Sisäministeriön syrjintäselvitys vähemmistöihin kuuluvista ikäihmisistä nostaa esille Jadelle tuttuja teemoja

[vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Sisäministeriön julkaisu vähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten kokemuksista sosiaali- ja terveyspalveluissa nosti esille suomalaisen palvelujärjestelmän epäkohdan: yhdenmukaistetut palvelut eivät ole yhdenvertaisia. Liian moni joutuu kohtamaan sekä suoraa, välillistä että rakenteellista syrjintää.

 

Sisäministeriön julkaisu ”Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa.” on ensimmäinen laatuaan Suomessa (Sisäministeriö 14/2014). Nimensä mukaisesti se käsittelee eri vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden kokemuksia syrjinnästä (ruotsinkieliset, saamelaiset, romanit, vieraskieliset ja maahanmuuttajataustaiset, vammaiset henkilöt, viittomakieliset, näkövammaiset, CP-vammaiset, kehitysvammaiset, Jehovan todistajat, ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt). Selvitys perustuu suoriin haastatteluihin, kirjoitettuihin syrjintäkokemuksiin, asiantuntijalausuntoihin sekä sosiaali- ja terveyshuollon asiakirjoihin.

Vieraskieliset, maahanmuuttajataustaiset ja välillinen syrjintä

Maahanmuuttajataustaisten ikääntyneiden henkilöiden tilanne vaikuttaa selvityksessä verrannollisesti melko hyvältä. Kokemuksia ns. suorasta syrjinnästä ei tullut selvityksessä ilmi. Sen sijaan useat ikääntyneet kertoivat tuntevat kiitollisuutta Suomen palvelujärjestelmää kohtaan, ja sen tasoa pidetään yleisesti hyvänä (Op.cit.). Vertauskohtana ovat kuitenkin heidän lähtömaansa, joissa julkisen sektorin tuottamien sosiaali- ja terveyspalveluiden taso on monen kohdalla varsin heikko, ja tukijärjestelmä henkilön oman verkoston varassa.

Maahanmuuttajien kokema syrjintä onkin enimmäkseen ns. välillistä syrjintää: oikeuksien toteutumattomuutta, tiedonsaannin vaikeuksia, neuvonnan ja opastuksen puutetta ja ymmärtämättömyyttä (Op.cit.). Ongelmia nousee esille erityisesti heikon suomen kielen taidon vuoksi. Tulkkien käyttö on vähäistä ja liian usein asiakkaan/potilaan oma lapsi tai läheinen joutuu toimimaan asiointitilanteissa tulkkina. Tilannetta heikentää se, että ikääntyneille ei ole järjestetty heille sopivaa suomen kielen opetusta, joka voisi korjata tilannetta pitkällä aikavälillä. Maahanmuuttajataustaisten riski altistua syrjintäkokemuksille on kantasuomalaisia korkeampi (Op.cit.).

[/vc_column_text] [vc_column width=”1/2″ el_position=”first”] [vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Samoja ongelmia on noussut esille myös Jaden ryhmäläisten kautta. Esim. yksi suomen kansalaisuuden saaneista ryhmäläisistä kertoi kokemuksestaan sosiaalipalveluissa. Virkailija oli sanonut hänelle, että koska asiakas on suomen kansalainen, häntä kohdellaan Suomen kansalaisena ja häneltä edellytetään riittävää suomen kielen taitoa. Tulkkia asioimistilanteeseen ei ollut mahdollisuutta saada.

Virkailija piti kommunikaation sujuvuutta toisarvoisena, siitäkin huolimatta että edellytys kielitaidosta johti tilanteeseen, jossa ei pystytty toimimaan sujuvasti niin asiakkaan kuin virkailijankaan kannalta. Asiakkaan oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun ja tiedonsaantiin jäi toteutumatta.

[/vc_column_text] [/vc_column] [vc_column width=”1/2″ el_position=”last”] [mk_image src=”https://jadetoimintakeskus.fi/wpee/wp-content/uploads/2014/07/EqualRIghts.png” image_width=”770″ image_height=”484″ lightbox=”false” frame_style=”simple” target=”_self” caption_location=”inside-image” align=”left” width=”1/1″ el_position=”first last”] [/vc_column] [vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Jaden projektityöntekijä Hamdi nostaa esille toisen tapauksen, joka kuvaa maahanmuuttajien ja vieraskielisten kokemaa syrjintää. Hän kertoo toimineensa sairaalassa tulkkina asiakkaalle, joka oli psykoosissa. Hoitohenkilökunta oli kiireinen eikä heillä ollut aikaa perehtyä potilaaseen. Koulutuksensa ansiosta Hamdi huomasi potilaan tilan, ja pystyi estämään tämän ennen aikaisen kotiuttamisen. Mitä olisi tapahtunut ilman asiantuntevaa tulkkia, on mahdotonta sanoa.

