Uutiset
Home / Health / Projektin asiakastyön saavutuksia, oppeja ja suunnanmuutoksia

Projektin asiakastyön saavutuksia, oppeja ja suunnanmuutoksia

0

Olemme projektitiimissä miettineet alusta asti sitä, miten saamme parhaiten kohderyhmämme ikääntyvät maahan muuttaneet eli ryhmäläisemme voimaantumaan yksilöinä ja ryhmänä siten, että heidän hyvinvointinsa ja osallisuutensa voisi parantua projektin aikana mutta myös sen jälkeen. Järjestöissä toteutettava vertaisryhmätoiminta, asiakkaiden hyvinvointiin ja osallisuuteen panostava työ, kotouttaminen ja mielenterveystyö ovat merkittäviä asioita maahan muuttaneen ikäihmisen arjessa. Olemme jatkuvasti ryhmätoimintaa järjestäessä ja yhteistyökumppaneiden kanssa yhdessä pohtineet, miten saamme luotua sellaiset toiminnan puitteet, että ryhmät voivat jatkaa toimintaansa halutessaan myös projektin päättymisen jälkeen. Toiminnalle olisi yhteistyön kautta saatavilla käyttöön tiloja järjestömme omissa toimipisteissä ja esimerkiksi Helsingin kaupungilta Kinaporin palvelukeskuksessa. Ryhmätoiminta ja siihen osallistujat tarvitsevat kuitenkin muutakin kuin kokoontumistilat.

Ikääntyvien ryhmät tarvitsevat jonkun tahon koordinoimaan toimintaa, suunnittelemaan ja järjestämään toimintoja yhdessä heidän kanssaan sekä auttamaan tarvittaessa erilaisissa käytännönjärjestelyissä. Lisäksi ryhmälle tarvitaan sitoutuneet ohjaajat, mieluiten ryhmän omalla äidinkielellä varustettuna. Vapaaehtoisina toimivia vertaisohjaajia on mahtavasta verkostotyöstä huolimatta hankala löytää, erityisesti ikääntyvien ryhmälle, jossa toimintaan sitoutuminen on erittäin tärkeää. Tilanteeseen olemme pyrkineet löytämään ratkaisuja kouluttamalla (Pakolaisavun vertaisohjaajankoulutuksissa) ryhmistä aktiivisia jäseniä vertaisohjaajiksi, tukemalla ja kannustamalla ryhmiä itsenäiseen työskentelyyn, kokeilemalla kiertäviä vastuurooleja ja keskustelun ohjaamista pareittain. Onnistuminen ryhmien itsenäistämisessä on ollut vaihtelevaa ja siitä olemme erityisesti viime kevään jälkeen ottaneet opiksi.

Mikä asiakkaiden arjessa muuttuu projektissa ja sen jälkeen? Mitä muutoksia haluamme saavuttaa?

Asiakkaiden löytäminen ja löytyminen projektiin on aikaa vievä prosessi ja etsivää/löytävää työtä tulisi tehdä kohderyhmämme osalta jatkuvasti. Parhain keino saavuttaa ikääntyvä maahan muuttanut on hänen ystäviensä, tuttaviensa tai yhteisön kautta. Ikääntyvät viettävät suurimman osan ajastaan kotonaan, sillä omakielisiä toimintoja, aktiviteetteja, tuttua ympäristöä ja tuttavia on vain vähän, jos ollenkaan, saatavilla. Usein vain aktiivisimmat päätyvät mukaan tarvitsemaansa toimintaan ja monesti he ovat kohderyhmän nuorimmasta päästä. Etsivään työhön tulisi panostaa valtavasti resursseja ja työaikaa. Siinä kaikista tärkeintä on asiakkaan oma kieli ja aito kohtaaminen. Erilaisilla esitteillä, some-mainoksilla ja äidinkielelle käännetyillä teksteillä ei useinkaan ole haluttua vaikutusta. Ikääntyvät maahan muuttaneet saattavat olla taustastaan riippuen luku- ja kirjoitustaidottomia omalla äidinkielellään ja suomen kielen taitoa ei ole välttämättä saavutettu muutamalla vuosia aikaisemmin käydyllä kielikurssilla. Live-tapaaminen, omakielisen työntekijän puhelinnumero ja asiakkaan rohkaiseminen mukaan ryhmään ovat keskeisiä keinoja saada ryhmätoiminnasta hyötyvä iäkäs mukaan.

Olemme projektin alusta alkaen pyrkineet panostamaan ryhmien kiintymiseen ja jatkuvuuteen, rohkaisemaan ryhmäläisiä ottamaan itse vastuuta ryhmän toiminnasta ja suunnittelemaan kanssamme erilaisia toimintoja. Viimeisen kevään aikana teimme selkeän valinnan ”työntää” kaikkia ryhmiä kohti itsenäistymistä. Tämä toteutettiin tuetusti suunnitellen yhdessä ryhmäläisten kanssa, millaisista asioista voitaisiin itsenäisillä, ilman työntekijää toteutettavilla, ryhmäkerroilla keskustella ja jakamalla vastuita siitä, kuka milloinkin keittää kahvit ja siivoaa tilan ryhmän jälkeen. Kaikki kolme ryhmäämme suhtautuivat itsenäisiin ryhmäkertoihin aluksi neutraalisti, mutta mitä lähemmäs itsenäinen tapaaminen oli tulossa, sitä enemmän saimme, aluksi ohimennen ja myöhemmin suoremmin, kuulla ja nähdä ryhmäläisten kasvavan epävarmuuden. Rohkaisimme ja kannustimme ryhmäläisiä edelleen, keskustelimme asiasta suoraan heidän kanssaan, suunnittelimme toimintaa yhdessä ja panostimme roolitusten jakamiseen. Silti olimme lopulta keväällä siinä pisteessä, että kaikista ryhmistä tuli sama kommentti: ”Emme pärjää ryhmässä ilman teitä. Jos te [ohjaajat], ette ole paikalla, mekään emme halua tulla.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutoksia ilmassa

