Uutiset
Home / Uncategorized / Sisäministeriön syrjintäselvitys vähemmistöihin kuuluvista ikäihmisistä nostaa esille Jadelle tuttuja teemoja

Sisäministeriön syrjintäselvitys vähemmistöihin kuuluvista ikäihmisistä nostaa esille Jadelle tuttuja teemoja

0

Sisäministeriön julkaisu vähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten kokemuksista sosiaali- ja terveyspalveluissa nosti esille suomalaisen palvelujärjestelmän epäkohdan: yhdenmukaistetut palvelut eivät ole yhdenvertaisia. Liian moni joutuu kohtamaan sekä suoraa, välillistä että rakenteellista syrjintää.

 

Sisäministeriön julkaisu ”Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa.” on ensimmäinen laatuaan Suomessa (Sisäministeriö 14/2014). Nimensä mukaisesti se käsittelee eri vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden kokemuksia syrjinnästä (ruotsinkieliset, saamelaiset, romanit, vieraskieliset ja maahanmuuttajataustaiset, vammaiset henkilöt, viittomakieliset, näkövammaiset, CP-vammaiset, kehitysvammaiset, Jehovan todistajat, ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt). Selvitys perustuu suoriin haastatteluihin, kirjoitettuihin syrjintäkokemuksiin, asiantuntijalausuntoihin sekä sosiaali- ja terveyshuollon asiakirjoihin.

Vieraskieliset, maahanmuuttajataustaiset ja välillinen syrjintä

Maahanmuuttajataustaisten ikääntyneiden henkilöiden tilanne vaikuttaa selvityksessä verrannollisesti melko hyvältä. Kokemuksia ns. suorasta syrjinnästä ei tullut selvityksessä ilmi. Sen sijaan useat ikääntyneet kertoivat tuntevat kiitollisuutta Suomen palvelujärjestelmää kohtaan, ja sen tasoa pidetään yleisesti hyvänä (Op.cit.). Vertauskohtana ovat kuitenkin heidän lähtömaansa, joissa julkisen sektorin tuottamien sosiaali- ja terveyspalveluiden taso on monen kohdalla varsin heikko, ja tukijärjestelmä henkilön oman verkoston varassa.

Maahanmuuttajien kokema syrjintä onkin enimmäkseen ns. välillistä syrjintää: oikeuksien toteutumattomuutta, tiedonsaannin vaikeuksia, neuvonnan ja opastuksen puutetta ja ymmärtämättömyyttä (Op.cit.). Ongelmia nousee esille erityisesti heikon suomen kielen taidon vuoksi. Tulkkien käyttö on vähäistä ja liian usein asiakkaan/potilaan oma lapsi tai läheinen joutuu toimimaan asiointitilanteissa tulkkina. Tilannetta heikentää se, että ikääntyneille ei ole järjestetty heille sopivaa suomen kielen opetusta, joka voisi korjata tilannetta pitkällä aikavälillä. Maahanmuuttajataustaisten riski altistua syrjintäkokemuksille on kantasuomalaisia korkeampi (Op.cit.).

Samoja ongelmia on noussut esille myös Jaden ryhmäläisten kautta. Esim. yksi suomen kansalaisuuden saaneista ryhmäläisistä kertoi kokemuksestaan sosiaalipalveluissa. Virkailija oli sanonut hänelle, että koska asiakas on suomen kansalainen, häntä kohdellaan Suomen kansalaisena ja häneltä edellytetään riittävää suomen kielen taitoa. Tulkkia asioimistilanteeseen ei ollut mahdollisuutta saada.

Virkailija piti kommunikaation sujuvuutta toisarvoisena, siitäkin huolimatta että edellytys kielitaidosta johti tilanteeseen, jossa ei pystytty toimimaan sujuvasti niin asiakkaan kuin virkailijankaan kannalta. Asiakkaan oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun ja tiedonsaantiin jäi toteutumatta.

Jaden projektityöntekijä Hamdi nostaa esille toisen tapauksen, joka kuvaa maahanmuuttajien ja vieraskielisten kokemaa syrjintää. Hän kertoo toimineensa sairaalassa tulkkina asiakkaalle, joka oli psykoosissa. Hoitohenkilökunta oli kiireinen eikä heillä ollut aikaa perehtyä potilaaseen. Koulutuksensa ansiosta Hamdi huomasi potilaan tilan, ja pystyi estämään tämän ennen aikaisen kotiuttamisen. Mitä olisi tapahtunut ilman asiantuntevaa tulkkia, on mahdotonta sanoa.