Normikansalaiselle suunnitellut, yhtenäistetyt palvelut polkevat yhdenvertaisuutta

Liian moni Jaden ryhmäläisistä onkin ilmaissut tuntevansa itsensä näkymättömiksi ja tarpeettomiksi Suomen palvelujärjestelmässä. Heidän kapasiteettia ei osata tunnistaa eikä hyödyntää palvelujärjestelmässä, ja henkilöt itse eivät puolestaan tunne omia oikeuksiaan. Asioiminen läheisten kanssa jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi.

Usein ikääntyneiden maahanmuuttajien kohtaama syrjintä pohjautuu yhtenäistettyyn palveluntarjonnan malliin: palvelutilanteeseen on asetettu ns. normikansalaiselle sopivat parametrit, joista poiketaan harvoin. Kun eriytyneitä palveluntarpeita ei tunnusteta ja esim. tulkkaukseen kuluvaa aikaa huomioida, vähemmistöihin kuuluvat henkilöt joutuvat palvelunsaajana epätasa-arvoiseen asemaan. Osuvasti Sisäministeriön selvitys osoittaakin, että vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden täytyy osata vaatia heille kuuluvia oikeuksia, saadakseen heille kuuluvat palvelut (Op.cit.). Asianomaisilta tämä vaatii taitoa, rohkeutta ja oikeuksien tuntemista. Heikosti suomea taitavalle se on haasteellista. Syrjintätapaukset jäävät helposti käsittelemättä, sillä ne eivät ole ensisijainen murheenaihe.

Kynnys hakea oikeuksia on korkea: uutta mallia etsimään Norjasta?

Julkaisu osoittaa nykyisen valitusjärjestelmän sekavaksi: järjestelmässä on päällekkäisyyksiä, jotka lisäävät asianomaisten epävarmuutta oikeista toimintamalleista. Esim. maahanmuuttajien kohdalla syrjintäasioista vastaa tilanteesta riippuen potilasasiamies- ja vähemmistövaltuutetun kanslia, mutta eri vähemmistöihin kuuluvien asioista vastaavat toiset kansliat. Valituskanavia ei usein osata tai uskalleta käyttää (Op.Cit.). Julkaisun kehittämisehdotuksia -osiossa ehdotetaan kehitettävän yhtä matalan kynnyksen valitusjärjestelmää, joka olisi helpommin eri vähemmistöihin kuuluvien käytettävissä. Ehdotus kuulostaa kaivatulta, ja toimiessaan se voisi yksinkertaistaa myös ammattilaisten työtä.

Jade-projektin osallistuessa ENIEC konferenssiin Oslossa huhtikuussa 2014 meillä oli mahdollisuus tutustua paikalliseen sosiaali-, terveys- ja vanhuspalveluiden Ombudsmaniin. 19 virkailijan toimisto teki meihin vaikutuksen, sillä hallituksesta ja puolueista riippumaton virasto teki suoraa asiakastyötä. Kynnys kertoa syrjinnästä ja epäasianmukaisesta kohtelusta oli matala ja toimistoa käytettiin. Järjestely tuntui toimivalta myös siksi, että se takasi asiakkaan äänen palveluiden laadun seurantaprosessissa.

Sisäministeriön syrjintäselvitys on ollut kaivattu. Vaikka syrjintätapauksista on tietoa mm. järjestöillä, pienillä toimijoilla ei aina ole ollut resursseja viedä asiaa eteenpäin. Nyt onkin syytä toivoa, että selvitys johtaa selkeämmän valitusjärjestelmän käyttöönottoon. Ennen kaikkea selvityksen on tärkeää saada sen kaipaamaa näkyvyyttä. Näin sen tulokset voivat johtaa laajempaan vähemmistöjen oikeuksien, tarpeiden ja kykyjen tunnistamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Sisäministeriön syrjintäselvityksen voi ladata täältä.

Sen voi myös tilata paperisena. Julkaisu on maksuton ja tilaaja maksaa vain lähetyksestä aiheutuvat postituskulut.

[/vc_column_text]

Green Care -luontotoiminta on paljastanut Jadelle uuden kokemus- ja aistimaailman

[vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Luonnon hyvinvointivaikutukset on todettu vääjäämättömiksi: liikkuminen muiden seurassa edistää sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia (Metsähallitus 2014). Green Care -toimintaa voisikin kutsua jonkinasteiseksi uudeksi hyvinvointialan hittituotteeksi. Myös me olemme kokeilleet sitä ja yrittäneet samalla selvittää, olisiko Green Care:stä myös kotoutumisen menetelmäksi. Epäonnistumisten kautta on päästy erinomaisiin tuloksiin ja kosketuksiin muistoja herättävän kokemus- ja aistimaailman kanssa.

