Uutiset
Home / Health / Vertaisryhmätoiminta kotoutumisen edistäjänä

Vertaisryhmätoiminta kotoutumisen edistäjänä

0

Omakielinen vertaisryhmätoiminta on yksi merkittävä kotoutumisen väline, ja se vastaa tietynlaisiin kotoutumisen tarpeisiin. Uuteen ympäristöön ja yhteiskuntaan sopeutuminen vie aikaa, sillä uutta opittavaa on paljon uuden kielen opiskelusta puhumattakaan. Sopeutumisen välineiden, informaation ja vertaistuen jakaminen omalla äidinkielellä on ikääntyvälle maahanmuuttajalle erittäin tärkeää kotoutumisen kannalta.

Vertaisryhmässä jaetaan arkea muiden samankaltaisia tilanteita kokeneiden ihmisten kanssa. Ryhmässä on myös mahdollisuus tutussa ja turvallisessa tilanteessa kysyä itseä askarruttavia asioita. Kotoutumisen eri vaiheissa olevat maahanmuuttajat tukevat toisiaan monissa kysymyksissä. Pidempään Suomessa asuneilla on vastauksia, joita lyhyemmän aikaa täällä asuneet kaipaavat. Kokemusten vaihto tuo osallistujille vertaistukea: osallistuja ei ole tilanteessaan yksin, vaan joku on kokenut asian samoin ja löytänyt mahdolliseen haasteeseen sopivan ratkaisun.

Uuteen maahan muuttaminen rikkoo ihmisen sosiaalisia verkostoja, ja niitä on vieraskielisessä maassa haastavaa luoda uudelleen. Kielen oppiminen erityisesti ikääntyvillä maahanmuuttajilla on merkittävästi vaikeampaa kuin lapsilla ja nuorilla, jolloin ikääntyvä on vaarassa joutua syrjäytymisen ja yksinäisyyden uhkaamaksi. Sen lisäksi, että omakielinen vertaistuellinen ryhmässä jaetaan tietoa, ryhmä voi paikata aukkoja osallistujan sosiaalisessa verkostossa.

Vaikka vertaistuellinen ryhmä on paikka jakaa vaikeitakin asioita, ryhmässä keskusteleminen on ensisijaisen länsimainen tapa jakaa omassa elämässä eteen tulevia vaikeita asioita. Maahan muuttanut henkilö ei välttämättä koe tarvitsevansa tukea ja apua, jolloin vertaisryhmästä voidaan puhua keskusteluryhmänä. Vertaistoiminta ei ole välttämättä ikääntyville maahanmuuttajille lähtökohtaisesti tuttua, mutta kokemuksen kautta toimintamalli tulee tutuksi. Viikottainen tai muuten säännöllisesti toteutettava ryhmätoiminta luo rutiineja arkeen ja kasvattaa luottamusta osallistujan ja järjestäjän välille. Omakieliseen matalan kynnyksen toimintaan on helppoa tulla mukaan. Toimintamuodon kautta ikävätkin kokemukset voidaan kääntää voimavaraksi ja maahan muuttaneen (nuoren, aikuisen tai ikääntyvän) osallisuus vahvistuu.

VeTo-verkosto

Suomen Pakolaisavun Kasvokkain-toiminnan koordinoima VeTo-verkosto on maahanmuuttajien vertaistoimintaa järjestävien tahojen yhteistyöverkosto pääkaupunkiseudulla. Verkosto on toiminut vuodesta 2008, ja siihen kuuluu tällä hetkellä yli 70 organisaatiota. Verkostoon ovat tervetulleita kaikki maahanmuuttajien vertaistuesta kiinnostuneet järjestötoimijat sekä kunnalliset ja yksityisen sektorin toimijat. Verkostotapaamisissa jäsenet jakavat tietoa omista vertaistoiminnoistaan, koulutuksista, vapaaehtoistoiminnasta ja muista ajankohtaisista asioista. Jäsenet pitävät yhteyttä toisiinsa erilaisin viestimisvälinein, joten tieto erilaisista tapahtumista ja tilaisuuksista saavuttaa kohderyhmän hyvin. VeTo-verkosto järjesti 26.10.2016 miniseminaarin Helsingissä otsikolla ” Vertaistoiminta ja kotoutuminen – toimivat mallit käyttöön!”. Seminaarissa osallistujat pääsivät tutustumaan vertaistoiminnan hyväksi todettuihin käytäntöihin ja toimintamalleihin sekä keskustelemaan vertaistoiminnan roolista kotoutumisessa.

veto-seminaari

yuko

 

 

 

 

 

 

VeTo-seminaari 26.10.2016 (kuvat VeTo-verkoston).

Jade II:n vertaisryhmät

Jade II -projektin vertaistuelliset keskusteluryhmät ovat keskenään eri vaiheissa. Somaliäidit (ikääntyneet somalinaiset) ovat kokoontuneet vertaisryhmätoiminnan parissa jo useamman vuoden ajan, joten Kantin pysäkin tilat, ryhmän keskustelusäännöt ja projektin toiminnot ovat heille tuttuja. Sen sijaan projektin arabiankielinen ryhmätoiminta on käynnistynyt vasta tämän vuoden keväällä: ryhmädynamiikka kehittyy edelleen ja ryhmään tulee uusia jäseniä. Kaikki ryhmät ovat avoimia, ja osallistujat käyvät toiminnassa omien aikataulujensa mukaan, toiset useammin ja toiset harvemmin.  Keskusteluryhmien toiminta on juurtunut jo melko hyvin, mutta haluamme jatkossa antaa ryhmäläisille enemmän vastuuta ja avaimia toiminnan kehittämiseen myös itsenäisesti. Projektitiimi katsoo tällä hetkellä tulevaisuuteen ja tekee työtä ryhmien itsenäistymisen vahvistamiseksi.

Meiltä on toisinaan kysytty, miksi ryhmätoimintamme on suunnattu erikseen somalin-, arabian- ja kiinankielisille ryhmille. Eikö olisi hyvä jos ryhmien jäsenet kohtaisivat myös toisiaan? Jo Jade-projektin (2013-2015) aikana on todettu, että omakielinen toiminta (oman äidinkielen puhuminen) on tärkeää luottamuksen syntymiseksi ja ryhmän kiinteyden ja osallisuuden takaamiseksi. Jade II haluaa säilyttää toiminnan omakielisyyden, jotta aito vertaistuellinen näkökulma säilyy. Projektin eri kieliryhmien sekoittaminen onnistuu helpommin retkillä ja tapahtumissa kuin keskusteluryhmässä, jonka tavoitteena on vertaisuuden rakentaminen ja omien kokemusten jakaminen. Jade II:n ryhmät ovat olleet yhdessä mm. kulttuuritapahtumissa ja retkellä Seurasaaressa. Tietyt asiat voivat toki avautua keskusteluun paremmin silloin, kun asiasta keskustelee monikielisessä ryhmässä. Samoin suomen kielen opiskelua voi myös tukea monikielisyys, jolloin suomi on kielenä ensisijainen kommunikaation väline. Näitä mahdollisuuksia pyrimme tarjoamaan lisää myös projektin tulevaisuudessa.

 

Suvi & Susanna

 

Recommended Posts