Projektissa ja erityisesti asiakastyössä pitää olla rohkeutta muuttaa suuntaa tarpeen mukaan. Tällöin on hyvä katsoa taaksepäin ja todeta, että tuon asian olisimme voineet tehdä paremmin. Tai sitten emme olisi voineet tehdä mitään toisin, mutta voimme silti yrittää tehdä asian uudella tavalla. Projektimaailma mahdollistaa nopeidenkin muutosten tekemisen, kunhan ryhmätoiminnan perusta ja toteutus ovat vahvalla pohjalla.

Viesti ryhmäläisiltä oli selkeä ja siitä johdimme tiimissä uuden havainnon. Vaikka ryhmät meidän näkökulmastamme ovat kehittyneet paljon projektin ensimmäisen vuoden aikana, töitä on tehtävä edelleen. Ryhmät eivät ole rakenteeltaan yhtä tiiviitä kuin olimme kuvitelleet ja saattoi olla, että me ohjaajat olimme tuona tärkeänä ”liimana” ryhmäläisten keskuudessa. Päätimme nyt alkavan viimeisen puolen vuoden projektitoimintojen aikana panostaa erityisesti ryhmien kiinteytymiseen ja voimaantumiseen, ryhmäläisten hyvinvointiin ja ryhmissä jaettavaan ja tuotettavaan ilmapiiriin. Siispä takaisin perusteisiin, mutta samalla katsoen tulevaan. Emme ole heittäneet ideaa ryhmien itsenäisistä tapaamisista kokonaan romukoppaan, vaan ajatus kulkee mukana ja jatkamme kokeiluja ryhmien omista lähtökohdista ja kehityksestä käsin.

Kesäkuun alussa syksyn alustavia suunnitelmia ja hahmotelmia tehdessä meille tuli sellainen olo, että olemme kehittyneet tiiminäkin valtavasti suunnittelussa, toiminnan arvioinnissa ja kokonaisuuksien hahmottamisessa. Meillä on nyt syksylle jokaiselle ryhmälle omanlaisensa alustava suunnitelma, jonka pohjalta toimintaa suunnitellaan osallistujien kanssa yhdessä, heidän erityistarpeensa huomioiden. Olemme jakaneet syyskuukausille suuremmat teemat, ja näiden ohella erikseen joillekin viikoille omia pienempiä kokonaisuuksia. Suurempina teemoina ovat mm. Tunteet ikääntymisessä uudessa kotimaassa, Pärjäämisen keinot ja Suomalainen yhteiskunta. Aihekokonaisuuksia on koostettu ryhmäläisten toiveista ja havaitsemistamme tarpeista. Meillä on mukana myös asioita, jotka projektitoiminnan näkökulmasta on välttämätöntä toteuttaa, mutta tapa, tyyli ja lopputulos ovat aina kiinni ryhmäläisistä. Toimintaa suunnitellaan, mukautetaan ja suunnataan ryhmän tarpeiden mukaan.

Tiedämme jo nyt, että syksystä tulee vauhdikas ja tiivis. Hyvin tehdyt suunnitelmat ovat varmasti puoliksi tehty työ, mutta tiedämme senkin, että suunnitelmat muuttuvat lennossa. Ja hyvä niin! Meille tiiminä tärkeintä on tehdä asioita ryhmäläisten kanssa yhdessä, antaa heille avaimia ja mahdollisuuksia päättää ja toteuttaa juuri heille tärkeitä ja mielekkäitä asioita. Monesti työntekijöiden näkökulmasta hieno idea muuttuu ryhmän arjessa toisenlaiseksi, useimmiten vielä paremmaksi ja mielenkiintoisemmaksi vaihtoehdoksi. Toisinaan ryhmät taas yllättävät meidät ihan tavallisilta tuntuvilla ja helposti toteutettavilla toiveilla.

Kaikkein parasta on antaa ryhmille mahdollisuus toteuttaa itseään erilaisissa työpajoissa ja tapahtumissa. Projekti tarjoaa ryhmälle resurssit ja toimintaympäristön, jonka jälkeen työntekijöinä olemme lähinnä apuhenkilöiden roolissa, taustalla katselemassa ja ihastelemassa upeasti rakennettua ja toimivaa kokonaisuutta. Näitä hetkiä on tullut vastaan viime kevään ja sitä edeltävän vuoden aikana toistuvasti, ja niille annetaan jälleen tilaa tulevana syksynä. Kannattaa laittaa kalenteriin jo päivämäärä tiistai 3.10., jolloin Kantista kajahtaa! Tähän Vanhustenviikolle suunniteltuun tapahtumaan toivotamme jo kaikki tervetulleeksi! Tapahtuman sisältö on vielä meillekin tuntematon 😉

 

Susanna

Recommended Posts