[/vc_column_text] [vc_column width=”1/2″ el_position=”first”] [vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Jaden Green Care toiminta sai alkunsa, kun Jade ja Sininauhaliitto ry:n Vihreä Veräjä-hanke tapasivat syksyn InnoMarkkinoilla. Silloin nousi alustava ajatus luontotoiminnan kokeilemisesta ikääntyvien somalinaisten kanssa. Pian löytyi kaksi Metropolian opiskelijaa, jotka halusivat tehdä aiheesta opinnäytetyönsä. Jaden ryhmäläiset otettiin mukaan suunnittelemaan luontoaktiviteetteja ja yhteinen toimintaohjelma alkoi olla valmis. Luontotyöpajoihin on osallistunut keskimäärin 5–12 naista.

[/vc_column_text] [/vc_column] [vc_column width=”1/2″ el_position=”last”] [mk_image src=”https://jadetoimintakeskus.fi/wpee/wp-content/uploads/2014/07/Kalastusretki_Greencarelaiset.jpg” image_width=”350″ image_height=”270″ lightbox=”false” frame_style=”simple” target=”_self” caption_location=”inside-image” align=”left” width=”1/1″ el_position=”first last”] [/vc_column] [vc_column_text title=”Aistimatkailua, muistoja ja uusia traditioita” disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Alusta asti oli selvää, että ryhmäläiset halusivat kokeilla ns. hyödyllisiä aktiviteetteja ulkoilmassa. Erityisesti ruoan hankkiminen luonnosta kiehtoi, ja ryhmäläiset äänestivät marjastamisen, sienestämisen ja kalastamisen puolesta. Istuttaminen ei herättänyt yhtä paljoa intoa, mutta sekin sujui kun taimiksi valittiin yrttejä, tomaatteja ja chiliä.
Erityisen muistinpainuvia kokemuksia saatiin kalastusretkeltä ja Varpulan luomutilalta. Ympäristöt puhuttivat osallistujia, ja herättivät paljon muistoja ja keskustelua. Vain yksi Jaden ryhmäläisistä oli kokeillut kalastamista kerran aiemmin, mutta Vanhankaupungin rannassa kalaonni suosi. Vaikka itse saalis päästettiin takaisin mereen, Vapaa-ajan kalastajien oppaat valmistivat meille herkullisen kala-aterian leiritulen äärellä. Moni olisi jäänyt koko viikonlopuksi.

[/vc_column_text] [vc_column width=”1/2″ el_position=”first”] [vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Myös Varpulan luomutila teki syvän vaikutuksen. Sipoon Talmaan Kauhavalta siirretty vanha rakennus oli sisustettu ajan henkeen, ja tunnelma talossa oli ainutlaatuinen. Tilan emäntä ohjeisti meitä leipomaan karjalanpiirakoita, mikä sujuikin kuin vanhoilta tekijöiltä. Ulkona laiduntavien lampaiden hyvä tuoksu sai monet kaipaamaan omaa hoidokkia ja maatilaa. Retken jälkeen toivottiin, että Varpulan vierailusta tehtäisiin vuosittainen traditio.

