudulla. Verkosto on toiminut vuodesta 2008, ja siihen kuuluu tällä hetkellä yli 70 organisaatiota. Verkostoon ovat tervetulleita kaikki maahanmuuttajien vertaistuesta kiinnostuneet järjestötoimijat sekä kunnalliset ja yksityisen sektorin toimijat. Verkostotapaamisissa jäsenet jakavat tietoa omista vertaistoiminnoistaan, koulutuksista, vapaaehtoistoiminnasta ja muista ajankohtaisista asioista. Jäsenet pitävät yhteyttä toisiinsa erilaisin viestimisvälinein, joten tieto erilaisista tapahtumista ja tilaisuuksista saavuttaa kohderyhmän hyvin. VeTo-verkosto järjesti 26.10.2016 miniseminaarin Helsingissä otsikolla ” Vertaistoiminta ja kotoutuminen – toimivat mallit käyttöön!”. Seminaarissa osallistujat pääsivät tutustumaan vertaistoiminnan hyväksi todettuihin käytäntöihin ja toimintamalleihin sekä keskustelemaan vertaistoiminnan roolista kotoutumisessa.

veto-seminaari

yuko

 

 

 

 

 

 

VeTo-seminaari 26.10.2016 (kuvat VeTo-verkoston).

Jade II:n vertaisryhmät

Jade II -projektin vertaistuelliset keskusteluryhmät ovat keskenään eri vaiheissa. Somaliäidit (ikääntyneet somalinaiset) ovat kokoontuneet vertaisryhmätoiminnan parissa jo useamman vuoden ajan, joten Kantin pysäkin tilat, ryhmän keskustelusäännöt ja projektin toiminnot ovat heille tuttuja. Sen sijaan projektin arabiankielinen ryhmätoiminta on käynnistynyt vasta tämän vuoden keväällä: ryhmädynamiikka kehittyy edelleen ja ryhmään tulee uusia jäseniä. Kaikki ryhmät ovat avoimia, ja osallistujat käyvät toiminnassa omien aikataulujensa mukaan, toiset useammin ja toiset harvemmin.  Keskusteluryhmien toiminta on juurtunut jo melko hyvin, mutta haluamme jatkossa antaa ryhmäläisille enemmän vastuuta ja avaimia toiminnan kehittämiseen myös itsenäisesti. Projektitiimi katsoo tällä hetkellä tulevaisuuteen ja tekee työtä ryhmien itsenäistymisen vahvistamiseksi.

Meiltä on toisinaan kysytty, miksi ryhmätoimintamme on suunnattu erikseen somalin-, arabian- ja kiinankielisille ryhmille. Eikö olisi hyvä jos ryhmien jäsenet kohtaisivat myös toisiaan? Jo Jade-projektin (2013-2015) aikana on todettu, että omakielinen toiminta (oman äidinkielen puhuminen) on tärkeää luottamuksen syntymiseksi ja ryhmän kiinteyden ja osallisuuden takaamiseksi. Jade II haluaa säilyttää toiminnan omakielisyyden, jotta aito vertaistuellinen näkökulma säilyy. Projektin eri kieliryhmien sekoittaminen onnistuu helpommin retkillä ja tapahtumissa kuin keskusteluryhmässä, jonka tavoitteena on vertaisuuden rakentaminen ja omien kokemusten jakaminen. Jade II:n ryhmät ovat olleet yhdessä mm. kulttuuritapahtumissa ja retkellä Seurasaaressa. Tietyt asiat voivat toki avautua keskusteluun paremmin silloin, kun asiasta keskustelee monikielisessä ryhmässä. Samoin suomen kielen opiskelua voi myös tukea monikielisyys, jolloin suomi on kielenä ensisijainen kommunikaation väline. Näitä mahdollisuuksia pyrimme tarjoamaan lisää myös projektin tulevaisuudessa.

 

Suvi & Susanna