Normikansalaiselle suunnitellut, yhtenäistetyt palvelut polkevat yhdenvertaisuutta

Liian moni Jaden ryhmäläisistä onkin ilmaissut tuntevansa itsensä näkymättömiksi ja tarpeettomiksi Suomen palvelujärjestelmässä. Heidän kapasiteettia ei osata tunnistaa eikä hyödyntää palvelujärjestelmässä, ja henkilöt itse eivät puolestaan tunne omia oikeuksiaan. Asioiminen läheisten kanssa jää usein ainoaksi vaihtoehdoksi.

Usein ikääntyneiden maahanmuuttajien kohtaama syrjintä pohjautuu yhtenäistettyyn palveluntarjonnan malliin: palvelutilanteeseen on asetettu ns. normikansalaiselle sopivat parametrit, joista poiketaan harvoin. Kun eriytyneitä palveluntarpeita ei tunnusteta ja esim. tulkkaukseen kuluvaa aikaa huomioida, vähemmistöihin kuuluvat henkilöt joutuvat palvelunsaajana epätasa-arvoiseen asemaan. Osuvasti Sisäministeriön selvitys osoittaakin, että vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden täytyy osata vaatia heille kuuluvia oikeuksia, saadakseen heille kuuluvat palvelut (Op.cit.). Asianomaisilta tämä vaatii taitoa, rohkeutta ja oikeuksien tuntemista. Heikosti suomea taitavalle se on haasteellista. Syrjintätapaukset jäävät helposti käsittelemättä, sillä ne eivät ole ensisijainen murheenaihe.

Kynnys hakea oikeuksia on korkea: uutta mallia etsimään Norjasta?

Julkaisu osoittaa nykyisen valitusjärjestelmän sekavaksi: järjestelmässä on päällekkäisyyksiä, jotka lisäävät asianomaisten epävarmuutta oikeista toimintamalleista. Esim. maahanmuuttajien kohdalla syrjintäasioista vastaa tilanteesta riippuen potilasasiamies- ja vähemmistövaltuutetun kanslia, mutta eri vähemmistöihin kuuluvien asioista vastaavat toiset kansliat. Valituskanavia ei usein osata tai uskalleta käyttää (Op.Cit.). Julkaisun kehittämisehdotuksia -osiossa ehdotetaan kehitettävän yhtä matalan kynnyksen valitusjärjestelmää, joka olisi helpommin eri vähemmistöihin kuuluvien käytettävissä. Ehdotus kuulostaa kaivatulta, ja toimiessaan se voisi yksinkertaistaa myös ammattilaisten työtä.

Jade-projektin osallistuessa ENIEC konferenssiin Oslossa huhtikuussa 2014 meillä oli mahdollisuus tutustua paikalliseen sosiaali-, terveys- ja vanhuspalveluiden Ombudsmaniin. 19 virkailijan toimisto teki meihin vaikutuksen, sillä hallituksesta ja puolueista riippumaton virasto teki suoraa asiakastyötä. Kynnys kertoa syrjinnästä ja epäasianmukaisesta kohtelusta oli matala ja toimistoa käytettiin. Järjestely tuntui toimivalta myös siksi, että se takasi asiakkaan äänen palveluiden laadun seurantaprosessissa.

Sisäministeriön syrjintäselvitys on ollut kaivattu. Vaikka syrjintätapauksista on tietoa mm. järjestöillä, pienillä toimijoilla ei aina ole ollut resursseja viedä asiaa eteenpäin. Nyt onkin syytä toivoa, että selvitys johtaa selkeämmän valitusjärjestelmän käyttöönottoon. Ennen kaikkea selvityksen on tärkeää saada sen kaipaamaa näkyvyyttä. Näin sen tulokset voivat johtaa laajempaan vähemmistöjen oikeuksien, tarpeiden ja kykyjen tunnistamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Sisäministeriön syrjintäselvityksen voi ladata täältä.

Sen voi myös tilata paperisena. Julkaisu on maksuton ja tilaaja maksaa vain lähetyksestä aiheutuvat postituskulut.