[/vc_column_text] [/vc_column] [vc_column width=”1/2″ el_position=”last”] [mk_image src=”https://jadetoimintakeskus.fi/wpee/wp-content/uploads/2014/07/Varpula-karjalanpiirakoita.jpg” image_width=”770″ image_height=”350″ lightbox=”false” frame_style=”simple” target=”_self” caption_location=”inside-image” align=”left” width=”1/1″ el_position=”first last”] [/vc_column] [vc_column_text title=”Epäonnistumisten kautta ja asiantuntijoiden johdolla kohti elämyksiä” disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Vaikka kevään aikana on kokeiltu montaa erilaista toimintaa, Green Care toiminnalle on ollut yhteistä sen elämyksellisyys. Sekä aktiviteetit että luontoalueet ovat olleet valtaosalle uusia. Toimintaan on lähdetty mielenkiinnolla ja luontopäivät ovat venyneet verrattain pitkiksi. Poikkeuksetta luonto on pysähdyttänyt meitä ja herättänyt muistoja: yhtymäkohtia on etsitty ahkerasti Suomen ja Somalian välillä, ja luonnon kiertokulusta on löytynyt yllättävän paljon yhteistä. Kysymyksiä on noussut myös mm. jokamiehen oikeuksista ja sanavarasto on karttunut uusien kokemusten myötä.
Green Care -toiminta on kuitenkin myös muistuttanut meitä siitä, että luontoon ei kannata lähteä puoleksi valmistautuneina: mitä tahansa voi tapahtua. Näin kävi meille. Kevään luontokävely Seurasaaressa sai nolon alun, kun kaksi kävelijää putosi veteen. Onni oli meidän puolella, sillä molemmat olivat uimataitoisia ja nopea toiminta piti flunssan loitolla. Tilanteelta olisi voitu välttyä, jos aikaa olisi varattu enemmän ja vesipaikat kartoitettu huolellisemmin.
Parhaat onnistumiset saavutetaan kuitenkin usein vasta kun kaikki mahdollinen on mennyt pieleen. Erinomainen yhteistyö Vihreä Veräjä -hankkeen ja Metropolian opiskelijoiden kanssa on pitänyt hyvät kokemukset päällimmäisinä ja tuonut luonnollista hyvinvointia arkeen. Asiantuntijaoppaat ovat ohjauksellaan onnistuneet herättelemään muistoja, lisäämään eri sukupolvien ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta, sekä yhdistämään meitä ryhmänä. Kantapään kautta olemme oppineet, että kun alueen erityispiirteet ja aikataulut on osattu mitoittaa ryhmän erityistarpeisiin, luontotoiminta on mitä antoisinta.

[/vc_column_text] [vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Jade ja Vihreä Veräjä –hanke esittelevät kotouttavaa Green Care -toimintaa Hyvä ikä – messuilla Tampereen messukeskuksessa 25.9.2014 Green Care seminaarissa.

[/vc_column_text]

Kevään toimintaa

[vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

“Ikääntyvistä somalinaisista kuulee vähän. He tuntuvat unohtuneen sekä vanhuspalveluihin että maahanmuuttoon liittyvistä keskusteluista. Joukko naisia on kuitenkin mullistanut Jade-projektin, ja siinä sivussa aika monen muunkin elämän.”

Vuoden alussa päätimme nostaa Jade-projektin asiakkaiden äänen näkyville, kuuluville ja toiminnan ytimeen. Vuosi 2014 on pyhitetty asiakastyölle. Ikääntyvät helsinkiläiset somalinaiset on saatu suunnittelemaan hyvinvointia edistävää toimintaa kanssamme.
Näin toimien pystymme tarjoamaan juuri sellaisia aktiviteettejä, jotka tukevat naisten tarpeita ja samalla oppia heidän kiinnostuksen kohteista. Alkuvuoteen on mahtunut terveys- ja ravintopajoja, kokkaushetkiä, uintia ja monikulttuurista liikuntaa Myllypurossa.
Kiitos Sininauhaliitto ry:n Vihreä veräjä -hankkeen ryhmäläisten kanssa on myös pilotoitu kotouttavaa GreenCare -luontotoimintaa. Jadelaiset ovat istuttaneet mm. taimia sekä kokeilleet ensimmäistä kertaa elämässään kalastusta. Oppitunteja on saatu puolin ja toisin, ja hauskaa on riittänyt.

Mieleenpainuva tapahtuma oli maaliskuussa vietetty naisten päivä. Vapaaehtoisten kanssa suunniteltuun ja toteutettuun tapahtumaan kutsuttiin myös Kantin palvelutalon asukkaita. Vieraiden korkea ikä teki Jadelaisiin suuren vaikutuksen: vanhin juhlija oli ehtinyt 104 vuoden arvokkaaseen ikään. Jää rikottiin katsomalla kuvia maailman naisista ja kokeilemalla somalialaista teetä ja kahvia herkkujen kanssa. Päivä huipentui manikyyreihin, hennatatuointeihin, ja ryhmäläisten lauluun ja tanssiin. Hymyä, ihasteltavaa ja muisteltavaa riitti.

[/vc_column_text] [vc_column width=”1/2″ el_position=”first”] [vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Hyvinvointityössä kuuluu asiakkaiden ääni
Jade on pyrkinyt nostamaan ryhmäläisten ääntä kuuluviin myös kriittisestä näkökulmasta. Yhteistyökumppanuuksien ja seminaarien kautta olemme saaneet projektin tavoitteille näkyvyyttä ja heräteltyä keskustelua kulttuurisensitiivisestä hyvinvointityöstä sekä kaksisuuntaisen kotoutumisen merkityksestä.

[/vc_column_text] [/vc_column] [vc_column width=”1/2″ el_position=”last”] [mk_image src=”https://jadetoimintakeskus.fi/wpee/wp-content/uploads/2014/07/Maailma-kylässä.jpg” image_width=”770″ image_height=”350″ lightbox=”false” frame_style=”simple” target=”_self” caption_location=”inside-image” align=”left” width=”1/1″ el_position=”first last”] [/vc_column] [vc_column_text disable_pattern=”false” align=”left” margin_bottom=”0″ width=”1/1″ el_position=”first last”]

Seminaareja
Kevään suuri virstanpylväs oli Jaden järjestämä ”Arvokas vanhuus uudessa kotimaassa: mielenterveys ja hyvinvointi”-seminaari, joka järjestettiin Vanhustyön keskusliitossa 12.3.2014. Seminaarin puhujat valaisivat Jaden asiakkaille tarjolla olevia toimintarakenteita: Helsingin kaupungin edustaja piti esityksen maahanmuuttajille suunnatuista mielenterveyden tukipalveluista, Pasilan moskeijan edustaja kertoi islamista ja hyvinvoinnista, ja Eläkeläiset ry hyvistä toimintakäytännöistä. Paneelikeskustelu nostatti lisää keskustelua ikääntyvien maahanmuuttajanaisten hyvinvointiin liittyvistä tarpeista, haasteista ja mahdollisuuksista.
Toinen merkittävä asiantuntijoille suunnattu tapahtuma oli Metropolian geronomiopiskelijoiden järjestämä ”Kulttuurit ja kommunikaatio vanhustyössä” 20.5.2014. Jade toimi tapahtuman työelämäyhteistyökumppanina ja opiskelijoiden tukena. Tapahtuma nosti esille monikulttuurisen vanhustyön merkityksen ja asiakkaiden tarpeita tukevan selkoviestinnän tärkeyden. Eloisat värit ja sanoma saavuttivat yli 90 osallistujaa.

Käytännöllisiä kohtaamisia
Kohtaamisia eri ryhmien kesken on järjestetty paljon: Töölön yhteiskoulun lukion kansalaistoiminnan kurssilaisia, Metropolian sosionomiopiskelijoita (Etnovoimala-hanke) ja Aalto-yliopiston kansainvälisen maisteriopiskelijoita (Design for Government-kurssilta) on käynyt tutustumassa sujuvan arjen haasteisiin Kantissa.

Arjen kokeiluja
Töölön lukiolaisryhmän kanssa kokeiltiin mm. oleskelulupahakemuksen etsimistä maahanmuuttoviraston sivuilta ja sen täyttämistä, Aalto-yliopiston opiskelijoita kannustettiin ottamaan selvää pyörätuolilla liikkuvan matkasta Kantin pysäkin ovelta läheiselle Mannerheimintien ratikkapysäkille. Yhdessä mietittiin myös luku- ja kirjoitustaidottoman vierailua julkisissa rakennuksissa.
Metropolian opiskelijat pääsivät kokeilemaan ryhmäläisten kanssa harjoitussoittoja terveysneuvontaan.
Esteitä tuli: oleskeluluvan etsiminen ja täyttö eivät sujuneet suomea äidinkielenään puhuvilta luku- ja kirjoitustaitoisilta nuorilta, pyörätuoli jäi kävelytien reunaan, ja julkisiin rakennuksiin oli helpointa lähteä kaksikielisen omaisen kanssa.
Mutta myös onnistumisia: puhelu saatiin menemään perille ja itsenäinen ajanvaraus onnistui.Onnistumisen kannalta tärkeää oli, että kynnys vuorovaikutukseen madaltui molemmilta osapuolilta ja ikääntyvän asiakkaan tarpeet huomioitiin.

Hyvinvoinnin edistäminen lähtee arjen sujuvuudesta
Jotta näitä onnistumisia saataisiin lisää, on tärkeää pitää ääntä. Vuoden toiminnan jälkeen olemme havainneet ryhmäläisten tulleen rohkeammiksi. He toivovat vaihtelevaa fyysistä harjoittelua, syvällistä keskustelua ja käyttävät rohkeasti suomen kieltä Kantissa käydessään. Hyvien tulosten takaa löytyy ensisijaisesti joukko ikääntyviä somalinaisia, jotka jaksavat haastaa ja ilahduttaa meitä. Kunnia kuuluu kuitenkin myös Jaden erinomaisille projektityöntekijöille, vapaaehtoisille ja yhteistyökumppaneille, jotka ovat panostaneet yhdenvertaiseen ja arvostavaan arjen toimintaan.

Blogikirjoitus julkaistu www.eloisaikä.fi sivustolla 18.6.2014.

[/vc_column_text]